lauantai 18. toukokuuta 2019

Voittoputki jatkuu ;)

Kassissa on vielä toinen luu + kaikkea pikkusälää


Tänään vuorossa oli Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys ry:n erikoisnäyttelyn 2019 näyttelytoimikunnan järjestämä mätsäri. Meidän tuomarina ilmeisesti Leea Aaltonen. Nessu pääsi pentuihin ja näyttelypaikalla oli taas innoissaan tervehtimässä kaikkia mutta ei suostunut ottamaan mitään nameja mitä mulla oli niin arvasin että on vaikea saada sitä esiintymään hyvin kehässä :/

On Nezumi kuitenkin ihanan reipas, tervehti kaikkia isojakin koiria (mm. nöffejä) ihan ongelmitta, kohteliaasti sanoi hei ihmisille jotka halusi sitä huomioida (vaikka se ei niin vieraista välitä) eikä sitä koskaan jännitä mikään ympäristössä. Jotkut pennut esim. ihmettelivät tuulessa lepattavia kehänauhoja, koiran muotoon leikattuja sijoituskylttejä yms. mutta ei Nezumia mikään sellainen hetkauta.


Kaikissa poseerauskuvissa mitä ehdin ottaa oli taas silmät kiinni :D Kovin montaa en ehtinyt kun herra nappasi ruusukkeen ja häipyi sitä repimään. Kun Nezumi sen voitti niin saa myös sillä leikkiä, eikös?

Oli tosi lämmin päivä, varsinkin kun ei ole vielä oikein ollut näin lämmintä niin ei ole ehtinyt tottumaan, ja pienet pennut oli vasta pienten aikuisten jälkeen joten jouduttiin odottelemaan aika tovin kuumalla parkkipaikalla. Nessu alkoi jo vähän ennen meidän kehän alkua selvästi olla vähän väsynyt tai sitten vaan tympääntynyt kun oli liian lämmin. Ihan kivasti se kuitenkin esiintyi taas maa-osuuden, ainoa vaan että jouduin seisottaessa vähän pitämään sen häntää itse pystyssä kun herrasta se oli hyvä puolitangossa. Liikkeessä se kyllä kantoi itsensä hienosti :) Pöytä oli ongelmallinen, hampaat sai taas katsoa hienosti mutta muuten ei. Tuomarikin huomasi että tosi hienosti se näyttää hampaat ja on myös heti uudelleen reipas ja innokas kun sen laittaa maahan eli pöytä on se ongelma ja minimies selvästi tarvitsee lisää pöytäharjoittelua. Hän sitten koittikin siinä kopeloida Nessua koko rahan edestä että minimies saa harjoitusta :D Saatiin sininen kuten kuuluukin.

Sinisten kehässä Nessu oli entistä väsyneempi mutta edelleen esiintyi hienosti, joskin aika laiskasti siihen nähden mitä herralta olen tottunut odottamaan. Tultiin kuitenkin neljänneksi, ihan kivaa :) Ja meidän mätsäriseura oli BIS joten saatiin ruokasäkkikin kun Nezumille sopii voittona ollut penturuoka niinkun paljon paremmin mitä aikuiselle Epelille ;)

Ollaan pöytää treenattu paljon kotona mutta ei siitä tunnu olevan mitään iloa :/ Tuttu pöytä ja tuttu ihminen niin ei se vaan ole sama kuin näyttelyissä. Pitäisi saada paljon vieraita harjoitteluavuksi mutta ei meillä ketään vieraita käy :D Ehkä joku näyttelykurssi olisi paikallaan mutta riippuu siitä löytyykö sellaisia sopivana ajankohtana ja sopivaan hintaan. Myönnän että en todellakaan aio maksaa näyttelykurssista samaa mitä esim. tokokursseista :P


Kehä oli laitettu niin ettei siitä oikein saanut hyviä kuvia mutta laitetaan pari äksön shottia tapahtumapaikaltakin :D



torstai 16. toukokuuta 2019

Luonnonmukaista ruokintaa jälleen

 Etpä arvaa mitä mulla on mahassa!!



Tämä sankari huomasi meidän pihamännyssä kaksi oravaa ja koitti kiivetä sinne niiden kimppuun. Se ei onnistunut joten neiti rääkyi turhautumistaan niin että kylä kaikui. Mä sanoin sille että tulisi pois, ei sitä oravaa sieltä puusta saa... mutta olin väärässä :/ Se jo oli outoa että orava alkoi laskeutua puuta alaspäin kohti Danskua mutta sitten se vielä jotenkin liukastui tai jotain ja pudota mätkähti suoraan Danyn eteen. Se oli sitten sen oravan tarina. Dansku ilmeisesti tappoi sen (jos ei se kuollut jo pudotuksessa) ja sitten Sirrion marssi paikalle ja takavarikoi kurren koska Sirrion on THE BOSS. Mä menin sanomaan iskälle että voisiko se tulla korjaamaan raadon pois. Sillä aikaa kuitenkin Sirrion tuli siihen tulokseen että se orava on ihan tylsä (näin ikkunasta) ja hylkäsi sen jolloin Dansku sai saaliinsa takaisin. Ja söi sen o.O Ei jäänyt edes karvatupsua iskälle siivottavaksi eli turha hälytys.

