sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua!



Yllä oleva olkoon "virallinen" joulukuva. Ei ihan sellainen kuin olisin halunnut mutta tämäkin oli sen verran kovan työn takana ettei kukaan jaksanut vääntää enää enempää. Koirien iän ja koulutustason perusteella ei liene vaikea arvata kuka oli porukan heikoin lenkki ;) Viimeksi Nezumi malttoi poseerata niin nätisti mutta nyt sitä ei sitten olisi huvittanut yhtään. Luulen että lämpötilalla oli hyvin paljon tekemistä asian kanssa, chihuahuat ei Nessun mukaan toimi miinusasteilla ja sille ei vaan voi mitään ;)



Liian hidas kuvaaja, pentu meni jo

Tämä olisi varmaan ollut kaikkein eniten todellisuutta vastaava joulukortti :D

Sirrion: "Tuolla se tyhmä taas menee... aina sama juttu."

"Heippa hei, palelkaa keskenänne luuserit!"

Pentu juostu kiinni (taas) ja palautettu enemmän tai vähemmän paikoilleen (taas). Sirrion ei enää usko että tässä mitään kuvaa ikinä saadaan.

Dany selittää että päästäisiin pois paljon nopeammin ja saadaan lopuksi kaikki loput herkut kun olisit kääpiö edes hetken liikkumatta. 
"Ai enemmän herkkuja? No oisit heti sanonut!!"




keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Kyläilijöitä



Nezumin kasvattaja-perhe kävi yö-kylässä vanhemmillani, mekin tietenkin oltiin paikalla :D Nessun kanssa oltiin katsomassa telkkaria kun he saapuivat ja Nessu innostui ihan valtavasti jo eteisestä kantautuvista äänistä :D Oli niin ihanaa nähdä ehkä erityisesti perheen poikaa, Nessu viettikin sitten melkein koko loppupäivän pojan kanssa touhuten. Halusi se sentään aina välillä käydä tarkistamassa että mä olen paikalla ja sitten kun alkoi riehuminen väsyttää se koitti tulla mun syliin nukkumaan. Ei se sentään mua ihan täysin hyljännyt ;) Nukkumisesta ei kylläkään meinannut tulla mitään kun aina kun Nessu kuuli pojan äänen sen oli ihan pakko mennä vähän pusuttelemaan... Onneksi yöllä sai sentään nukuttua.

Jätkä poseerasi niin hienosti ja liikkumatta että ilman salamaakin onnistui aika hyvin :D

Aamulla käytiin lenkillä kuten tavallista ja sitten Nessu oli ihan innoissaan menossa takaisin vanhemmilleni kun hei ne Nössyn toiset ihmiset on siellä!! Sitten kun heidän oli aika lähteä katsottiin ikkunasta kuinka he menivät autoon ja ajoivat pois. En ollut ihan varma ymmärtääkö Nezumi kuinka hyvin, se kun on niin pieni ettei yllä ikkunaan eli on vain pari kertaa sattumalta nähnyt sylistä auton tulevan pihaan eikä se näin ollen ole oikein oppinut yhdistämään tätä tilannetta meille tuleviin ihmisiin. Mutta selvästi se kuitenkin ymmärsi että nyt ne lähtee ja oli vähän harmissaan. Ei se vissiin kuitenkaan olisi halunnut muuttaa takaisin Turkuun, ennemmin Nezumi varmaan toivoisi että kasvattajaperhe muuttaisi tänne meille ja asuttaisiin kaikki yhdessä :D

Nessu sai vierailta lahjuksiakin, uusia leluja sekä kravatin ja mirrin :D Jos siis tulee jotain juhlajuttuja on Nössykällä asusteet valmiina :D Kyläilijöiden ollessa paikalla Nezumi ei leluista niin kauheasti välittänyt, eihän siinä nyt ehdi millään leluilla leikkimään, mutta heidän lähdettyä ne on olleet kovassa huudossa ja niitä on riepoteltu sekä Edwinin (vanhempieni koira) että Danyn kanssa. Uudet lelut on aina kivoimpia!

Lopuksi tietenkin kanaisa palkinto onnistuneesta pönöttämisestä


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Dany 3 vuotta!

Dansku on jo iso tyttö :)

Synttärikuvat on nyt valitettavasti aika huonoja kun kaikki valoisa vapaa aika tuppaa menemään lenkkeilyyn... Ja koska lenkit tapahtuu nykyään aina juosten ei oikein tule kameraa otettua mukaan. Tämäkin päivä aloitettiin reilun parin tunnin lenksulla, Danysta olisi voitu kyllä mennä pidempikin lenkki. Kuten aina. Mutta toisaalta oli kivaa kun kotona odotti synttäriherkut syöjäänsä ;)

Danyn kanssa tämä vuosi on ollut vaihteleva. Suurimmaksi osaksi se on tosi hyväkäytöksinen ja olen voinut purkaa lapsilukot, ylimääräiset koiraportit yms. jutut koska Dany ei enää pengo kaappeja ja tuhoa paikkoja pyrkiessään varastamaan ruokaa. Koiranruokasäkitkin voi taas olla eteisen lattialla, ei se niihin koske, eikä ota edes pöydälle unohtunutta ruokaa. Muutenkin se on sisätiloissa tosi ongelmaton tyyppi, ei voisi parempaa toivoa.

Ulkonakin se on muuten tosi fiksu mutta keväällä ongelmaksi tuli karkaileminen. Ihan puskista, aikaisemmin Dany on ollut turhankin saappaankiillottaja irti ollessaan, en tiedä onko tämä joku aikuistumisen mukanaan tuoma juttu? Riistavietillä voi tietenkin olla osansa mutta minusta Dany karkaa pääasiassa siksi että se on keksinyt että niin voi tehdä. Ja sen mielestä on kiva käydä tekemässä vähän lisälenkkiä ja tutkia paikkoja itsekseen. Jos joku elukka sattuu kohdille niin voi sitäkin vähän pöllyttää mutta ei se varsinaisesti vaikuta olevan noiden retkien motivaattorina. Danya ei karkailun vuoksi voi enää pitää lenkeillä irti, se saattaa pysyä ihan lähellä ja hienosti kuulolla mutta saattaa myös lähteä tyynen rauhallisesti hölköttelemään vähän pidempää kiekkaa ja siinä vaiheessa on ihan sama mitä sen perään huudat. Se tulee takaisin sitten kun huvittaa. Nämäkään ei siis ole mitään riistan perään lähtöjä, ei edes jälkien. Joku muu varmaan pitäisi Danya irti edelleen, onhan se kuitenkin kiltti ja harmiton ympäristölleen vaikka välillä vähän seikkaileekin, mutta minulle tuo ei ole vaihtoehto joten lenkillä se on nykyään aina kiinni. Tämä on vielä ihan OK, ei ehkä ihanteellista mutta asia johon olin täysin varautunut kun setteri taloon asteli.

Kuvittelin kuitenkin että sitä voisi pahimmassakin tapauksessa pitää meidän aidatulla pihalla vapaana, ei se ihan sama ole kuin metsälenkit mutta meillä on kuitenkin aika iso ja monipuolinen piha jossa pystyy touhuta kaikenlaista. Tuntuu vaan ettei sekään onnistu kun neiti houdini kehittelee koko ajan uusia keinoja häipyä pihalta. Ja tosiaan kaikki keinot on olleet käytössä, se mm. kiipeää aidan lähellä olevaan puuhun ja sitä kautta aidan yli... Meikä sitten tukkii, korottaa, vahvistaa ja hakkaa puita että tuo juntti pysyisi aidoissa mutta ei. Ja se että olen pihalla valvomassa ei auta mitään kun piha on niin iso ja setteri aika paljon nopeampi kuin ihminen niin turha luulla että sen pakoretket voisi estää pelkällä ihmisen läsnäololla. Kun niitä käskyjä se ei siis todellakaan siinä tilanteessa tottele. Onneksi naapurit on olleet tosi ymmärtäväisiä Danskun retkiä kohtaan mutta eihän tuollainen(kaan) peli vetele, en halua että Dany on häiriöksi mutta en myöskään että joku päivä se jää auton alle. Tosi ärsyttävää pitää sitä hihnassa pihallakin eikä varmaan kovin kivaa Danystakaan loppu peleissä kun ei ikinä pääse kunnolla irrottelemaan mutta jos ei muu auta niin...?

