maanantai 16. joulukuuta 2019

Nelivuotias sekop... eiku setteri

Dany yrittää näyttää fiksulle ja filmaattiselle

...ei ole helppoa


Danskulla on siis tänään synttärit! Odotamme edelleen aivojen jälkilähetystä, kai se sieltä joskus tulee. Jos jonkun lisäosan saisi asentaa tähän neitiin niin se olisi että ihan jokaista päähän pälkähtävää ajatusta ei tarvisi toteuttaa tai ainakin voisi miettiä asiaa vähän pidemmälle ensin... Dany on meinaan "melko" impulsiivinen eikä siksi aina muista kaikkia opetettuja asioitakaan vaikka Dansku periaatteessa on kiltti tyttö. Se vaan että kun näkee vaikka avoimen oven tulee mieleen että hei tosta vois mennä ja sit meni jo ja ai niin mut saikos ovesta mennä ulos ilman lupaa? Ei vissiin saanut niin. Sitten se hipsii sieltä takaisin itsekseen sen näköisenä että oho tota hups *nolo* Paitsi jos siellä ulkona näkyy vaikka joku lintu niin sitten ei ehdi missään vaiheessa tulla tajuntaan asti mitkään omistajat löpinät siitä mitä saa ja mitä ei :D Mutta paljon saa anteeksi sillä että on maailman kiltein ja hyväntahtoisin vaikka onkin välillä vähän... setteri? No en edes tunne muita settereitä kuin tän yhden mutta laitetaan kaikki rodun piikkiin ;D


Joko saa hillua?

"Oikea" Dany









torstai 12. joulukuuta 2019

Loistavat hihulit

Poju on vähän räjähtänyt kun ei ole herraa parturoitu nyt useampaan viikkoon :D 
Kohta korjataan tilanne Pojun harmiksi, pappa kun ei niin kauheasti arvosta turkin saksimista. Mutta ei myöskään turkin kampaamista joten sakset lienee kuitenkin se pienempi paha.


Niihin ostoksiin mistä jo aiemmin puhuin kuului myös omat sadetakit mineille. Tosin teoriassa Poju ei sitten olisi tarvinnutkaan kun sen mukana hoitolasta tuli kassillinen Pojun vanhoja vaatteita, seassa myös sadetakki... mutta se on vanha Hurtta jonka mallista en niin kauheasti tykkää joten todennäköisesti olisin ostanut uuden vaikka olisin tiennyt tämänkin takin olevan meille tulossa.


Vanha

Uusi


Malli mihin lopulta päädyin on Feel Active Reflective. Malli tuntuu hyvältä, ei estä liikkumista ja suojaa (myös takapäätä) sateelta ja kuralta varmaan niin hyvin kuin mantteli-mallinen vaate vain voi. Haalari olisi tietty siinä mielessä parempi. Tuossa on myös aika hyviä säätömahdollisuuksia ja mm. selässä oleva taluttimen paikka on säädettävä niin että se sopii kohdilleen erilaisien valjaiden kanssa.



Sadeasussa valjasreikä on vähän ongelmallinen (vesi menee tietty sisään) ja isoille olen mieluummin katsellut sellaisia sadetakkeja missä sitä ei ole mutta chihuilla en halua käyttää kaulapantoja niin se reikä on oltava. Tässä takissa sen voi laittaa vetskarilla kiinni jos ei sitä tarvi ja siellä alla on vielä sellainen läpyskä minkä on kai tarkoitus auttaa ettei vesi menisi läpi. En ole ihan vakuuttunut toimiiko se käytännössä mutta voihan siitä jotain apua olla, verrattuna esim. tuohon vanhaan Hurttaan jossa on vaan tylysti reikä keskellä selkää. Auttaa myös hihnan kiinni laittamisessa kun aukon voi helposti avata isoksi ja sitten sen jälkeen taas kiristää niin pieneksi kuin vain mahdollista.





Tuota heijastavaa pintaa vähän epäröin, on tosi kiva että jopa noi tirrit ehkä erottuu auton valokeilassa kun koko hihuli loistaa mutta heijastinpinta ei välttämättä ole kauhean käytön kestävä... Monissa ihmistenkin heijastintakeissa lukee jossain kohtaa että heijastus kestää x- määrän pesuja. Mutta sain nämä aika hyvällä alennuksella joten kokeillaan :D Tuolla hinnalla ei ala liikaa harmittamaan vaikka ne ei kestäisikään jos ei ne nyt ihan samointein sentään ala hajota. Ja voihan se olla että yllätyn iloisesti :D