Luulin ettei noista kukaan söisi oravaa kun ei ne syö muitakaan jyrsijöitä mitkä ne pyydystää mutta vissiin orava on enemmän ruokaa. Tää on nyt sitten toinen orava minkä mun koirat on hoidelleet (sen edellisen sai Rohan) ja ihan oravan piikkiin menee molemmat tapaukset. Älkää lähestykö kurret koiria, luulisi sen verran järkeä olevan päässä?


lauantai 27. huhtikuuta 2019

Nezumin toinen mätsäri

Aurinko häikäisee


Käytiin tänään Nezumin kanssa Mäntsälän Koirakerhon ja Mäntsälän eläinlääkäriaseman järjestämässä mätsärissä pyörällä. Eli Nessu reppuun, reppu meikän selkään ja meikä pyörän selkään :D Nessu kitisi matkalla, minkä arvasinkin, mutta muuten sujui tosi hyvin. Nessu tykkää olla kassissaan silloin kun ollaan kotona ja reppu on lattialla avoimena tai jos reppu on mun sylissä niin sekin menettelee mutta se ei niin kauheasti tykkää olla selässä kannettavana. Ehkä kun se ei oikein näe sieltä mua eikä sitä mihin ollaan menossa? Tästä on reilu 10 kilsaa mätsäripaikalle joten matka ei onneksi ollut kovin pitkä :)

Tapahtumapaikalla Nessusta oli tosi hauskaa kun oli paljon koiria, aluksi vaan kukaan ei halunnut seurustella (eikö näyttelyt muka ole leikkipaikkoja???) mutta sitten löytyi mm. kiva maltankoiratyttö ja russelityttö joiden kanssa pikkuherra pääsi tekemään lähempää tuttavuutta. Paikalla oli kaksi muutakin chihua ja Nessu olisi kauheasti halunnut niiden luokse, selvästi se tunnisti kaltaisensa, mutta toinen chihuista ei tykännyt yhtään vieraista koirista ja toinenkin alkoi vähän ajan kuluttua murista ja oli sitä mieltä että pikainen tervehtiminen on OK mutta ei tässä kavereiksi ruveta. Myös moni lapsi ja pari aikuistakin kävi Nessua silittelemässä, luulen että se on ihan hyvä ja auttaa minimiestä huomaamaan että vieraatkin on kivoja. Se kuitenkin tosi paljon tykkää kun sitä silitetään.




Pentuluokka oli ilmeisesti alle 9 kuukautisille joten Nezumi meni pieniin aikuisiin, tuomarina Anne Tuovinen. Ajattelin että no, eipä se ainakaan aikuisten seassa voita mitään kun ei se osaa esiintyä niin ei tule taas sitä ongelmaa että miten saadaan voitot roudattua kotiin. Kuten kuvasta näkee niin eipä voittanut mitään juuh xD Nessu esiintyi maassa tosi kivasti ja reippaasti, vähän pyöriskeli ja hyöriskeli mutta tosi hyvin siihen nähden että herra on vasta sen 9kk ja tämä on sen elämän toinen mätsäri. Pöydällä Nessu ei tykännyt kauheasti olla eikä etenkään siitä että tuomari koski mutta sai tuomari kuitenkin kopeloitua sen läpi ja katsottua hampaat. Sen jälkeen Nessu oli maassakin hetken vähän myrtsinä ja jouduin itse pitämään sen häntää ylhäällä mutta tosi nopeasti se unohti murjottaa ja oli taas oma reipas itsensä. Saatiin sininen nauha.

Sinisten loppukehässä oli aluksi vähän hankalaa kun me oltiin ensimmäinen pari ja Nessu ei oikein halunnut seistä niin että se ei näe mitä sen selän takana ne muut koirat puuhaa. Kuitenkin haluaisin että se seisoo oikein päin koska näyttelyissä ei kai enää edes saa esittää nokka menosuuntaan päin? En ole varma. Joka tapauksessa olisi kivempi että se oppisi olemaan välittämättä siitä jos se on ekana. Sitten koirat järjesteltiin koko järjestykseen jotta juoksutus onnistuisi ja me siirryttiin ekoista vikoiksi :D Sitten ei ollut mitään ongelmaa ja Nessu seisoi tosi kivasti, juoksutus sujui myös minusta hyvin. Sijoituttiin toisiksi, olin aika yllättynyt :D Voitettiin ruokasäkki mutta onneksi ei tuon isompi, tuo vielä meni pyöränkin kanssa, kunhan käytiin ensin ostamassa muovikassi johon sen sai tungettua. Ensi kerralla pitää tajuta ottaa mukaan oma kassi voitoille nyt kun voittoputki on alkanut ;D

Kotimatkalla herra jaksoi taas kitistä, en oikein uskonutkaan että se malttaisi edes mätsäröinnin jälkeen tyynesti nukkua repussaan... On huvittavaa kun aikuiset todella harvoin huomaa Nezumia jos se on repussa mutta lapset huomaa melkein aina. Nyt kun menin pyörällä kuulin kun useampi lapsi huudahti vanhemmilleen jotain tyyliin "Tuolla on koira! Sillä oli koira selässä!" Vanhemmat ei ehdi enää näkemään kun me on jo viiletetty ohi (Nessun reppuun näkee vain suoraan sivusta) ja vastailevat jotain tyyliin 'no ei kai, se oli varmaan joku lelu tms.' "Oli sillä koira!!!" Juuh on siellä selässä koira, lapset on oikeassa mutta en tiedä saavatko vanhempiaan vakuuttuneeksi asiasta :D