Muutamilta setteri-ihmisiltä olen kysellyt ideoita mutta vastaukset on olleet aika pitkälti että sellaisia setterit on ja ei sille mitään mahda. Ehkä sitten. No, en aio edelleenkään luovuttaa. Ehkä keksin vielä mistä naruista tuon kanssa pitää vedellä. Nyt se ei ainakaan ole päässyt enää karkailemaan pitkiin aikoihin niin jospa se unohtaisi tuon homman kun ei pääse sitä toteuttamaan? Samoin kuin se jätti ruoan varastelunkin kunhan sain "kierteen" katkaistua tarpeeksi pitkäksi aikaa. Nähtäväksi jää, pitää vaan miettiä missä vaiheessa sitä uskaltaisi taas kokeilla että josko tapa olisi jäänyt pois.

Vaikka tässä tulikin nyt valitusta niin se irtipito on tosiaan meidän ainoa ongelma (joka sekin harmittaa lähinnä Danyn puolesta, ei mulle muuten ole ongelma pitää sitä hihnassa) ja kaikilta muilta osin olen edelleen tosi tyytyväinen Danyyn. Onneksi se sattui löytämään tiensä meille :) Enkä mä edelleenkään täysin sulkisi pois mahdollisuutta että mulle voisi tulla uudelleenkin setteri xD Vaikka se onkin välillä ärsyttävää on pakko ihailla neidin kekseliäisyyttä ja sitkeyttä. Kun Dany on jotain päättänyt se yritää ja kokeilee ja miettii ja pohtii ongelmaa kaikilta kanteilta sekä sieltä laatikon ulkopuolelta. Olisi muuten hauska viedä Dany niihin koirien älykkyystesteihin, ainoa vaan kun se on niin fifti-sixti sattuisiko sitä kiinnostamaan tippakaan niiden ratkominen vai kävisikö se nukkumaan keskelle huonetta ja sanoisi että testatkaa keskenänne. Sen urheilullisuus on myös ihan omalla tasollaan, kaikki nuo kiipeilyhommat ja miten notkea yms. se on. Yhtä liikunnallisen koiran haluaisin omistaa uudelleenkin. Ja jos tulevaisuudessa vaikka voittaisi lotossa ja olisi varaa vetää pihan ympärille lipalliset viisimetriset metalliaidat ja vallihauta krokotiileillä varustettuna siihen alle. Luulen että alkaisi jopa oravansukuinen Houdinin reinkarnaatiokin hiljalleen pysymään pihassa ;P

Paljon onnea ja monia vuosia lisää, Dany! 


"onks pakko viel poseeraa? saaks jo lähtee meneen?"
Kohta, otapa ensin iloinen ilme synttärikuvaan!
"..."