Koot on näissä ilmeisesti suht reilut? Ostin nämä tosiaan sillä aikaa kun hihut oli vielä hoidossa ja jokatapauksessa niitä ei ollut liikkeessä vaan oli pakko tilata niin eipä olisi voinut muutenkaan sovittaa. Mietin otanko koon 25 vai 30 vai yhden molempia mutta sadetakki saa olla vähän reilu että alle mahtuu lämmikettä ja Poju ainakin on selvästi isompi kuin 25. Lopulta tilasin 30 molemmille. Kun takit tuli ja avasin paketin olin heti että joo ei :D Olisi mahtunut molemmat minit yhteen takkiin xD Ne laitettiin sitten palautukseen ja tilattiin 25 joka on Pojulle vallan mainio. Pojun kaikki vaatteet näyttäisi olevan kokoa 28 mutta ei tämä uusi takki ole ainakaan yhtään sen lyhyemmän oloinen kuin tuo Hurtta esimerkiksi. Nöndelle tämäkin on vähän turhan iso mutta ei niin iso että haittaisi ja jokatapauksessa pienempi koko on ensinnäkin loppu kaupasta ja luultavasti olisi sitten taas jo liian pieni. Pikkukoirien vaatteissa saisi kyllä melkein olla kokoja useammin kuin 5cm välein, suhteessa se on huomattavasti enemmän kuin isommilla koirilla.


Uusi

Vanha


Nezumi sai myös uuden Nylabonen, vanhasta on alkanut irrota paloja niin sitä ei oikein enää voi käyttää. Aika kauan se kuitenkin kesti vaikka oli pentuluu jossa luki ettei se kestä ollenkaan aikuisen koiran hampaita :D (Sirrin ja Danskun luut on edelleen melko ehjät vaikka käsittelyn jälkiä niissäkin näkyy.) Tämä uusi on vähän jämäkämpää tekoa mutta myös suunnattu pennuille (koska Nessu tykkää että lelu on vähän pehmeä, sille ei kova kelpaa) joten saa nähdä kauan tämä kestää. Mutta jos esim. vuoden kuten tuo edellinen niin se on jo huomattavasti kauemmin kuin Nezumin lelut yleensä... Mietin pitäisikö ottaa kaksi, Pojullekin oma kun se aina välillä tykkäsi järsiä sitä sinistä mutta Pojun käyttö on niin satunnaista että ajattelin että saavat jakaa jatkossakin. Onhan meillä noita leluja ja luita kuitenkin aika paljon ja jos nyt alkaa näyttää siltä että tuo on molempien lemppari niin voihan sitä ostaa uuden myöhemmin. Mutta ei Poju alkuinnostuksen jälkeen ole niin hirveän innostunut siitä ollut, lähinnä tuntuu että Pojusta on vaan kiva ottaa se välillä siksi että Nezumi tulee kateelliseksi :D Eli ei se taida tarvita omaa.


Siellä se syö MUN muoviluuta...

Nessun hurja luun vartioimis- irvistys


Isojen koirien lahjukset oli paljon tylsempiä tällä kertaa, vain uudet kynsisakset ja Danskulle trimmikoneeseen terä kun vanha sanoi itsensä irti. Mutta vähän uusia herkkuja sentään saivat koko sakki että jotain kuitenkin :)






maanantai 9. joulukuuta 2019

Tonttu-ukkoja

Tonttuja näkyy jo :D :D :D


Kävin mustana perjantaina Mustissa ja Mirrissä katsomassa onko mitään tarjouksia ja ostamassa porukoille vähän kamppeita (sellaista lähinnä mitä tarvitaan jokatapauksessa :P ) ja siellä olikin nämä valokuvauslaatikot lainattavissa :D Pikkupojat oli vielä hoidossa mutta heti kun saatiin minit kotiin mentiin kokeilemaan saisiko pojista laatikkokuvia. Etukäteen ajattelin että Poju varmaan onnistuu hyvin koska se on niin innokas tekemään mitä vaan herkkujen toivossa mutta Nezumista ei aina tiedä millä tuulella minimies sattuu olemaan... Mutta molemmat pojat poseerasikin tosi kivasti, tosin ei yleensä samaan aikaan tietenkään.

Noista saisi vielä kivempia kun vähän näkisi enempi vaivaa ja vaikka muokkailisi hieman (toi kuvausalustana ollut tekonurmi on vähän hassu joulukuviin) mutta mennään näillä. Ei voida oikein näistä tehdä meidän "virallista" joulukuvaa kuitenkaan kun isotkin koirat pitäisi saada kuvaan ja nehän ei oikein noihin laatikoihin mahdu... Tosin jos laatikko olisi oma niin voisi ottaa vaikka kuvan siitä kun ne istuu laatikot päässä xD Mutta lainalaatikoiden kanssa ei voi kun riski laatikoiden tuhoutumisesta olisi todellinen noiden pilkullisten norsujen kanssa. Pitää varmaan koittaa jossain vaiheessa ihan perinteistä laumapönötystä, jos vaikka tulisi lumikin takaisin. Nämä laatikot olisi silti hauskat kun olisi vähän erilaista eikä aina vaan se sama vanha "koira istuu jouluhattu päässä lumihangessa / joulukuusen edessä / taljan päällä"...