Kyltti joka saatiin Pontuksen omistajalta :D


Meni muuten tosi hienosti hoitojakso, Nezumi ei enää ole sellainen hirveä nylkyttäjä mitä se oli pienenä. Kyllä se nykyäänkin voi vähän yrittää jos se kovin kiihtyy mutta uskoo kieltoa eikä Nessua edes koko hoitoaikana tarvinnut kieltää kuin vissiin kerran vaikka pojat riehui melkein koko ajan :D Turhanpäiväinen räkyttäminenkin on loppunut, nyt se on taas yhtä hiljainen kuin ennenkin :) Niin hieno mies!



torstai 18. huhtikuuta 2019

AOK

Pontus tuli taas vähäksi aikaa kyläilemään :)


Yksi ohitus on ollut vasta (tai no oli toinenkin mutta ne oli tutut koirat niin ei ehkä lasketa) mutta se oli lähes täysin hiljainen joten ehkä tämä uusi suunnitelma toimii. Sirri ei haukkunut ollenkaan, mikä on se oleellisin asia. Dany sanoi pari aneemista wuffia, katsoi Sirrionia silleen että 'ai eiks me haukutakaan?' ja hiljeni, aivan kuten ajattelinkin. Se on joskus aika blondi ;D

Toinen hyvä asia on ollut Nezumin äkillinen innostus metsälenkkeihin. Nessullahan on muutenkin ollut tätä ulkoilu-vastahakoisuutta sen mielestä huonoilla säillä mutta silloinkin kun on hyvä ilma ja se on ulkoillut muuten tosi mielellään se ei ole tykännyt jos/kun mennään metsään. Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Hienopylly Ensimmäinen tahtoo kulkea sivistyneesti asfaltilla tai vähintään siistillä hiekkatiellä, muuten ei oikein kykene. Metsässä on ällöä, likaista (lehtiä yms. joka paikassa) ja kauheita siron naisen ranteen paksuisia oksia mistä Hienopylly ei mukamas pääse yli ilman nostamista. Vaikka se pystyy hyppäämään mun vanhempieni jenkkisänkyyn... En ole näissä tilanteissa sitä nostanut, Nessu ottaa niin äkkiä kaikki saavutetut edut käyttöön ja kun se ei ole mikään vammainen niin en halua sitä sellaiseksi opettaa. On se sieltä sitten marmatuksen saattelemana aina lopulta saanut itsensä hilattua yli näistä "valtavista" esteistä.

Mutta nyt tässä yksi päivä kun mentiin metsään ja laskin sen irti Nezumi säntäsikin juoksuun ja juoksenteli sekä itsekseen että Sirrionin perässä ihan kuin normaali koira ;D ja mm. vauhtia yhtään hidastamatta liiti ihan ongelmitta tosi isojenkin esteiden yli. Olin hieman ihmeissäni, kuka tää koira on ja mitä se on tehnyt mun Nössylle?? Mutta sen jälkeen sama meno on jatkunut ja metsälenkkeily on ihan parasta. Ainakin jos ei nyt kovin hankalaa/"likaista" maastoa ole, ei nyt ihan barbaariksi sentään tarvi Nessun mielestä ryhtyä vaikka se onkin vähän alentanut standardejaan.

Ollaan myös päästy aloittamaan kevyet juoksulenkit, ihan hyvin pystyy ainakin mun PK- vauhtia juosta chihun kanssa. Ehkä mitään vetoja en ottaisi tätä herraa tekemään mutta uskoisin että vielä vähän ikää saatuaan se voi aivan hyvin olla mukana melkein kaikilla lenkeillä mille nuo isotkin tulee. Olisipa ihanaa jos se nyt innostuisi lenkkeilystä niin paljon että ensi talvenakin se olisi edes vähän reippaampi ulkoilija. Eihän se mikään husky tietenkään ole eikä tarvi ollakaan mutta tiedän monia chihuja jotka ulkoilee ihan reippaasti ja mielelläänkin myös talvella niin siihen pyritään. Toivossa on kuulemma hyvä elää :D



maanantai 15. huhtikuuta 2019

Nezumin reissukuvia

Kuvat otettu kun käytiin Helsingissä minimiehen kanssa ihmettelemässä vilskettä - jota ei kyllä kuvissa näy :D


Nössy ja Nössyn matkakoti


Ketäs tuolla liikkuu?? Pitäisiköhän huutaa niille että häipyy meidän Hesasta...
(ei se huutanut)


Käytiin koirapuistossakin mutta ei taaskaan löydetty ketään tarpeeksi pieniä kavereita. Tosi vähän oli porukkaa muutenkin vaikka luulisi että kun on viikonloppu ja tosi kiva ilma olisi porukkaa vähän enemmän. Mutta ehkä ihmiset ei niin paljon käy koirapuistoissa enää. Täysin ymmärrettävää kyllä jos näin on :D