"Pssst... jos joku lukee tätä niin lähettäkää synttärifasaaneja joihin on piilotettu viila"


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Nylabonet "kokeilussa"


Olen halunnut jo jonkin aikaa ostaa Sirrionille Nylabonen kun se tykkää muutenkin kaikista kumileluista. Nyt sain ajatuksen jopa toteutettua :D Nylabonet on siis kumisia "luita" joiden pitäisi sopia myös hyvin vahvoille pureskelijoille ja myös auttaa hampaiden puhtaanapidossa. Nylaboneja on erilaisia koiran koosta ja pureskeluinnosta riippuen ja valmistajan mukaan on tärkeää valita oikean kokoinen luu. Arvaappa kuunteliko tämä ostaja valmistajaa... :D

Alunperin olin miettinyt että ostaisin Sirrionille kaikista kovimman luun, esim. Extreme Femurin joka sopii yli 23 kiloisille koirille. Kaupassa sitä hipelöityäni mietin että ehkä se on kuitenkin liian kova? Siinä ei ollut ainakaan sormiin yhtään joustoa niin onko sitä kuitenkaan kiva pureskella? Sirrionin viehtymys kumileluihin tulee ehkä juuri siitä kivasta purutuntumasta kun lelu on tarpeeksi kova mutta ei liian kova. Astetta pehmeämmässä kategoriassa isoin tarjolla oleva luu on M kokoinen Strong Bacon Cheeseburger, nimensä mukaan pitäisi maistua pekonille ja juustohampparille, ja joka ei fyysisen kokonsa puolesta juurikaan eroa Femurista mutta on kuitenkin paketin mukaan vain max. 16 kiloiselle koiralle... Sirrion on ehkä pikkuisen yli ;D Mutta Cheeseburgerilla kuitenkin mentiin, saisi sitten syyttä itseä jos se hajoaa heti alkuunsa. Kotona Sirrion oli super ilahtunut tuomisesta ja otti luun heti kovaan käsittelyyn. Se jäysti sitä kuin mitäkin herkkua ja mietin sitä katsellessani ja kumin narinaa hampaissa kuunnellessani että olikohan kammottava erehdys... Saako käydä vaihtamassa jos se hajoaa heti ensimmäisen illan aikana :D No mutta ainakin lelu oli heti alkuunsa tosi mieleinen vaikka en oikeastaan muuta Sirrionin kohdalla odottanutkaan. Ja se on ollut nyt reilu kaksi viikkoa käytössä ja on vieläkin ihan ehjä vaikka sillä on leikitty ja pureskeltu ihan mukavasti :)



Myös Nezumi tykkää ainakin nyt pentuna pureskella kumisia leluja. Nylabonen pentuluut on tarkoitettu vain koirille joilla ei ole ollenkaan aikuishampaita mutta valitsin sille kuitenkin kanan makuisen Puppy Dental Teething Chewn (0-7 kg). Nessu on kuitenkin vain chihuahua... Eikä mikään maailman hurjin pureskelija muutenkaan. Nezumistakin luu on tosi kiva ja hyvin tämäkin tuntuu kestävän herran leikeissä vaikka hiirulla onkin jo aikuishampaitakin suussa. Ja mieluummin pennulle kuitenkin liian pehmeä luu kuin liian kova, jos tuosta jotain palasia alkaa irrota (ei ole vielä tapahtunut) sen ei pitäisi olla vaarallista ja jos luu enempi alkaa hajota niin varasuunnitelma on jo käynnissä.



Dany ei ole niin ihastunut kumileluihin mutta ajattelin ostaa sillekin jonkun pienen kumiluun. Ettei tule syrjitty fiilis ;) Danskulle valikoitui pihvin ja kastikkeen makuinen, S kokoinen Strong Beef & Gravy joka on siis kovuudeltaan sama kuin Sirrionin luu mutta kooltaan pienempi ja tarkoitettu max. 11 kiloisille koirille. Aluksi Dansku otti lelun hyvin vastaan ja ekana päivänä pureskeli sitä aika paljon mutta sittemmin kiinnostus on hiipunut. Kuten vähän arvelinkin. Ajatuksena olikin että jos Dansku ei luutansa pidemmän päälle käytäkään voi Nezumi omia sen jos pentuluu alkaa jossain vaiheessa olla liian pehmeä tai pieni. Sikäli kun Nessua enää aikuisena kiinnostaa tämäntyyppiset lelut... Jos ei niin pyöriköön tuolla lattioilla, kyllä sillä joku aina joskus leikkii. Sirrionkin sitä jo vähän kokeili noin niinkuin muodon vuoksi mutta ei se ole yhtä kiva kuin Sirrin oma luu eikä Sirrion ole sitä sen yhden testin jälkeen kelpuuttanut. Ainakaan vielä. Tämäkin luu on siis ihan ehjä mutta on ollut niin vähällä käytöllä että en muuta odottaisikaan.

