torstai 22. marraskuuta 2018

Teddy nalle

"Kaikilla" chihuilla on varmaan tää sama paita mitä olen kuvia katsellut mutta se on niin hauska että pakko oli hommata Nessullekin :D

Tää ei nyt ehkä ole kaikista funktionaalisin puku mitä on olemassa mutta en mä näe mitään väärää ihan vaan hauskassa/söpössä ulkonäössä kunhan puku on sellainen ettei turhan päiten häiritse koiran liikkumista ja olemista. Tai että se koira ei saisi tehdä koiramaisia juttuja ettei puku likaannu, mene rikki tms. Sellaisia juttuja meillä ei harrasteta. Ja tämä sopii varmaan näin talvella sisäpuvuksi oikein hyvin, on lämmin mutta ei turhan lämmin. Meillä kun on aika viileä sisäilma niin tuntuu että pikkuipana palelee aina välillä kun se on tuolla maantasossa. Koitin ottaa vähän isomman koon mutta en nyt tiedä onnistuiko. Toivottavasti se ei ainakaan ihan nopeasti jää pieneksi :) Kasvamisesta puheen ollen, tällä viikolla meni jo 1,6 kiloa rikki!  



Nezumin kanssa on koitettu edelleen käydä paikoissa missä se näkisi vähän muutakin menoa kuin tätä rauhallista maalaismaisemaa :) Reipas poika edelleen, kulkee pääasiallisesti ihan omin jaloin ja on käynyt kyläilemässä, kaupoissa, kahvilla ja ostoskeskuksessa muun muassa. Nessu tykkää katsella kaikkea mutta mikään ei jännitä, ainoastaan siitä se ei oikein tykkää jos joku kysyy saako silittää. Nessu tietää olevansa söpö mutta tarkoittaako se muka että kaikkien vieraidenkin tarvii aina lääppiä?? Sori, tarkoittaa ;) Aika äkkiä se kuitenkin laskee uudet ihmiset vanhoiksi tutuiksi joiden syliin voi ihan suosiolla kiivetä yms. Ja se kenellä on ruokaa jaettavaksi asti on aina sillä hetkellä Nezumin uusi bestis, ihan sama kuka tai kauanko on tunnettu :D



Vanhempieni nuorempi basenji Edwin oli kolmisen viikkoa juoksuevakossa ja kun Epeli vihdoin palasi kotiinsa oli se Nessusta oikea riemun päivä. Edwin jaksaa olla tosi kivasti Nessun kanssa (kuitenkin aina valvottuna varmuuden vuoksi) vaikka Nezumi on välillä aikamoinen riiviö :D Mutta olen sanonut Epelille että jos alkaa liikaa ärsyttää puruleluna oleminen niin kannattaa muistella sitä kun se itse saman ikäisenä venytteli aina Sirrionin naamanahkoja ;)


Nessu osaa myös noutaa palloa




lauantai 17. marraskuuta 2018

Jatkorokotukset



Alkuviikosta Nezumilla oli toiset rokotukset. Nessu oli taas eläinlääkärillä oikein reippaana, tervehti odotushuoneessa olevia ihmisiä, kävi puntarilla muutamaan otteeseen :D ja olisi sitten halunnut toimenpidehuoneeseen vaikka siellä oli vielä edellinen potilas. Oman vuoron odottaminen ei ole Nezumin vahvimpia puolia oikein missään tilanteessa ;)

Vaa'an mukaan Nössykkä on n. 1,5 kiloa (19 vko). Löysin netistä tällaisen chihuahuan kasvutaulukon joka on ilmeisesti alunperin kirjasta The Complete Chihuahua Encyclopedia vuodelta -72. Nezumi on aina punnittaessa pysynyt kolmanneksi viimeisessä sarakkeessa (välillä toki aavistuksen enemmän, välillä taas vähemmän mutta ei mitään isoja eroja) eli sen aikuispaino olisi tuon mukaan reilut 2,2 kiloa. En tiedä yhtään onko tuo keskimäärin kuinka luotettava taulukko mutta mielenkiinnolla odotan tuleeko hiirusta oikeasti niin pieni. Nessun vanhemmat on kumpikin isompia niin jotenkin hieman epäilyttää vaikka voihan se tietty olla saanut jotain minigeenejä kauempana olevilta sukulaisilta xD Nessu on kuitenkin vielä niin nuori että voi vielä hyvin kehittää kasvupyrähdyksen tai vaikka parikin... No, ei se onneksi niin vakavaa ole, onpahan vaan aina hauska seurata pentujen kasvun kehittymistä vaikka Nezumista en olekaan pitänyt ihan niin tarkkaan kirjaa mitä Sipusta.

Itse rokottaminen ei ollut ihan Nessun lempparia taaskaan mutta kesti kuitenkin piikittämisen kuin kiltti ja reipas poika ;) Pistämisen jälkeen aloin laittaa sille takkia päälle niin sitten tuli vähän huutoa, olenhan maininnut että vaatteet ei ole Nessun suosiossa... se olikin siis käynnin ikävin osuus :D Takki on kuitenkin pakko laittaa kun muuten se tärisee heti kun ollaan ulkona yhtään pidempään. Ja onneksi vaatteet unohtuu aina äkkiä kunhan ne on vaan ensin saatu päälle.

Nessu todettiin jälleen päällisin puolin terveeksi paitsi eläinlääkäri kysyi olenko pitänyt silmällä sen purentaa? Ja jatkoi kertomalla että Nezumin purenta on aika lähellä alapurentaa. Tässä vaiheessa olin varmaan ihan järkyttyneen näköinen ja ei voi olla, ei sille nyt voi hemmetti tulla alapurentaa? No purenta siis on oikea mutta aika "tiukka" tai miten se sanotaan. Ja pää kehittyy vielä. Olen sitä nyt tarkkaillut extra paljon (koska voi olla että nyt sillä on jo enempi alapurenta kuin kaksi tuntia sitten) ja mun mielestä se kyllä näyttää aika normaalille. Tässä iässä Haurulla ja Sirrionilla oli jo vaihtuneet etuhampaat enempi tai vähempi ja niillä oli molemmilla ihan selkeä purentavika. Sirrionilla varsinkin purenta oli jo niin väärä että siitä aika varmuudella tiesi ettei se voi hyväksi muuttua vaikka kasvu kuinka onkin kesken. Niihin nähden Nessun purenta on vallan erinomainen. Nezumin hampaiden vaihtumisen tilasta en ole ihan varma kun ne on niin pienet ja meikä on niin sokea. Olisi voinut kysyä eläinlääkäriltä mutta en mä siinä enää ajatellut muuta kuin sitä purentaa. Mutta sama kai se toisaalta on, ne vaihtuu miten on vaihtuakseen ja pääasia lienee tarkkailla mahdollisia tuplahampaita. Joita ei tällä hetkellä ainakaan ole.

Nyt osasin jo odottaa Nessun olevan vähän apeana rokottamisen jälkeen. Se viettikin oikeastaan koko loppu päivän ja seuraavan yön nukkuen kunnes seuraavan aamuna heräsi omana reippaana itsenään kuten viimeksikin. Nyt se ei onneksi oksentanut kertaakaan! Katsoin tarkemmin mitä se syö jotta olisi vatsaystävällisiä ruokia mutta en tiedä oliko sillä mitään merkitystä kun eihän sillä mitään vatsanpuruja varsinaisesti ole vaan rokotuksesta aiheutuvaa huonoa oloa.

Viimeksi oltiin aikatauluista johtuen eri eläinlääkärillä kuin mille oli tarkoitus mennä, tämä toinen vaan sopi muihin menoihin paremmin. Olen yhden kerran aikaisemmin käyttänyt tätä kyseistä eläinlääkäriä ja vaikka itse asia hoitui silloin ihan ongelmitta oli ärsyttävää kun pyysin dokumenttia toimenpiteestä Kennelliittoon lähetettäväksi. Eläinlääkäri oli vakaasti sitä mieltä ettei pyytämääni paperia tarvita eikä suostunut sitä kirjoittamaan. Pienen jankkaamisen jälkeen suostui sentään laittamaan leiman ja allekirjoituksen laskuun ja tämän sitten lähetin Kennelliittoon todisteeksi että toimenpide on suoritettu. Onneksi kelpasi, olin nimittäin oikeassa ja joku paperi todellakin tarvittiin. Ja vaikka ei olisi tarvittu niin ei kai nyt olisi ollut niin iso vaiva sitä kirjoittaa kun monta kertaa pyysin? Kuitenkin se oli vain yksi kerta niin ehkä sattui joku huono päivä tai jotain?