Vartiohihu vauhdissa. Tykkään niin siitä miten valppaan näköinen se on normaalisti häntä ja korvat pystyssä vipeltäessään vaikka sitten kun häntä kiertyy yli selkälinjan tietää että se on oikeasti valppaana ja luultavasti aikeissa tehdä jotain vartio/hälytyshommia :D


Jätkä kävi myös vahingossa uimassa, märkänä sille tuli vähän vilu niin laitettiin kevättä varten tehty vihreä villapaita päälle. Vihreä ei ole ehkä ihan Nessun väri mutta keväällä kuuluu pukeutua versoksi.






sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Rähjät

Käytiin Danskun kanssa Rajasaaren koirapuistossa, kotimatkalla oli aika rauhallinen setteri. Neiti pääsi ihan itsekseen matkaan, Sirrion kun ei puistoile ja Nezumikin käy vain sellaisissa puistoissa missä on pienille koirille oma puoli ja/tai näkee ketä puistossa on ja kuka on tulossa.


Mun koirat on ilmeisesti nyt keväällä päättäneet ryhtyä remmirähjiksi :/ Tämä on ihan uutta, koskaan aikaisemmin ne ei ole Haurua lukuunottamatta rääkyneet vieraille koirille vaikka ohitettava käyttäytyisi kuinka huonosti, nyt yhtäkkiä nuo on porukalla huudelleet myös hyväkäytöksisille tyypeille. Hetken ihmettelin että mitähän tämä on mutta eiköhän vastaus ole Nezumi. Ainakin tavallaan.

Ennen ohitukset oli meillä rentoja tapahtumia joita ei varsinaisesti noteerattu, nykyään valmistaudun ohituksiin (ohitettavasta porukasta ja paikasta riippuen) joko pysähtymällä kun näen vieraan koirakon lähestyvän ja nappaamalla Nessun kainaloon tai asettelemalla koko köörin "ohitusasetelmaan" mm. jotta ei vietäisi koko kävelytietä. Sirrion on näistä toimenpiteistä tullut siihen tulokseen että ohituksissa on nykyään jotain erikoista joten Sirrion hoitaa. Se on aina ollut aika kärkäs reagoimaan jos se yhtään kokee että laumaa uhkaa joku, mä olen epävarma tai yhtään mitään sellaista. Ja kun Sirrion haukkuu niin loppuporukka komppaa innolla mukana ja herkästi käy niin että ne siinä tilanteessa innostaa toisiaan ja niille saa karjaista ihan kunnolla ennenkuin ne muistaa mitä tarkoittaa 'hiljaa'.

Näitä on ollut vaan pari, kun tosiaan ohituksia on täällä niin harvoin, mutta nyt on ainakin suunnitelmia asioiden korjaamiseksi. Toivottavasti ne toimivat, ei olla vielä päästy kokeilemaan suunnitelmia käytännössä. Olisi vaan taas vähän helpompi puutua asiaan jos ohituksia tulisi vähän säännöllisemmin. Onneksi tässä lähinnä pitäisi saada Sirrion rentoutumaan, nuo muut tuskin rääkyisi edelleenkään jos Sipu ei aloittaisi. Koska mulla on välillä hoidokkien ansiosta viisikin koiraa taluteltavana olisi aika oleellista että ohitukset(kin) sujuvat nätisti ja ilman urpoiluja.

Taas näkyy että mulle ei sovi tuollainen koira joka vahvasti (tavalla tai toisella) reagoi mun tunnetiloihin. En ole oppinut rauhalliseksi ja rennoksi ihmiseksi vaikka koirien vuoksi sitä olen yrittänyt opetella. Mulla on vissiin liian huono hermorakenne itselläni. Ei jalostukseen ;)

Sirrionhan myös ihan aluksi jännitti Nezumia tosi paljon, silloinkin vähän ihmettelin sitä ennenkuin tajusin että ihan omalla käytökselläni sain sen aikaan. Nessu oli silloin tullessaan niin pieni että jännitin tosi paljon oikeastaan kaikkea sen kanssa, ajattelin että se litskaantuu ja kuolee jo siitä kun siihen päin hengittää :D Vaikka koetin olla näyttämättä sitä noille koiruuksille, koska oikeasti järjellä ajateltuna olin täysin varma ettei ne sille mitään tee, on Sirrion varmasti vaistonnut että jännitän ja siksi se oli niin outo Nezumia kohtaan. Koska Sirrion ei ole ikinä muulloin käyttäytynyt niin ja nykyään kun en enää luule että Nessu kuolee pelkästä katseesta ei Sirrionkaan enää hermoile ja nuo on tosi hyviä kavereita keskenään.

(Olen mä edelleen Nezumin kanssa aika varovainen ja tulen varmasti aina olemaan mutta ei se ole samanlaista kuin silloin ihan aluksi. Nessu ei edes tunnu *niin* pieneltä enää kun olen tottunut siihen. Hieman huvittaa kun joskus huomaan muissa ihmisissä sen saman käytöksen mitä mulla itselläni oli, osa ihmisistä kun ei oikein uskalla esim. silittää Nezumia kun se on niin pieni ja ne pelkää että sitä sattuu tai jotain. Mutta ei se sentään silittämisestä rikki mene :D )



sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

K-S mäykkyjen mätsäri



Nezumin kanssa käytiin mätsärissä, eka varsinainen koiratapahtuma Nessulle! Ja se on jo melkein 9 kuukautta vanha... On ollut tosi huono kun hiirulainen tuli talvea vasten ja on ollut liian kylmä tehdä sen kanssa mitään (kun tuo palelee miljoonasti enemmän kuin isommat koirat) eikä talvella muutenkaan ole kauheasti mitään tapahtumia. Mulla ei ole ikinä ollut näin huonosti sosiaalistettua koiraa ja eron valitettavasti huomaa :/ Mutta nyt kesällä toivottavasti päästään korjaamaan tilannetta. 

Onneksi Nezumi on kuitenkin reipas poika :) Mätsäripaikalla Nessusta oli toki jänskää mutta myös kivaa, erityisen kivaa oli tutustua pariin kivaan koiraan, ja kehän laidalla (ja pääsääntöisesti kehässäkin) se oli tosi reipas ja häntä pystyssä mennä tohotti tutkimassa ja ihmettelemässä kaikkea :) 

Meidän pariksi sattui ilmeisesti irlis, se oli melko huvittavaa :D Nezumia ei haittaa, sei ei ujostele isojakaan koiria. Mutta muuten kehässä seisomisesta ei oikein voi puhua. Nezumi osaa seistä tosi hyvin jos se haluaa mutta kylmässä se ei usein halua ja nyt oli vieläkin vähän turhan kylmää, sattui vielä harmillisesti sateinen ja viileämpi päivä kuin mitä tässä on muuten viime aikoina ollut. Lisäksi oli toki kaikkea jänskää katseltavaa niin ei hiirulaista oikein senkään puolesta huvittanut meikäläistä kuunnella. Ihan ymmärrettävää kun melkein pystymetsästä repäistään tyyppi kehään. Liikkuminen oli myös ihan aluksi vähän ongelmallista kun Nessulla ei ole ollut kaulapantaa koko talvena joten näyttelykaulain häiritsi minimiestä aika paljon ja piti pysähdellä rapsuttamaan kaulaa... omaa tyhmyyttäni. Tiedän että pitäisi pitää sitä pantaa välillä. Mutta ekan ravipätkän jälkeen se alkoi jo liikkua tosi hyvin kun hiiri alkoi tottua pantaansa. Nämä on tällaisia helposti korjattavia juttuja kun vaan pääsisi treenaamaan kunnolla. 

Isoin ongelma oli että tuomari ei saanut kopeloida tai koskea oikeastaan ollenkaan. Hampaat sai vielä katsoa mutta mitään muuta ei; ei saa silittää, ei saa todellakaan katsoa palleja, ei saa oikeastaan katsoa kohti ollenkaan enää kun tuollain alkaa käymään käsiksi. Odotettu ongelma koska Nessu ei edelleenkään tykkää että vieraat koskee, varsinkaan niin että ne tekee aloitteen. Esim. eläinlääkärillä viimeksi se oli tunkemassa jonkun toisen asiakkaan syliin eikä se ole ainoa tuollainen tilanne mikä on tullut vastaan mutta ongelmaa ei olekaan jos se on selkeästi Nezumi joka saa tehdä aloitteen ja edetä tutustumisessa omalla tahdillaan. Näyttelyt vaan ei oikein toimi niin vaan tuomarin pitäisi voida kävellä meidän luo ja pystyä siltikin koskemaan koiraan. Mutta toivottavasti harjoittelu ja kokemus auttaa tähänkin... 

Saatiin keltainen nauha (ja ihan hyvä arvostelukin) eikä muuta, ihan ymmärrettävästi ;) Vaikka tässä nyt oli kaikenlaista olen tosi tyytyväinen Nezumin mätsärikokeiluun, olisi se voinut nimittäin mennä paljon huonomminkin :) 



torstai 28. maaliskuuta 2019

Chihullahan saa ajattaa kaurista?

Kun siinähän on joku säkäkorkeus minkä alle pitää olla? Tää on tällainen hyllyyn mahtuva niin varmaan on ihan OK ;) 


Nezumi oli alkoi haukkua pihalla ollessaan vimmatusti. Se on nyt ihan viime aikoina (siis todellakin max. viikon sisällä) haukkunut tosi paljon, myös sisätiloissa. Aikaisemminhan se ei ole ollut yhtään sellainen räkyttäjä mutta nyt... noh. Joku vaihe vissiin? Olen saanut puuttua sen äänenkäyttöön aika paljon koska vaikka mä en vaadi koiriltani mykkyyttä niin mikään tyhjänpäiväinen haukkuminen haukkumisen ilosta ei ole soveliasta käytöstä. Ajattelin siis että Nessu räkyttää taas jotain ja sen kummempia tutkimatta komensin sitä olemaan hiljaa. Yleensä se tottelee aika hyvin mutta nyt ei mitään, se vaan haukkui lisää ja oli päättäväisesti menossa kohti koiratarhaa/autotallia.