Kaikkeen sitä viaton chihu joutuukin...

Poju laskee mielessään kuinka monta namia tästä hyvästä kuuluu saada :D 

Hei siellä naapurilaatikossa!

Bonuksena viidakon (ja koko maailman) kuningas


***


Näin rankkaa tämä matkustaminen

Arvatkaa muuten kuka on ilmoitettu sen ekaan viralliseen näyttelyyn. Toivottavasti herra on hyvällä tuulella sinä päivänä koska se osaa esiintyä tosi hienosti jos sitä huvittaa... mutta jos ei satu sillä hetkellä huvittamaan niin voipi olla aika myrtsiä ja vastahakoista jätkää sitten. Sopiikohan tuomarille että tullaan kehään vasta sitten kun Nessu itse haluaa?

Ei se ole lellitty, kuin niin?




perjantai 29. marraskuuta 2019

Valmiina joulunodotukseen?

Saatiin joulukalenteri Nezumin ja Pojun kasvattajalta. Varmaan tarkoitettu Sirrille ;) 


Mun sairaalakeikka on takanapäin, toipuminen hyvällä mallilla ja koirat tulossa takaisin kotiin ensiviikolla joten kohta blogattavaakin on ehkä vähän enemmän. Koirilla on muuten mennyt hyvin mutta Hauru ei vissiin oikein kestänyt elämänmuutoksia. En oikein ollut varautunut siihen että Hauru olisi se kaikkein hankalin tapaus vaikka varmaan olisi pitänyt. Se on vaan niin helppo meidän arjessa kun mitään epätavallista ei tapahdu ettei sitä aina tahdo muistaa että sillä ei oikeasti ole kaikki ruuvit ihan kohdillaan ja kuuppa leviää uusista asioista. Mutta kohta Haurullekin koittaa se tylsä tavallinen arki toivottavasti.





keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Rokotuksilla

Kaikki erilaisia


Osalle porukkaa piti laittaa vielä rokotukset kuntoon ennenkuin ne lähtevät lomalle viikonloppuna. Eläinlääkärillä vähän jo ihmettelin koiria punnitessa kun Danskun painokin oli jotain 22 kiloa... Jaah, vähän vissiin päässyt koirat paksuuntumaan. No, sattuuhan sitä. Mutta sitten Nezumi painoi 3 kiloa ja olin ihan 😱😱😱 Sehän on jo isompi kuin Poju mukamas??? Paitsi että Poju oli 3.2 kiloa. Häh?? Mietin kyllä että onkohan vaaka rikki tai jotain mutta... no kai ne on vaan tulleet niin isoiksi jotenkin?

Onneksi satuin myöhemmin vilkaisemaan vaakaa vähän tarkemmin ja sen lähtöpaino oli 0.5 kiloa :D Ja välillä se näytti myös 0.6 että tiedä sitten. Siinä on joku matto päällä, olisiko se matto sen puolisen kiloa tai jotain. Mutta heti kuulosti painot paljon järkevämmiltä. Nessu on sen hitusen alta 2.5 kiloa mitä se on aina ollut ja Poju varmaan joku 2.7 jolloin se olisi hieman laihtunut siitä mitä se oli kesällä. Mikä käy järkeen koska silmällä katsottuna se on minusta selkeästi laihtunut myöskin.

Itse rokotukset sujui hyvin ja nyt ei tarvitse ketään laumasta rokottaa ennen kuin keväällä -22 vissiin kun Sirrionin rokotukset kulkee vähän eri tahdissa mitä muun porukan.

Se oli hieman hassua kun tämän eläinlääkärin luona ollaan käyty vain dalmisten (sekä Sirrionin että Rohanin muutaman kerran) sekä chihujen kanssa eikä hän vissiin tiennyt (tai muistanut, jos olen tullut noista toisista maininneeksi) että mulla on vielä lisääkin koiria :D Hän sitten kysyi että mites tällainen setterikin on tullut kun se on aika erilainen kuin mun koirat normaalisti. En ole ajatellut asiaa mutta olen tietty profiloitunut dalmis- ja chihuharrastajaksi vaikka oikeasti en edes varmuudella tiedä tuleeko mulle näiden jälkeen kumpaakaan rotua uudelleen. Ehkä tulee, onhan nämä ihan parhaat, mutta ehkä silti ei. Ne ihmiset jotka on tunteneet mut pidempään ottivat Danyn vastaan melko olankohautuksella, että tuollainen tällä kertaa, mutta chihut puolestaan on aiheuttaneet paljon kysymyksiä. Enempihän chihut (tai ainakin se eka, Poju sitten tuli Nessun varjolla) onkin ne "oudot" yksilöt varsinkin kun tykkään hyvin aktiivisista koirista ja chihuista ihmisillä on selkeästi sellainen kuva ettei ne ole mitään kovia menijöitä. Mikä ei ainakaan mun hihujen kohdalla pidä yhtään paikkaansa. Jopa Poju suht korkeasta iästään huolimatta rakastaa touhuamista ja lenkkeilyä ja vaikka aluksi sitä joutui kantamaan osan matkasta, mitä pidempään se meillä on ollut sitä paremmaksi sen kunto on kasvanut ja se on iloisena painatellut aina vain pidempiä lenkkejä. Ei sille 10 km ollut mikään ongelma tuossa joku aika sitten eikä se itse halunnut enää tulla syliin vaikka mahdollisuus olisi.