Nyt Nessua rokotettaessa kysyttiin haluanko rokotuskirjan vai merkinnän rekisteritodistukseen. Sanoin että molempiin, kiitos. (Ihan vaan varalta, olen joskus hukannut rokotuskirjan jossain tapahtumassa kun se on aina kaikissa kissanristiäisissäkin mukana, rekkaria harvemmin tarvitsee.) Monta kertaa toistin tätä kun näytti siltä että mitään ei tapahdu eikä pyyntöä oikein ymmärretty, kysyttiin vain että kumpaan se nyt siis laitetaan? MOLEMPIIN. Lopulta sain paperit takaisin mutta vasta autossa kotimatkalla katsoin niitä. Tietty rokotus oli merkitty vain rokotuskirjaan ja rekkari oli ihan tyhjä.

Täytyy sanoa ettei varmaan tule kauheasti käytettyä tuota toista asemaa kun en näköjään ikinä saa niitä papereita mitä pyydän. Tämä rokotus nyt ei ole mikään iso asia mutta se toinen paperi todellakin oli. Enpä ole aikaisemmin tällaiseen törmännyt, uudelle eläinlääkärille meneminen on aina vaan yhtä jännää. Tämä meidän kiva lähieläinlääkäri oli heti valmis tekemään kuten pyysin ja siirsi tuon edellisenkin rokotuksen rekkariin joten nyt ne merkinnät on molemmissa kuitenkin :) Kun mä haluan ;p


lauantai 10. marraskuuta 2018

Kokeellisia ompelumuksia

Nessun puku alkuperäismuodossa


Nezumin villapaita on jo alkanut jäädä sille vähän pieneksi ja aloin jo miettiä että onkohan mun pakko neuloa sille vielä yksi pentupaita kun tilaamaani hupparia ei kuulunut. Mutta eilen se viimein tuli! Kokeiltiin sitä heti päälle ja se on onneksi hirmuisen kiva! Vähän liian iso mutta se oli tarkoitus. Jännäsin kokoa aika paljon kun halusin sellaisen mikä ei olisi aivan valtava mutta jossa olisi selkeästi kasvunvaraa jotta se ei jäisi heti pieneksi. No, tämä on just täydellinen. Joskaan ei nyt tällä hetkellä käyttökelpoinen ihan tällaisenaan kun pikkutyyppi kävelee puvusta ulos...

Sirrin risa takki

Sirrionille puolestaan ostin tämän Rukka Hike Sport sadetakin vuosi sitten elo-syyskuun vaihteessa. Se on ollut teoriassa hyvä: istuu hyvin, pitää hyvin vettä, kuivuu nopeasti yms. Kuitenkin käytännössä tarranauha-kiinnitys on ollut aika pärseestä (minkä kyllä arvasikin) ja mikä pahinta jalkojen kuminauhat alkoivat rispaantua poikki parissa kuukaudessa. Ja ihan normaalilla joskin aika kovalla käytöllä. Minähän pidän kylmemmillä ilmoilla koirilla sadetakkeja paljon silloinkin kun ei varsinaisesti sada, se on hyvä heittää esim. villapaidan päälle stoppaamaan tuulta, kuraa (sadetakki on paljon kätevämpi pestä ja saada kuivaksi kuin villis) ja estämään risujen yms. tarttumista villaan. Mutta takkia ei ole mitenkään pahoinpidelty tms. mikä selittäisi sen miksi kumpparit hajoaa ja kyllä nyt pitäisi tuota kauemmin kestää. Talven yli laitoin niihin solmuja yms. väliaikaisratkaisuja ja keväällä viikkasin takin kaappiin muiden talvikamppeiden kanssa. Kesällä me ei sadetakkeja kaivata (en käytä itsekään) kun ei lämpöisellä kastumisesta ole haittaa. Nyt takkia kuitenkin taas tarvittaisiin.

Illalla pistettiinkin pystyyn pieni korjausompelimo. Tykkään neuloa mutta inhoan ompelemista enkä ole siinä niin kauhean hyvä mutta näistä tuli molemmista tosi toimivat vaikka ei ehkä ihan kauneimmat :D En myöskään osaa mitään ompelusanastoa että ei kannata ihmetellä jos on jotain outoja termejä.