Juoksin hiiren kiinni, nostin syliin ja olin jo aikeissa ärähtää sille että nyt oikeasti turpa kiinni, ei täällä ole mitään, kun haukkumisen tauottua syliin nostamisen vuoksi kuulin askelia lumessa meidän aidan luota. Oli jo aika pimeää ja meidän pihalla on vaan pienellä alueella valot niin en nähnyt mitään mutta ajattelin että naapuri tekee siellä jotain hommia. Vähän outoa pimeässä kykkiä mutta en nyt tiedä kuka muukaan se voisi olla. Ei Nezumi siis sittenkään haukkunut tyhjää vaikkakin naapuriin kannattaisi tottua, se kun jostain syystä hengaa tuossa kotinsa lähettyvillä aika paljon.

Sitten askeleet alkoivatkin lähestyä jolloin kävi selväksi että tyyppi onkin meidän pihalla, ei naapurin puolella. ???? Kuka siellä voi olla??? Nessu alkoi taas huutaa (mun sylistä, ei tullut mieleenkään päästää mun alta 2 kiloista hurjimusta irti vaikka se kovasti olisi halunnut) jolloin askeltaja alkoi liikkua tosi rivakasti pihan poikki mutta en edelleenkään nähnyt kuka siellä on. Peruutin vähän ja mietin että pitää paeta sisälle varmaan kun kenenkään ei pitäisi olla meidän pihalla?? Ja askeltaja kuulosti niin isolta/painavalta ettei se mikään esim. kissa, orava, fasaani tai näätäeläin ollut mitä tässä muunmuassa pyörii. Samassa joku kauris juoksi valokeilaan, säntäsi meistä ohi ja ryskien pihan toisenpuoleiseen verkkoaitaan! Siis hitto kauris! Meidän melkolailla 2 metriä korkealla aidalla aidatulla pihalla? Ei jessus että säikähdin xD xD

Elikko oli paikalta poistuessaan mennyt verkkoaidasta läpi, aita oli vähän rikki mutta kauris ilmeisesti ei ainakaan pahasti loukannut itseään koska sitä ei enää näkynyt eikä mitään muitakaan merkkejä. Paitsi tietty sorkan jäljet siinä mistä se oli juossut ja ns. koiratarhassa jälkiä oli vaikka kuinka paljon, siellähän olin kuullutkin sen liikkuvan vaikka ensin luulin että se on aidan toisella puolella. En kyllä tajua mistä se on päässyt tuonne pihalle koska aita oli ihan ehjä kaikkialta muualta. Ja miksi se on tänne tullut? Ei tämä ole sellainen paikka missä kauriin kuvittelisi liikkuvan... mutta tuossa ehkä reilun puolen kilsan päässä on pikkuinen metsä missä on ruokintapiste joten sieltä se on varmaan jotenkin harhautunut meille. Mutta sen metsän toisella puolella on peltoja ja lopulta lisää metsää ja täällä meidän puolella omakotitaloja, teollisuutta ja autoteitä että aika erikoinen ratkaisu.

Nezumi oli loppuillan ihan täpinöissään ja menossa vetämään kauriita turpaan joka kerta kun jotain rasahti jossain, voi hölmöläinen. Mutta pakko oli myöntää että se oli oikeassa ja minä väärässä. Siellä todellakin oli jotain ja oli hyvä että Nessu ilmoitti asiasta. Muuten olisin laskenut nuo isot koirat sinne hetken päästä ja ties mitä siitä olisi sitten tullut...



keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Sirrion 4 vuotta



Sirrionilla oli eilen (19 päivä) synttärit, en unohtanut vaikka postaus aiheesta tuleekin vasta tänään ;) Sirrion sai luun mutta oleellisempaa Sirristä on tuo kuvissa oleva sorsa :D Se on oikeasti Danyn vanha sorsa mutta Sirrionille uusi. Sirrion on nuorena ollut ihan järkyttävä lelujen tuhoaja joten pehmoleluilla se ei ole oikein koskaan leikkinyt ja Danyllakin on sen vuoksi pehmot käytössä vain silloin kun Sirrion on esim. ulkona vaikka Dansku itse ei ole kovin kova rikkomaan niitä. 

Olin muutama päivä sitten jättänyt eteisen portin auki kun lähdin käymään ulkona Nezumin kanssa. Kun tulin takaisin Dany oli sillä aikaa varastanut kaikki lelunsa ja levittänyt ne ympäri kämppää. Se on ihan OK, ne on sen tavaroita ja se tietää sen, mihinkään muuhun se ei ollut koskenut. Se on niin kiltti tässä asiassa. Mutta lelut oli olleet noilla varmaan jo jonkin aikaa eikä mikään ei ollut rikki, outoa... Ja Sirrionilla oli tämä sorsa suussa ja kylläpä oli onnellinen dalmaatti :D Koska Sirrion ei ollut rikkonut mitään eikä näyttänyt siltä että olisi aikeissa tuhota sorsaa, se vaan piti sitä suussa ja välillä "vingutti" sitä, niin pitäköön lelunsa. Ainakin niin kauan kunnes Sirri alkaa tuhota niitä. 