Harmi kun nyt en itse pysty kävelemään kauhean pitkiä lenkkejä ja pelkäänpä että Pojun kunto on taas laskenut. Se on kuitenkin vanha niin se tarvisi ylläpitoa erilailla kuin nuo nuoret. Toivottavasti se on niin hyväkuntoinen kuitenkin että pystyy alkaa uudelleen kuntoilemaan kunhan tämä mun sairasloma tästä loppuu. Ei mua haittaa sitä kantaa mutta kun se nauttii niin paljon liikkumisesta, aina painattelee innoissaan häntä pystyssä ja suu naurussa, niin toivon että se saisi lenkkeillä mahdollisimman paljon ennenkuin jossain vaiheessa varmaan väistämättä alkaa alamäki :/ En toivoisi siitä sellaista vanhuskoiraa jonka pää vielä haluaisi tehdä kaikkea mutta ruumis ei enää pysy mukana.


lauantai 2. marraskuuta 2019

Höyris saa takin



Käytiin yhtenä päivänä kylässä whippeteillä kuten ehkä videosta näkee. Hyvin tuli pojat toimeen kun vinttarit oli niin kilttejä poikia etteivät välittäneet Pojun pölhöilyistä. Poju on sellainen että se ei suorilta pure tai muutenkaan käy ns. käsiksi kehenkään mutta on aika ärtyisä, murisee ja muuta sellaista jos yhtään tapahtuu mitään mistä hän ei nyt tykkää (ainakin jos ne ei ole chihuja, niitä kohtaan se on suopeampi) ja jos siihen yhtään vastaa niin sitten Poju on kyllä valmis tappelemaan. Mikä on aika vaarallistakin kun se on noin pieni niin en kauheasti sitä yleensä laske toisten koirien luokse. Vaikka kiltti poika se nytkin oli, ainoastaan jos whippetit meinasi alkaa leikkiä Nessun kanssa se laittoi heti pelin poikki. Poju on aika kova puolustamaan Nessua jos Pojun mielestä tilanne sitä vaatii ja whiput oli selvästi sen mielestä liian isoja ja villejä Nessun leikkikaveriksi. Ja oikeassahan Poju on vaikka ei se komentaminen sille kuulukaan, me ihmiset kyllä käsketään niitä rauhoittumaan jos ne meinaa alkaa liikaa riehumaan keskenään.

 Kannattaa kuvata yöllä pimeässä puhelimella mustaa koiraa

Ihan päätöntä tällainen takin päälle pakottaminen


Meille tarjottiin vinteille liian pieneksi jäänyttä Pomppaa joka on vähän revennyt yhdestä saumasta. Ei ole vaikea korjata ja takki näytti siltä että voisi olla Höyrypään kokoa joten otettiin se testiin. Osoittautui että koko on vähän nafti mutta ei tuo ihan huono ole. Hauru ei ole mikään palelija todellakaan ollut koskaan joten se ei mitään vaatteita ole omistanut sitten pikkupentuajan mutta kun ikää tulee koko ajan lisää niin ehkäpä kylmänsieto heikkenee joten on ihan hyvä että sillä on joku takki olemassa.


Silloin kun Haurulla oli viimeksi takki päällä. 
Tuon ikäisenäkään se ei enää sitä tarvinnut, mulla ei vaan ollut Haurun ollessa pentu omaa kameraa (eikä vielä kamerapuhelintakaan siihen aikaan) niin laitettiin sille tuona päivänä paita päälle ihan vaan kuvan vuoksi.


Hauru itse ei ollut samaa mieltä siitä takin hyvyydestä :D Haun mielestä oli ihan järkkyä kun takkia sovitettiin, se mulkoili minua järkyttyneenä eikä mukamas pystynyt liikkumaan eikä oikein hengittämäänkään. Jaahas. No, sellaista se kai on kun vanhana lykätään yhtäkkiä vermeet päälle. Jätin sille takin hetkeksi päälle niin alkoi se liikuntakykykin sieltä hiljalleen palautua.