Nessun puvun muokkaukset testissä



Nessun pukuun tein muutamia vekkejä eli vedin vähän sisään kangasta. Kääräisin myös lahkeita jotta minimies ei varmasti kompastuisi pukuunsa, tämä ei ehkä ollut tarpeellista. Toimii erinomaisesti ja vekkejä on helppo purkaa sitä mukaa kun jätkä kasvaa. Nezumi itse inhoaa vaatteita (eka tällainen koira minulla!) ja erityisesti kaikkia uusia vaatteita joten minimies itse ei ollut kovin tyytyväinen eikä aluksi mukamas voinut edes liikkua puvussa. Nessulla on valitettavasti aika tyhmä omistaja joka sanoi että no voi voi, sitten sun on varmaan vaan seistävä siinä loppuelämäsi ;( Kummasti kun alettiin tekemään voileipää herran liikuntakyky palasi ja tyyppi ihan onnessaan kerjäsi juustoa. Lenkillä ei myöskään ollut mitään ongelmia ja hätien tekeminenkin onnistui ilman sotkuja. Menestys! Ja onhan toi aika söpö :D



Sirrionin puvusta leikkasin pois jalkojen vanhat kuminauhat ja laitoin tilalle uudet. Valkoinen ei ole ihan paras väri mutta se oli ainoa väri mitä kaapista löytyi joten sillä mennään. Lisäksi ajattelin muuttaa puvun kiinnitys-systeemin samanlaiseksi kuin esim. Pompissa on eli klipsu selän päälle. Hamstraan turhia koiratarvikkeita juuri tällaisia tilanteita varten joten naulakosta löytyi vanha toimimaton panta josta leikkasin lukko-osan irti. Sen ompelin kiinni mahakappaleeseen, pikkupätkät kuminauhaa väliin. En halua tehdä mitään kovin vaativaa niin ajattelin että kumppari joustaa sen verran että puku mahtuu kiinni vaikka sinne alle laittaisi villapaitaa yms. ilman että tarvitsee miettiä mitään kiristys-systeemeitä tai jättää mahaosaa tosi löysälle silloin kun alla ei ole mitään. Tämäkin toimii ainakin nyt toistaiseksi tosi hyvin, en tiedä kuinka kestävä tuo on (ei varmaan kovin) mutta ainakin pääsee testaamaan ratkaisua käytännössä. Ja sitten voi tehdä paremman jossain vaiheessa jos tämä on hyvä. Ja ei niin kauniina saati toimivana ratkaisuna laitoin vähän mustaa roudarinteippiä noiden nyt turhien tarrojen päälle jotta ne ei tarttuisi niin pahasti ihan kaikkeen. Ei voi suositella, pitää varmaan ostaa tarranauhaa ja laittaa siihen sitä vastakappaletta :D Mutta näillä mennään nyt hetki. Ja muuten puku toimii siis tosi hyvin! Tämäkin oli jo lenkillä päällä enkä havainnut mitään ongelmia :D Jee! Ja nyt ei tarvi toivottavasti ommella mitään ainakaan muutamaan kuukauteen!





lauantai 3. marraskuuta 2018

Leikkikoulussa



Eilen oltiin Hurttia & Huumoria pentuleikkikoulussa. Tällä kertaa osallistujien joukossa ei ollut yhtään Nezumin kokoisia tyyppejä mutta mentiin kuitenkin paikan päälle katselemaan. Oltiin olevinaan samassa porukassa (muistaakseni) 13 viikkoisen bulldogin ja juuri luovutusikäisen appenzellinpaimenkoiran kanssa. Porukan pienimmät tyypit mutta liian isoja ja riehakkaita että olisin laskenut Nessua niiden kanssa leikkimään eli se sai katsella pentujen touhuja sylistä käsin. Leikkitauoilla (välillä pennut kutsutaan luokse ottamaan kontaktia omistajiinsa, rauhoittumaan vähän, käymään mahdollisesti ulkona pissalla yms.) Nessu aina pääsi sylistä tutkimaan paikkoja, haistelemaan jänniä hajuja, leikkimään mun kanssa taisteluleikkejä ja sai myös hallitusti tutustua rauhalliseen ja tottelevaiseen porokoiraan (?) sekä tähän bulldoggi- pentuun. Hihnassa koska Nezumi on niin pieni että mahtuu helposti leikkialueita jakavien aitojen ali. Ja niin nopea että halutessaan varmasti vilahtaisi sieltä ennen kuin ehtisin kutsua sitä pois (vaikka se tottelee / totteli erinomaisesti) niin turha ottaa riskejä tässäkään asiassa.