Ja Haurulle ei omaa Nylabonea tule koska en ole ikinä nähnyt sen leikkivän minuuttia pidempään millään lelulla jossa ei ole vinkua. Enkä oikeastaan silloinkaan millään muilla kuin pehmoleluilla. Hauru ei olekaan näitä käynyt edes katsomassa ja kun yritin sitä saada leikkimään tuolla Danskulle ostetulla luulla Hau katsoi mua sen näköisenä että oonko tyhmä? Ja kävi hakemassa jonkun omista pehmoistaan. Katsos tämä on lelu, tuo mikä sulla on niin... en edes tiedä. Joku turhake ihan selvästi.



sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Herra Hampaaton

Hamppuja on

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, olen vähän ihmetellyt kun minusta Nezumilta ei ole vielä vaihtunut hampaita ollenkaan ja se on kohta jo 5 kuukautta. Yleensä mun pennuilta on ainakin etuhampit tässä iässä vaihtuneet jo aikoja sitten. Mutta tiedän että pikkukoirilta hampaat ei aina irtoa ilman vetämistä niin ehkä niiden vaihtumisessa on muitakin tällaisia eroja. Tai sitten on vaan sattumaa. En ole ollut huolissani kuitenkaan kun tuplahampaita ei ole näkynyt. Nyt pari päivää sitten satuin vilaukselta näkemään että Nezumin yksi etuhammas näytti jotenkin oudolta. Kurkkaus suuhun ja sehän oli ihan melkein irti. Ja samoin heilui kaikki muutkin etuhampaat, sekä ylhäällä että alhaalla. Kun ne hampaat alkoi vaihtumaan niin ne sitten on vaihtuneet vauhdilla! Yksi alaetumaitohammas ei ole vielä irronnut vaikka se kyllä heiluu niin että jos Nessun suu ja hampaat ei olisi noin järkyn pienet voisin varmaan nyppästä sen irti. Tässä koossa en kyllä mitenkään saa siitä minihampaasta otetta, ei varmaan onnistuisi pinseteilläkään kun Nessu ei ole ihan niin myötämielinen xD Hetken aikaa herralla ei sitten ollutkaan etuhampeja ollenkaan (paitsi se yksi) ja sen kyllä huomasi, isojen ja kovien asioiden syöminen oli selvästi vähän haasteellista :D Ja tänään on jo isojen koirien hampaat näkyvissä, ainakin suurin osa. Se yksi alahampi vaan vielä vastustelee vaikka sieltäkin jo oikeaa hampia pilkottaa mutta koska se maitohammas on ihan melkein irti niin eiköhän sekin putoa hetkenä minä hyvänsä. Nyt sitten odotellaan miten kulmurien kanssa käy... olisihan se tietenkin kivempi jos ne putoaisi itsestään.


 Yritin myös ottaa herrasta seisotuskuvaa kun se seisoo lattialla tosi nätisti ja terhakkaana. (Pöytä ei ole niin suosiossa mutta sitä harjoitellaan...) Se vaan että saako siitä kaunista ja terhakasta kuvaa näpättyä on toinen juttu, varsinkin kun itse seisottaa ja kuvaa... No, tuli näistä nyt jotain vaikka ei nämä mitään sen huippuseisomisia ole. Ja kännykuvia vain, järkkärillä ei tosiaan tuossa tilanteessa pysty alkaa säätämään :D 


21 viikkoa ja 4 päivää, 1,685 kiloa
(2 päivää vajaa 5 kuukautta)