 Oli se suorastaan ällöttävä pentuna, ei muuta voi todeta ;)


Mun sängystä löytyy aamuisin tällaisia miehiä. Mitenköhän sitä pitäisi kohta osata nukkua ilman näitä :( 


lauantai 28. syyskuuta 2019

Nessuvideoita

Nezumi ja Poju sai uuden lelun, videolla ensikohtaaminen :D
(lika lattialla on paloja Nessun repimästä lelusta)

Poju ei ei ole niin kauhean innokas leluilla leikkijä, paitsi tavallista palloa se tykkää noutaa, niin pappa oli sitä mieltä että jos Nessua leikityttää niin voidaan painia eikä leikkiä millään tyhmällä pyörivällä näädällä ;)

Luulin muuten että toi näätä hajoaisi noin nanosekunnissa mutta eipä vaan, se on edelleen ehjänä useamman leikkikerran jälkeen ja toi karvaosakin on edelleen pallossa kiinni vaikka se on vaan sellaisella pikkuruisella muovinarunpätkällä kiinni. Olen hyvin yllättynyt!

Pahoittelen videon laatua taas, toi kuvankäsittelyohjelma on ihan pärsiistä edelleen. Alempi video on suoraan puhelimesta ja sen saa vaikka HDna jos haluaa mutta toi mun kökkö ohjelma ei vissiin tällaisiin hienouksiin kykene.


Tässä sitten taas Nessun pelailua Dog Turbolla.

Halusin päivittää blogia nyt kun on inspiraatio ja tähän samaan piti saada videota Nezumin pelaamisesta joten laitoin sille pelin lattialle vaikka tiesin että se on aika väsynyt eikä välttämättä siksi ihan superinnokas pelaamaan. Sen vuoksi autoinkin sitä sitten enemmän kuin tavallista, yleensä autan vain silloin jos namit jää jumiin (kuten tässäkin käy välillä) koska noi namit on vissiin vähän pieniä tuohon leluun. Mutta chihulle nyt ei mitään hervottomia paloja voi antaa, nuokin on jo isommaksi leikattu kuin mitä yleensä käytän minien kanssa.

Varsinkin vikan namin käytännössä tarjosin sille suoraan kun en halunnut että se tekee kauheasti turhaa työtä kun motivaatio ei muutenkaan ollut ihan huipussaan... mutta näkee tuosta toivottavasti silti että Nezumi on tajunnut tuon pelin idean jo aika hyvin vaikka ei se ole niin kauhean montaa kertaa sitä loppujen lopuksi vielä ehtinyt käyttää. On se ihan fiksu poika. Kohtapuoliin voi varmaan vähän vaikeuttaa tehtävää.


Blogi on nyt varmaan jonkun aikaa hiljaisempi kun meikä on menossa sairaalaan toimenpiteeseen mutta koska kyse ei ole kovin vakavasta asiasta ja julkisella noi jonotusajat on muutenkin välillä aikamoisia niin saa nähdä kauan tässä tuhrautuu :/ Koirat joutuu ekan kerran eläissään hoitoon o.O outoa. Varmaan mä koen sitten kuitenkin meistä eniten eroahdistusta. Mutta palaamme astetta säännöllisempiin postauksiin sitten joskus.

Se on kyllä sanottava että tälleen enempi vähempi sairaslomalaisena noi pikkukoirat on miljoonasti kätevämpiä. Niille voi vaikka ostaa eurolla pyörivän näädän ja se viihdyttää niitä ainakin jonkun aikaa mutta eihän noi isot voi tuollaisellakaan leikkiä, se olisi rikki sekunnissa. Eikä niille voi oikein heitellä palloa olkkarissa tai mitään sellaista mitä noitten pienten kanssa pystyy puuhailemaan. Onhan isoillekin toki olemassa erilaisia väsytyskeinoja, ei sillä, mutta pienten kanssa on silti helpompaa keksiä aina uusia juttuja sitä mukaa kun edellinen idea käy tylsäksi. Sirrionin sentään voi aina viedä metsään juoksemaan mutta Danskua ei voi edes laskea irti pihan ulkopuolella niin se on aika tylsää. Ja meiltä jää kaikki koirajuoksukisatkin kokonaan välistä kun nyt syksyllä ei voi osallistua ja keväällä ei järjestetty kuin yksi kisa mikä ei meille sopinut. Eikä ehkä ensi keväänäkään vielä päästä kisaamaan :( Ihan tylsää.


torstai 5. syyskuuta 2019

Dog Turbon uusi tuleminen




Tämähän on mun siskon Haurulle lahjoittama lelu jolla Hauru aikaisemmin onkin pelaillut. Mutta kun kukaan muu ei sitä ole käyttänyt niin se on nyt viime aikoina jäänyt lähinnä keräämään pölyä. Dog Turbo on suhteellisen haastava peli helpoimmillaankin. Jos koiraa ei siis auta yhtään. Kun vaikka namit laittaisi tuonne aukkojen lähelle ja puupyörylät valmiiksi siihen lähelle, ns. oikeaan paikkaan, niin aloittelevat koirat tuppaa työntämään niitä väärään suuntaan yms. Ja peliä on tarkoitus siitä vain vaikeuttaa mm. laittamalla namit tuonne keskirakoon koiran oppiessa homman idean paremmin.