Nessusta ei ollut liian tylsää onneksi ja sille oli ehkä ihan hyväkin näin ekalla kerralla ainakin ottaa vähän rauhallisemmin. Se oli oikein reippaan oloinen, katseli kaikkea korvat höröllä ja häntä pystyssä sekä ihan tyytyväisenä tervehti kaikkia halukkaita mutta se on kuitenkin sosiaalisissa tilanteissa hitaasti lämpenevä niin eipähän ainakaan tullut tungettua kakaraa liian vaativaan tilanteeseen vaan kokemus oli varmasti positiivinen. Ja seuraavan kerran kun päästään osallistumaan järjestäjä lupasi kysellä vähän josko saataisiin Nezumillekin kokoistaan seuraa. Kuulemma tuolla kyllä käy näinkin pikkuisia usein vaikka nyt ei sattunutkaan olemaan yhtään. Ja aluetta tosiaan voi jakaa moneen eri osaan jotta kaikki eri ryhmät saa leikkiä rauhassa, sen puolesta leikkikoulu sopii erikokoisille ja -luonteisille tyypeille.



Kuvissa kokoero ei aina näytä niin isolle mitä se todellisuudessa on, Nezumi kuitenkin painaa edelleen vain sen reilun kilon joten siitä voi arvailla kuinka moninkertaisesti massaa esim. tuolla bullilla on... Porokoiran omistaja kertoili Nessua vähän kookkaammasta kääpiökoirasta jolle oli käynyt aika ikävä onnettomuus kun se oli vahingossa törmännyt leikkiessä isompaan kaveriinsa, samankaltaisia juttuja mitä itsekin kuulin silloin kun otin selvää chihujen ja isojen koirien yhteiselosta. Kertomus vahvisti sitä että Nessu ei tule leikkimään isojen (varsinkaan vieraiden) koirien kanssa vaikka se vieras koira olisi kuinka ihan kiltti. Vahinkoja sattuu noiden tosi pienten kanssa niin helposti ja Nezumi ei vauhtiin päästyään (mikä tapahtuu välillä hyvinkin nopeasti) osaa ainakaan tällä hetkellä yhtään tajuta omaa kokoaan. Lisäksi Nezumi ei ole yhtään sen luonteinen (ainakaan vielä, ei välttämättä aikuisenakaan) että se osaisi sanoa tiukasti isommilleen "älä ***** jyrää mua!!!" niinkuin jotkut pikkukoirat tekevät. Nessu on kiltti poika, ei oikein mikään komentelija tai muutenkaan ärisijä.




Ja pakko taas vähän valittaa kun lenkillä oli taas vaihteeksi pientä härdelliä. Mutta hitto kun ihmiset ei ota vastuuta omista hurtistaan. Ensinnäkään ohituksissa yms. se toinen osapuoli ei ole vastuussa sun koirasi käytöksestä. Olisihan se tosi kiva että ohitukset sujuisi aina ihan täydellisesti, kukaan ei räyhäisi eikä tuijottelisi eikä pysähtelisi vaan mentäisiin vaan ohi sujuvasti mutta niin ei kuitenkaan aina ole ja tarkoitus on vaan pitää ne omat koirat aisoissa siitä huolimatta. Eikä se mitä se toinen osapuoli tekee oikeastaan kuulu sinulle niin kauan kun ne koirat (tai mitkä vaan) pysyy hallinnassa. Ja ärsyttävintä tässä nimenomaisessa tilanteessa oli että se toisen osapuolen koira ei todellakaan ollut hallinnassa ja on usein ennenkin käyttäytynyt aggressiivisesti. Ehkä sitä hurttaa ei kannattaisi pitää irti kun se ei tottele yhtään mitään ja juoksee raivoamaan kaikille ohikulkeville koirakoille. Mä hallitsin omat koirani (irtoräksystä huolimatta) ja ne käyttäytyivät aivan ongelmitta. Ihan turha valittaa että me kävellään liian hitaasti. Kuule me kävellään julkisella tiellä tasan sitä vauhtia mikä parhaalta tuntuu ja vaikka pysähdytään seisomaan jos halutaan.