No nyt on tosiaan mennyt jo jonkun aikaa eikä Sirrion ole rikkonut yhtä ainutta lelua??? Näköjään aikuistuminen tekee ihmeitä välillä :D Lelut on siis olleet koirien iloksi vapaassa käytössä mutta Sirrion ei ole oikeastaan leikkinyt muilla kun tällä sorsalla. Itseasiassa se ei ole oikeastaan ollenkaan erossa armaasta sorsastaan vaan nukkuukin se kainalossa :D Ja kulkee hereillä ollessaan ympäriinsä esittelemässä sitä ja... ööh... kaakattamassa sitä? Vai?? Kun tuo ei siis vingu eli oikeasti se ei ole vinguttamista vaan se pitää sellaisen oikean sorsaäänen. Yritettiin eilen näitä synttärikuvia mutta oli huono sää (Sirrionin synttäreinä on aina huono sää) ja lisäksi joka kuvassa on sorsa :D 




Se miksi en eilen laittanut mitään on että Sirrionille oli varattu tälle päivälle eläinlääkäriaika niin ajattelin että saman tien nämä kaksi asiaa yhdellä iskulla. Ei mitään vikaa ole herrassa, se kävi vain rokotuksilla ja samalla pyysin että ultrattaisiin sen rakko virtsakivien varalta. Ei ole ollut oireita joten ehkä olen ylihysteerinen mutta se on dalmis (eikä LUA dalmis, sellainen olisi kyllä kiva. Ehkä joskus vielä...) ja kun tiedän useamman dallun jolla ei ole ollut omistajan havaitsemia oireita ennenkuin tilanne onkin ollut jo tosi vakava niin mieluummin välillä tarkastan tilanteen.

Ei ole hankalaa, nytkin vaan aamusta ei pissalla käyntiä jotta rakossa on virtsaa ja eläinlääkärillä rokotuspiikin tuikkauksen jälkeen pikkuisen ajeltiin karvoja ja sitten vaan laitteella katsottiin miltä näyttää. Näytti aivan puhtaalta ja hienolta, kuten viimeksikin kun Sipu ultrattiin :) Koska ultraus on niin pikkujuttu ja se tehtiin muun toimenpiteen yhteydessä hintaan tuli lisää n. 20e eli ei todellakaan paha. Jos siellä olisi ollut jotain niin halvemmaksi silloinkin tullee tietää se ajoissa niin voi alkaa tehdä heti ruokavalion muutoksia tms.

Dalmiksillehan suositellaan vähäpuriinista ruokavaliota mikä usein tarkoittaa (varsinkin jos syöttää nappulaa) vähäproteiinista. Proteiini ja puriini ei ole sama asia mutta jotakuin niin se kuitenkin menee. Mun koirilleni syöttämä nappula vaihtelee mutta esim. tällä hetkellä niille menee erittäin aktiivisille koirille tarkoitettua ruokaa jossa proteiinit on 35% paikkeilla... Eli ei tosiaankaan sitä mitä dalluille suositellaan.

Monesti dalmisihmiset onkin ihan järkyttyneitä kun ne kuulee mitä tuo syö. Eli ihan kaikkea samaa kuin mun muutkin koirat. Mun koirat liikkuu paljon jotenka jos ne söisi jotain höttöä sitä saisi tunkea niihin litrakaupalla, en näe sitäkään järkevänä. Ei se ole helppoa ruoansulatukselle jos annoskoot on ihan valtavia. Enkä oikein muutenkaan näe fiksuna sitä että ne söisi jotain maissi-riisi-vehnä mössöä tai mitä lie mistä ne höttönappulat on tehty. Tai sitten pitäisi ruokkia kokonaan raa'alla mutta mä tykkään että tää fifti-sixti malli on helpompi ja kätevämpi. Vaatii vähemmän suunnittelua ja tilaa. Joten tällä mennään niin kauan kun ei ongelmia ilmene.

No raakaruokaa valkatessani esim. elukoiden nahkoja en tarkoituksella yleensä osta (niissä on paljon puriinia) mutta ei nekään mitenkään pannassa ole, jos esim. me ihmiset syödään kanaaa niin mä en tykkää siitä nahkasta joten se menee koirille. Myös Sirrionille. Ne myös välillä syö nahkaluita jos vaikka voitetaan niitä jostain tms. Ja olen mä niitä välillä ihan ostanutkin. En ole siis mitenkään hysteerinen asian kanssa. Rohan söi myös ihan normaalisti eikä silläkään koskaan ollut mitään, hyvä tuuri siis on käynyt. Mutta etenkin kun tuo ruokavalio on tuollainen niin tykkään varmistaa tilanteen kun kerta muutenkin sinne lääkärille ollaan menossa.

Kuva ilman sorsaa! Paitsi että on se Sirrillä tässäkin, se on tuossa sen edessä mutta rajasin sen pois :P



maanantai 25. helmikuuta 2019

Vikat Pontukset (ainakin tältä erää)

Pontus lähtee kohtapuoliin kotiinsa joten koitin uudemman kerran saada herrasta kuvia

Joku sinitossuinen tyyppikin osallistui ;)

Vaikka säät on olleet kivan keväisiä herra sinitossu ei edelleenkään ihan täysillä tykkää koska OK, on lämpimämpää mikä on kiva mutta maassa on edelleen lunta. Ei vaan niinkun voi.

Pontus sen sijaan on ihan innoissaan. Niin innoissaan ettei siitä edelleenkään mun taidoilla kauhean laadukkaita kuvia tullut :D

Joo takajalkaanhan onkin oleellista tarkentaa...

Leikitään!!!!

Nääh, mennään sisälle leikkimään sanoo Nezumi

Ei mennä kun riehutaan ulkona. Tai voin mä riehua itseksenikin, vastaa Pontus












maanantai 18. helmikuuta 2019

Pontus-päivitys


Minimiehillä on hauskaa


Pontuksen kanssa on mennyt tosi hyvin, se on aikas kiltti poika oikeasti. Ekana päivänä se ruikki sisälle aika paljon, kai sitä pitää uusi paikka merkata tai jotain, mutta sen jälkeen hädät on tulleet ihan hyvin ulos. Eikä se enää edes rääy noille mun isoille koirille kuin poikkeustapauksissa :D  Samoin ekan kerran kun mentiin kävelylle Pontus huusi melkein koko lenkin kun piti ilmoittaa kaikille naapuruston koirille että kylässä on uusi chihu, tietäkää!! Me koitettiin Nessun kanssa esittää ettei tunneta sitä vaikka ei se tainnut onnistua kun hihna ja kaikkea... mutta sen jälkeen lenkitkin on menneet hiljaisuudessa. Leikkasin Pontuksen kynnetkin tässä yksi päivä eikä herra tainnut edes huomata kun tarjolla oli herkkuja :D Jos huomasi niin ei ainakaan yhtään välittänyt, kiltisti köllötteli selällään samalla kun mä napsin kynnet lyhyemmiksi. Vähän toista kuin Nezumin kanssa. Vaikka Nessukin antaa leikata ihan suht nätisti nykyään mutta tähän pääsemiseksi on tehty hurjasti hommia eikä vieläkään aina mene ihan niin kuin toivoisin jos sattuu olemaan känkkäränkkäpäivä.



Riehunnan jälkeen tietty nukutaan yhdessä ♥ (Ja sitten taas riehutaan)




tiistai 12. helmikuuta 2019

Hoidokki

Hihhulit on tuplaantuneet


Pontus tuli meille hoitoon pariksi viikkoa, Nezumin iloksi ja muiden koirien kauhuksi :D Pontus on meinaan vähän toista maata kuin tämä meidän "Nössö-Nessu". Lempinimi kaikella rakkaudella. Eikä Nessu edes oikeasti mikään nössö ole, se vaan ei ole tippaakaan ärhäkkä (hyvin tieteellinen termi) kuten chihut monesti on. Pontus sen sijaan... xD Toin sen meille sisälle kassissa ja kun Sirrion kurkkasi kuka siellä on Pontus suutui niin että meinasi tulla kassista läpi. Sirrionin ilme oli aivan o.O "mitääh..? tuota... mamma ei kai toi tule meille??" No siis... tulee... mutta vain vähäksi aikaa. Ja on se ihan kiva kunhan tutustumiset on hoidettu alta pois :D


Me poijjaat lähetään muailmalle

Hitto portti. Ei lähetäkkään.


Nezumista Pontus on ihana vaikka se onkin aika herkkä hermostumaan ja kaksikko toimii yhdessä vallan mainiosti, se on pääasia. Nessua viihdyttämään Pontus tulikin, ei noiden isompien tyyppien ole tarkoitus olla sen kanssa kummemmin tekemisissä. Kunhan Pontus ei nyt syö niitä tämän hoitojakson aikana niin se riittää ;) Kiva että Nessulla on nyt hetken aikaa ainakin kokoisensa kaveri jonka kanssa ne saa ihan rauhassa puuhata kaikenlaista ilman että täytyy yhtään rajoittaa ja vahtia ettei satu mitään. Huomasin myös että Pontuksellakin on ylimääräinen kannuskynsi ja samassa jalassa kuin Nessullakin :D Pojat on siis ihan samikset?

Sain jopa vieraasta inspiroituneena viimein asennettua kameran kuville ohjelman ettei tarvi kännykuvien varassa elää :D 

Jos jossain vaiheessa saisi jotain kivoja kuvia Pontuksestakin, ainakin on kivoja ilmoja lupailtu tähän. Ja jos kuvaisi noita pilkullisiakin nyt sitten :D

Tänään Pontuksella on tietenkin ollut niin jännää ettei se ole ehtinyt oikein poseeraamaan

Kuvaa mua mieluummin, sanoo Nessu


Pontus on kyllä ihanan reipas pentu, se on meillä kuin kotonaan, kävi kaikki paikat läpi sekä sisällä että ulkona, kokeili kaikki lelut läpi ja sitten valtasi Nezumin sängyn omakseen. Nessu meni sitten nukkumaan Pontuksen pesään joten eipä tuo haitanne. Ja kai tuo Pontus jossain vaiheessa alkaa vähän antaa armoa noille isommillekin? Ei kai se sentään kahta viikkoa jaksa niille raivota?


 Pontus menee edellä...

ja Nezumi tulee perässä.

Pontus kuulemma tykkää tosi paljon olla ulkona ja lenkkeillä lumessakin

 Toivottavasti jotain tästä asenteesta tarttuu tuohon mun talven vihaajaan :D