Ei mun koirista suurimmalla osalla hermo kestä tän kanssa, ne luonteesta riippuen joko luovuttaa tai raivostuu ja yrittää pistää mokoman tyhmän härpättimen säpäleiksi kun ei niitä nameja ala kuulua :D Toki tämän voisi varmasti opettaa noille kaikille ihan kädestä kiinni pitäen pikku-askelilla mutta se ei ole se miten mä yleensä näitä pelejä käytän. Minulle näiden ajatus on että koira itse miettii ja keksii miten peli toimii, mahdollisimman vähällä avustuksella ihmiseltä. Sitten kun koira osaa sen pelin tosi hyvin sitä ei yleensä enää oikein ole edes järkeä pelata koska se peli on sen jälkeen vaan tosi hieno nami-automaatti :D Toki jollain muulla voi olla toisenlainen suhtautuminen näihin ja se on ihan hyvä sekin, mä vain mieluummin opetan vaikka jonkun muka-hyödyllisen tempun jos ihan opetuslinjalle lähdetään.

Nyt kuitenkin ajattelin kokeilla josko Nezumi tykkäisi leikkiä tällä. Nessu on ensinnäkin aika fiksu, se keksii asiat yleensä aika nopeasti, ja ehkä tärkeimpänä ominaisuutena se on hyvin sitkeä silloin kun se haluaa tehdä jotain. Se ei luovuta helpolla eikä turhaannu epäonnistumisista niin paljon että asian tekeminen ei olisi enää kivaa. Nessusta ei vaan aina tiedä etukäteen haluaako se tehdä jotain vai ei, jos ei kiinnosta niin sitten mikään mahti maailmassa ei saa sitä siitä asiasta innostumaan... Mutta Nezumi tykkää älypeleistä ja on edennyt tämänkin kanssa ihan suhteellisen hyvin jo muutaman pelikerran jälkeen. Jännä nähdä miten pitkälle minimies pääsee. Etukäteen veikkaan että ne ihan kaikista vaikeimmat variaatiot tulee olemaan hiirelle liian vaikeita mutta ehkä yllätyn ja joudun syömään hattuni ;)


maanantai 26. elokuuta 2019

Lenkkeilyä ja ryhmäkuvausta

Päivitetty ryhmäkuva :D


Sirrion on tullut siihen tulokseen että meidän ryhmäkuvauksissa kestää aina niin kauan että se ei enää suostu istumaan niitä varten :D Käsken sen istumaan mutta se menee aina maahan. Olkoon nyt sitten vaikka kyllähän mä tietty saisin sen istumaan jos välttämättä haluaisin. Onhan se ehkä vähän tasapainoisempi kuvakin näin, Sirrion lienee oikeilla jäljillä. Tosin tällä kertaa ei edes mennyt kauan kun Nessukin osaa nykyään jo aika hyvin olla paikallaan. Ihan ekalla ei onnistuttu koska eräs yleensä ihan taitava poseeraaja ei ollut tänään jostain syystä kovin innostunut malleilemaan. Katsokaa itse:  


Danykaan ei toki katso kameraan just tällä hetkellä mutta kyllä se on tuo laitimmaisin pikkutyyppi joka oli aika selkeästi sitä mieltä että voisin ottaa kamerani ja painua sen kanssa jonnekin kauas...

"Poju jos näytät edes vähän iloiselta saat herkun!"
"jaa... no... kyllähän tässä jo vähän hiukoo... aamupalastakin mennyt jo puolituntia..."


Viimeksi kun oltiin metsälenkillä löydettiin taas uusi hakkuualue, ei sitä ollut viimeksi kun tuosta mentiin... Mä en ole kauhean hyvä suunnistamaan muutenkaan niin sitten puuttuvien puiden ja myllätyn maan vuoksi en todellakaan osannut ihan täydellisesti mennä sitä reittiä mitä me yleensä mennään vaan ajauduttiin vähän sivuun. Mutta oltiin suunnilleen oikeassa kohdassa ja oikeaan suuntaan menossa niin ei kai sen niin väliksi ole jos se polku mitä seurattiin ei nyt ollutkaan just tasan se polku mitä me yleensä kävellään? No ei kai olisi muuten haitannut mutta hetken siinä käveltyämme näin suoraan polulla tosi oudon kiven. Harmaa ja ihan kuin siinä olisi jotain kuvioitakin... Pysähdyin siihen seisomaan Poju sylissä ja Dany sekä Nessu pysähtyivät sitten myös. Sirrion ajatteli että mitä noi tuossa taas tupeksii ja oikaisi pusikon kautta jonnekin meidän edelle. Tuijotin sitä outoa kiveä hetken ja yritin tajuta mitä mä oikein katson, kun yhtäkkiä - Ei hel**tti! 

netistä törkeästi varastettu kuva samanlaisesta "oudosta kivestä"

Äkkiä uukkari ja karkuun! Ei siinä oikeasti varmasti kauaa kestänyt ennenkuin tajusin tuijottavani maa-ampaispesää mutta olisihan sen voinut nopeamminkin silti tunnistaa... syytän mun huonoa näköä, mun "kuuluisi" pitää silmälaseja koska en näe nenääni pidemmälle mutta kun en niistä tykkää niin ei kauheasti tule pidettyä. Onneksi ei kukaan astuttu pesän päälle sentään kun kaikki muut pysähtyi paitsi Sirrion joka kiersi pesän ja luulinkin jo että selvittiin säikähdyksellä. Mutta sitten kun oltiin jo kauempana pesästä Dany, joka oli seissyt pesää lähimpänä, sai hepulin ja huomasin että sen selän päällä on amppari kävelemässä/sekoittuneena sen turkkiin. Potkaisin sen siitä hiiteen ja sitten taas rivakasti kauemmas ettei se tule kostamaan :D Onneksi tuo amppari oli ainoa joka meitä päätti ahdistella, olisi voinut käydä hullumminkin. Danskulla on nyt ollut huono tuuri pörriäisten kanssa :( 

Ajattelin että eiköhän tämä riitä luontoa tältä erää ja käveltiin mahdollisimman nopeasti lähimmälle metsätielle. Ja ensi kerralla etsitään tarkemmin se oikea, hyväksi ja turvalliseksi todettu polku! Sitten vielä vietettiin hetki yrittämällä nyppiä hirvikärpäsiä pois hiuksista sekä turkeista ja joo - todellakin nyt riittää tämä luontohomma :D 

Kotimatkalla nähtiin vähän isompia eläimiä kun ensin tuli vastaan suomenpystykorva taluttajansa kanssa. Poju on vähän remmirähjä mutta melkein päästiin rähinöittä ohi vaikka pystäri mölysi (se juuri innostaa Pojua, se ohittaa paremmin jos "vastapuoli" on hiljaa) mutta sitten pystärin omistaja kommentoi että siinä on sulla porukkaa tms. jolloin Pojun hermo petti. Ja kun Poju alkoi rääkyä siihen liittyi sitten koko lauma, nuo muut ei kyllä varsinaisesti ole remmirähjiä eikä nytkään olleet edes menossa sen pystärin luo mutta mun koirat on tällä hetkellä kaikki sellaisia että ne tykkää omasta äänestään ja käyttää mieluusti hyväkseen kaikki tekosyyt räksyttää. Tilanne vissiin vaikutti uhkaavalta ulkopuolisen silmin kun pystärin omistajalle tuli niin kiire häipyä paikalta :/ Se on vähän harmi, ei meitä tarvi pelätä! Nämä on ihan kilttejä ja hallinnassa vaikka joskus ovatkin kovaäänisiä. 

Koiran jälkeen vielä suht kapealla kävelytiellä tuli vastaan kaksi ratsukkoa, mietin että tää tästä vielä puuttuikin. En ole Pojun kanssa hevosia vielä kohdannut mutta oletin että se rähjää niillekin ja sitten koko lauma rähjää ja meidän pitäisi mahtua ohittamaankin ne hevoset... mieluiten ilman että saadaan kukaan kaviosta päähän! Hevosten ohittaminen koirien kanssa on aina vähän jännittävää kun kaikki hevoset ei todellakaan reagoi kauhean rennosti rääkyvään "susilaumaan". Mutta Poju olikin ihan hiljaa, vähän näki että sitä jännitti ja se vaan käveli hissukseen Sirrionin jalkojen takana :D Ja kun Poju oli hiljaa ei kukaan muukaan katsonut tarpeelliseksi alkaa hölmöilemään. Hyvä!

Poju on ylipäätään hyvin kova haukkumaan. Vaikka välillä mua ärsyttää se miten paljon Hauru haukkuu ja mietin 'niin oliko pakko hankkia mudi kaikista maailman roduista' ;) huomaan miten hiljainen Hau loppujen lopuksi kuitenkin on kun verrokkina on oikea räksy. Muuten Poju on tosi hyvin koulutettu ja tottelee ihanan hyvin mutta olen koittanut vaikka mitä versiota hiljaa käskystä ja joko se ei ymmärrä tai ei todellakaan halua ymmärtää... Mutta ohittaa Poju jo paremmin kuin aluksi mun kanssa joten eiköhän se tuosta vielä kehity lisää jos vaan kävisi tuuri ja nähtäisiin niitä muita koiria niin että päästäisiin harjoittelemaan edes jotenkin säännöllisesti. Elän uskossa että kohta mulla on taas kerran se hiljainen ja nätisti ohittava lauma mihin olen tottunut :D 


En tiedä mihin Sirrion on päänsä iskenyt, yks päivä sillä vaan oli iho kuoriutunut tuosta silmän päältä. Nyt se on jo melkein parantunut mutta kyllä siinä erottaa karvatonta kohtaa kun kunnolla katsoo.

Danskua kiinnostaa joko saa mennä juoksentelemaan, settereitä ei ole tehty olemaan paikallaan!

Nessua tylsistyttää. Aina näitä tyhmiä valokuvia...

"En mä silti kauhean iloinen ole... se luvattu herkkukin on kuiteskin tosi pieni..."


maanantai 19. elokuuta 2019

Ampparin pisto?

Vielä vähän lurpattaa silmä vaikka pahin on tässä jo selvästi ohi


Tänään illalla Danyn silmäkulmaan turposi iso patti. En tiedä mikä sen on aiheuttanut, ei siinä näkynyt mitään jälkiä, mutta Dansku oli ollut pihalla ja sillä on tapana mm. juoksennella meidän varsin laajojen vadelmapensaiden seassa ja siellä on paljon ampiaisia. Itsekin joudun kahlaamaan aina vattujen seassa silloin kun tarkastan aitoja (pitää käydä säännöllisesti läpi että näkee jos neiti on alkanut rikkoa jotain kohtaa) ja olen saanut vihaiselta ampiaiselta palautetta joten oletan että sama on käynyt Danyllekin.

Dansku vaikutti olevan periaatteessa kunnossa ja iloinen itsensä mutta paukama taisi kutista aikalailla kun se tahtoi koko ajan hinkata naamaansa johonkin. Tai sitten se vaan tuntui muuten vaan oudolle? Joka tapauksessa patin hinkkaaminen tuskin ainakaan auttaa joten kävin kysymässä naapurista olisiko heillä diilata vähän lääkkeitä ensihätään ;) ja saatiinkin sieltä troppeja. Kohtapiakkoin paukama jo vähän laski eikä Dansku enää rapsutellut naamaansa joten ehkä lääkkeistä oli iloa tai sitten se muuten vaan laski nopeasti, mistä noista tietää. Mä olin iloinen kun ei tarvinnut laittaa häpeäkauluria Danylle, en tykkää käyttää niitä kun mulla on ollut pari koiraa jotka reagoi niihin aggressiivisesti (siis hyökkäsivät sitä kauluria käyttävän kimppuun, ilmeisesti niitä pelotti tötterö päässä heiluva kaveri). Nykyisissä ei tietääkseni tätä käytösmallia esiinny mutta kuitenkin ollaan mieluummin ilman.

Ampiaisten häiriköinnin lisäksi Dany on jatkanut barffausta, kun pari päivää sitten olin päästämässä sitä ulos aamuhädille ihan tavalliseen tapaan. Ehdin ihan vähän raottaa ovea kun Dany ryntäsi ulos ja samantien tajusin että se oli napannut siitä kuistilta jonkun elukan o.O Hitto että se kävi nopeasti, en ehtinyt tajuta yhtään mitä tapahtui eikä tainnut Danyn uhrikaan - mistä Dany edes niin nopeasti ehti huomata että siinä kuistilla on jotain? Ovi oli tosiaan niin vähän aukikin että hyvä kun se mahtui siitä livahtamaan (ja setteri muuten livahtaa uskomattoman pienestä kolosta). Tuijotin siinä vissiin suu auki hämmentyneenä että mitä oikein tapahtui niin Dany toi saaliinsa näytille, oli talitiainen. Sanoin että Danylle että tosi kiva mutta en mä sitä halua, kiitos vaan, niin Dany sitten vei sen nurmikolle ja söi tirppasen höyhenineen päivineen. Jaaha. No, kai se on luonnonmukaista ravintoa eikä sille siitä oravastakaan mitään tullut. Ei ole tullut tästä tirpastakaan.

Harmi että se nappailee noita eläimiä mutta tavallaan se on luonnon kulkua - vaikka eihän koira tietty luontoon kuuluu. Tuskin se kuitenkaan niin paljoa saalista saa kuin esim. kissa, kissaahan ei saisi pitää vapaana senkään vuoksi että ne voi tappaa todella isoja määriä lintuja, paljon enemmän kuin mitä niiden omistajat edes tajuaa. Dany on kuitenkin vain koira, ei siis varmaankaan niin taitava saalistaja vaikka sillä onkin nyt pari kertaa käynyt tuuri, ja ulkoilee vain tuossa aidatulla alueella valvottuna pääosin, se ei kulje valtoimenaan kaikkea jahtaamassa niinkuin kissat tupaa tekemään. Että ehkä se ei ole niin pahasta?