sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Dany 3 vuotta!

Dansku on jo iso tyttö :)

Synttärikuvat on nyt valitettavasti aika huonoja kun kaikki valoisa vapaa aika tuppaa menemään lenkkeilyyn... Ja koska lenkit tapahtuu nykyään aina juosten ei oikein tule kameraa otettua mukaan. Tämäkin päivä aloitettiin reilun parin tunnin lenksulla, Danysta olisi voitu kyllä mennä pidempikin lenkki. Kuten aina. Mutta toisaalta oli kivaa kun kotona odotti synttäriherkut syöjäänsä ;)

Danyn kanssa tämä vuosi on ollut vaihteleva. Suurimmaksi osaksi se on tosi hyväkäytöksinen ja olen voinut purkaa lapsilukot, ylimääräiset koiraportit yms. jutut koska Dany ei enää pengo kaappeja ja tuhoa paikkoja pyrkiessään varastamaan ruokaa. Koiranruokasäkitkin voi taas olla eteisen lattialla, ei se niihin koske, eikä ota edes pöydälle unohtunutta ruokaa. Muutenkin se on sisätiloissa tosi ongelmaton tyyppi, ei voisi parempaa toivoa.

Ulkonakin se on muuten tosi fiksu mutta keväällä ongelmaksi tuli karkaileminen. Ihan puskista, aikaisemmin Dany on ollut turhankin saappaankiillottaja irti ollessaan, en tiedä onko tämä joku aikuistumisen mukanaan tuoma juttu? Riistavietillä voi tietenkin olla osansa mutta minusta Dany karkaa pääasiassa siksi että se on keksinyt että niin voi tehdä. Ja sen mielestä on kiva käydä tekemässä vähän lisälenkkiä ja tutkia paikkoja itsekseen. Jos joku elukka sattuu kohdille niin voi sitäkin vähän pöllyttää mutta ei se varsinaisesti vaikuta olevan noiden retkien motivaattorina. Danya ei karkailun vuoksi voi enää pitää lenkeillä irti, se saattaa pysyä ihan lähellä ja hienosti kuulolla mutta saattaa myös lähteä tyynen rauhallisesti hölköttelemään vähän pidempää kiekkaa ja siinä vaiheessa on ihan sama mitä sen perään huudat. Se tulee takaisin sitten kun huvittaa. Nämäkään ei siis ole mitään riistan perään lähtöjä, ei edes jälkien. Joku muu varmaan pitäisi Danya irti edelleen, onhan se kuitenkin kiltti ja harmiton ympäristölleen vaikka välillä vähän seikkaileekin, mutta minulle tuo ei ole vaihtoehto joten lenkillä se on nykyään aina kiinni. Tämä on vielä ihan OK, ei ehkä ihanteellista mutta asia johon olin täysin varautunut kun setteri taloon asteli.

Kuvittelin kuitenkin että sitä voisi pahimmassakin tapauksessa pitää meidän aidatulla pihalla vapaana, ei se ihan sama ole kuin metsälenkit mutta meillä on kuitenkin aika iso ja monipuolinen piha jossa pystyy touhuta kaikenlaista. Tuntuu vaan ettei sekään onnistu kun neiti houdini kehittelee koko ajan uusia keinoja häipyä pihalta. Ja tosiaan kaikki keinot on olleet käytössä, se mm. kiipeää aidan lähellä olevaan puuhun ja sitä kautta aidan yli... Meikä sitten tukkii, korottaa, vahvistaa ja hakkaa puita että tuo juntti pysyisi aidoissa mutta ei. Ja se että olen pihalla valvomassa ei auta mitään kun piha on niin iso ja setteri aika paljon nopeampi kuin ihminen niin turha luulla että sen pakoretket voisi estää pelkällä ihmisen läsnäololla. Kun niitä käskyjä se ei siis todellakaan siinä tilanteessa tottele. Onneksi naapurit on olleet tosi ymmärtäväisiä Danskun retkiä kohtaan mutta eihän tuollainen(kaan) peli vetele, en halua että Dany on häiriöksi mutta en myöskään että joku päivä se jää auton alle. Tosi ärsyttävää pitää sitä hihnassa pihallakin eikä varmaan kovin kivaa Danystakaan loppu peleissä kun ei ikinä pääse kunnolla irrottelemaan mutta jos ei muu auta niin...?

Muutamilta setteri-ihmisiltä olen kysellyt ideoita mutta vastaukset on olleet aika pitkälti että sellaisia setterit on ja ei sille mitään mahda. Ehkä sitten. No, en aio edelleenkään luovuttaa. Ehkä keksin vielä mistä naruista tuon kanssa pitää vedellä. Nyt se ei ainakaan ole päässyt enää karkailemaan pitkiin aikoihin niin jospa se unohtaisi tuon homman kun ei pääse sitä toteuttamaan? Samoin kuin se jätti ruoan varastelunkin kunhan sain "kierteen" katkaistua tarpeeksi pitkäksi aikaa. Nähtäväksi jää, pitää vaan miettiä missä vaiheessa sitä uskaltaisi taas kokeilla että josko tapa olisi jäänyt pois.

Vaikka tässä tulikin nyt valitusta niin se irtipito on tosiaan meidän ainoa ongelma (joka sekin harmittaa lähinnä Danyn puolesta, ei mulle muuten ole ongelma pitää sitä hihnassa) ja kaikilta muilta osin olen edelleen tosi tyytyväinen Danyyn. Onneksi se sattui löytämään tiensä meille :) Enkä mä edelleenkään täysin sulkisi pois mahdollisuutta että mulle voisi tulla uudelleenkin setteri xD Vaikka se onkin välillä ärsyttävää on pakko ihailla neidin kekseliäisyyttä ja sitkeyttä. Kun Dany on jotain päättänyt se yritää ja kokeilee ja miettii ja pohtii ongelmaa kaikilta kanteilta sekä sieltä laatikon ulkopuolelta. Olisi muuten hauska viedä Dany niihin koirien älykkyystesteihin, ainoa vaan kun se on niin fifti-sixti sattuisiko sitä kiinnostamaan tippakaan niiden ratkominen vai kävisikö se nukkumaan keskelle huonetta ja sanoisi että testatkaa keskenänne. Sen urheilullisuus on myös ihan omalla tasollaan, kaikki nuo kiipeilyhommat ja miten notkea yms. se on. Yhtä liikunnallisen koiran haluaisin omistaa uudelleenkin. Ja jos tulevaisuudessa vaikka voittaisi lotossa ja olisi varaa vetää pihan ympärille lipalliset viisimetriset metalliaidat ja vallihauta krokotiileillä varustettuna siihen alle. Luulen että alkaisi jopa oravansukuinen Houdinin reinkarnaatiokin hiljalleen pysymään pihassa ;P

Paljon onnea ja monia vuosia lisää, Dany! 


"onks pakko viel poseeraa? saaks jo lähtee meneen?"
Kohta, otapa ensin iloinen ilme synttärikuvaan!
"..."

"Pssst... jos joku lukee tätä niin lähettäkää synttärifasaaneja joihin on piilotettu viila"


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti