sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

K-S mäykkyjen mätsäri



Nezumin kanssa käytiin mätsärissä, eka varsinainen koiratapahtuma Nessulle! Ja se on jo melkein 9 kuukautta vanha... On ollut tosi huono kun hiirulainen tuli talvea vasten ja on ollut liian kylmä tehdä sen kanssa mitään (kun tuo palelee miljoonasti enemmän kuin isommat koirat) eikä talvella muutenkaan ole kauheasti mitään tapahtumia. Mulla ei ole ikinä ollut näin huonosti sosiaalistettua koiraa ja eron valitettavasti huomaa :/ Mutta nyt kesällä toivottavasti päästään korjaamaan tilannetta. 

Onneksi Nezumi on kuitenkin reipas poika :) Mätsäripaikalla Nessusta oli toki jänskää mutta myös kivaa, erityisen kivaa oli tutustua pariin kivaan koiraan, ja kehän laidalla (ja pääsääntöisesti kehässäkin) se oli tosi reipas ja häntä pystyssä mennä tohotti tutkimassa ja ihmettelemässä kaikkea :) 

Meidän pariksi sattui ilmeisesti irlis, se oli melko huvittavaa :D Nezumia ei haittaa, sei ei ujostele isojakaan koiria. Mutta muuten kehässä seisomisesta ei oikein voi puhua. Nezumi osaa seistä tosi hyvin jos se haluaa mutta kylmässä se ei usein halua ja nyt oli vieläkin vähän turhan kylmää, sattui vielä harmillisesti sateinen ja viileämpi päivä kuin mitä tässä on muuten viime aikoina ollut. Lisäksi oli toki kaikkea jänskää katseltavaa niin ei hiirulaista oikein senkään puolesta huvittanut meikäläistä kuunnella. Ihan ymmärrettävää kun melkein pystymetsästä repäistään tyyppi kehään. Liikkuminen oli myös ihan aluksi vähän ongelmallista kun Nessulla ei ole ollut kaulapantaa koko talvena joten näyttelykaulain häiritsi minimiestä aika paljon ja piti pysähdellä rapsuttamaan kaulaa... omaa tyhmyyttäni. Tiedän että pitäisi pitää sitä pantaa välillä. Mutta ekan ravipätkän jälkeen se alkoi jo liikkua tosi hyvin kun hiiri alkoi tottua pantaansa. Nämä on tällaisia helposti korjattavia juttuja kun vaan pääsisi treenaamaan kunnolla. 

Isoin ongelma oli että tuomari ei saanut kopeloida tai koskea oikeastaan ollenkaan. Hampaat sai vielä katsoa mutta mitään muuta ei; ei saa silittää, ei saa todellakaan katsoa palleja, ei saa oikeastaan katsoa kohti ollenkaan enää kun tuollain alkaa käymään käsiksi. Odotettu ongelma koska Nessu ei edelleenkään tykkää että vieraat koskee, varsinkaan niin että ne tekee aloitteen. Esim. eläinlääkärillä viimeksi se oli tunkemassa jonkun toisen asiakkaan syliin eikä se ole ainoa tuollainen tilanne mikä on tullut vastaan mutta ongelmaa ei olekaan jos se on selkeästi Nezumi joka saa tehdä aloitteen ja edetä tutustumisessa omalla tahdillaan. Näyttelyt vaan ei oikein toimi niin vaan tuomarin pitäisi voida kävellä meidän luo ja pystyä siltikin koskemaan koiraan. Mutta toivottavasti harjoittelu ja kokemus auttaa tähänkin... 

Saatiin keltainen nauha (ja ihan hyvä arvostelukin) eikä muuta, ihan ymmärrettävästi ;) Vaikka tässä nyt oli kaikenlaista olen tosi tyytyväinen Nezumin mätsärikokeiluun, olisi se voinut nimittäin mennä paljon huonomminkin :) 



torstai 28. maaliskuuta 2019

Chihullahan saa ajattaa kaurista?

Kun siinähän on joku säkäkorkeus minkä alle pitää olla? Tää on tällainen hyllyyn mahtuva niin varmaan on ihan OK ;) 


Nezumi oli alkoi haukkua pihalla ollessaan vimmatusti. Se on nyt ihan viime aikoina (siis todellakin max. viikon sisällä) haukkunut tosi paljon, myös sisätiloissa. Aikaisemminhan se ei ole ollut yhtään sellainen räkyttäjä mutta nyt... noh. Joku vaihe vissiin? Olen saanut puuttua sen äänenkäyttöön aika paljon koska vaikka mä en vaadi koiriltani mykkyyttä niin mikään tyhjänpäiväinen haukkuminen haukkumisen ilosta ei ole soveliasta käytöstä. Ajattelin siis että Nessu räkyttää taas jotain ja sen kummempia tutkimatta komensin sitä olemaan hiljaa. Yleensä se tottelee aika hyvin mutta nyt ei mitään, se vaan haukkui lisää ja oli päättäväisesti menossa kohti koiratarhaa/autotallia.

Juoksin hiiren kiinni, nostin syliin ja olin jo aikeissa ärähtää sille että nyt oikeasti turpa kiinni, ei täällä ole mitään, kun haukkumisen tauottua syliin nostamisen vuoksi kuulin askelia lumessa meidän aidan luota. Oli jo aika pimeää ja meidän pihalla on vaan pienellä alueella valot niin en nähnyt mitään mutta ajattelin että naapuri tekee siellä jotain hommia. Vähän outoa pimeässä kykkiä mutta en nyt tiedä kuka muukaan se voisi olla. Ei Nezumi siis sittenkään haukkunut tyhjää vaikkakin naapuriin kannattaisi tottua, se kun jostain syystä hengaa tuossa kotinsa lähettyvillä aika paljon.

Sitten askeleet alkoivatkin lähestyä jolloin kävi selväksi että tyyppi onkin meidän pihalla, ei naapurin puolella. ???? Kuka siellä voi olla??? Nessu alkoi taas huutaa (mun sylistä, ei tullut mieleenkään päästää mun alta 2 kiloista hurjimusta irti vaikka se kovasti olisi halunnut) jolloin askeltaja alkoi liikkua tosi rivakasti pihan poikki mutta en edelleenkään nähnyt kuka siellä on. Peruutin vähän ja mietin että pitää paeta sisälle varmaan kun kenenkään ei pitäisi olla meidän pihalla?? Ja askeltaja kuulosti niin isolta/painavalta ettei se mikään esim. kissa, orava, fasaani tai näätäeläin ollut mitä tässä muunmuassa pyörii. Samassa joku kauris juoksi valokeilaan, säntäsi meistä ohi ja ryskien pihan toisenpuoleiseen verkkoaitaan! Siis hitto kauris! Meidän melkolailla 2 metriä korkealla aidalla aidatulla pihalla? Ei jessus että säikähdin xD xD

Elikko oli paikalta poistuessaan mennyt verkkoaidasta läpi, aita oli vähän rikki mutta kauris ilmeisesti ei ainakaan pahasti loukannut itseään koska sitä ei enää näkynyt eikä mitään muitakaan merkkejä. Paitsi tietty sorkan jäljet siinä mistä se oli juossut ja ns. koiratarhassa jälkiä oli vaikka kuinka paljon, siellähän olin kuullutkin sen liikkuvan vaikka ensin luulin että se on aidan toisella puolella. En kyllä tajua mistä se on päässyt tuonne pihalle koska aita oli ihan ehjä kaikkialta muualta. Ja miksi se on tänne tullut? Ei tämä ole sellainen paikka missä kauriin kuvittelisi liikkuvan... mutta tuossa ehkä reilun puolen kilsan päässä on pikkuinen metsä missä on ruokintapiste joten sieltä se on varmaan jotenkin harhautunut meille. Mutta sen metsän toisella puolella on peltoja ja lopulta lisää metsää ja täällä meidän puolella omakotitaloja, teollisuutta ja autoteitä että aika erikoinen ratkaisu.

Nezumi oli loppuillan ihan täpinöissään ja menossa vetämään kauriita turpaan joka kerta kun jotain rasahti jossain, voi hölmöläinen. Mutta pakko oli myöntää että se oli oikeassa ja minä väärässä. Siellä todellakin oli jotain ja oli hyvä että Nessu ilmoitti asiasta. Muuten olisin laskenut nuo isot koirat sinne hetken päästä ja ties mitä siitä olisi sitten tullut...



keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Sirrion 4 vuotta



Sirrionilla oli eilen (19 päivä) synttärit, en unohtanut vaikka postaus aiheesta tuleekin vasta tänään ;) Sirrion sai luun mutta oleellisempaa Sirristä on tuo kuvissa oleva sorsa :D Se on oikeasti Danyn vanha sorsa mutta Sirrionille uusi. Sirrion on nuorena ollut ihan järkyttävä lelujen tuhoaja joten pehmoleluilla se ei ole oikein koskaan leikkinyt ja Danyllakin on sen vuoksi pehmot käytössä vain silloin kun Sirrion on esim. ulkona vaikka Dansku itse ei ole kovin kova rikkomaan niitä. 

Olin muutama päivä sitten jättänyt eteisen portin auki kun lähdin käymään ulkona Nezumin kanssa. Kun tulin takaisin Dany oli sillä aikaa varastanut kaikki lelunsa ja levittänyt ne ympäri kämppää. Se on ihan OK, ne on sen tavaroita ja se tietää sen, mihinkään muuhun se ei ollut koskenut. Se on niin kiltti tässä asiassa. Mutta lelut oli olleet noilla varmaan jo jonkin aikaa eikä mikään ei ollut rikki, outoa... Ja Sirrionilla oli tämä sorsa suussa ja kylläpä oli onnellinen dalmaatti :D Koska Sirrion ei ollut rikkonut mitään eikä näyttänyt siltä että olisi aikeissa tuhota sorsaa, se vaan piti sitä suussa ja välillä "vingutti" sitä, niin pitäköön lelunsa. Ainakin niin kauan kunnes Sirri alkaa tuhota niitä. 

No nyt on tosiaan mennyt jo jonkun aikaa eikä Sirrion ole rikkonut yhtä ainutta lelua??? Näköjään aikuistuminen tekee ihmeitä välillä :D Lelut on siis olleet koirien iloksi vapaassa käytössä mutta Sirrion ei ole oikeastaan leikkinyt muilla kun tällä sorsalla. Itseasiassa se ei ole oikeastaan ollenkaan erossa armaasta sorsastaan vaan nukkuukin se kainalossa :D Ja kulkee hereillä ollessaan ympäriinsä esittelemässä sitä ja... ööh... kaakattamassa sitä? Vai?? Kun tuo ei siis vingu eli oikeasti se ei ole vinguttamista vaan se pitää sellaisen oikean sorsaäänen. Yritettiin eilen näitä synttärikuvia mutta oli huono sää (Sirrionin synttäreinä on aina huono sää) ja lisäksi joka kuvassa on sorsa :D 




Se miksi en eilen laittanut mitään on että Sirrionille oli varattu tälle päivälle eläinlääkäriaika niin ajattelin että saman tien nämä kaksi asiaa yhdellä iskulla. Ei mitään vikaa ole herrassa, se kävi vain rokotuksilla ja samalla pyysin että ultrattaisiin sen rakko virtsakivien varalta. Ei ole ollut oireita joten ehkä olen ylihysteerinen mutta se on dalmis (eikä LUA dalmis, sellainen olisi kyllä kiva. Ehkä joskus vielä...) ja kun tiedän useamman dallun jolla ei ole ollut omistajan havaitsemia oireita ennenkuin tilanne onkin ollut jo tosi vakava niin mieluummin välillä tarkastan tilanteen.

Ei ole hankalaa, nytkin vaan aamusta ei pissalla käyntiä jotta rakossa on virtsaa ja eläinlääkärillä rokotuspiikin tuikkauksen jälkeen pikkuisen ajeltiin karvoja ja sitten vaan laitteella katsottiin miltä näyttää. Näytti aivan puhtaalta ja hienolta, kuten viimeksikin kun Sipu ultrattiin :) Koska ultraus on niin pikkujuttu ja se tehtiin muun toimenpiteen yhteydessä hintaan tuli lisää n. 20e eli ei todellakaan paha. Jos siellä olisi ollut jotain niin halvemmaksi silloinkin tullee tietää se ajoissa niin voi alkaa tehdä heti ruokavalion muutoksia tms.

Dalmiksillehan suositellaan vähäpuriinista ruokavaliota mikä usein tarkoittaa (varsinkin jos syöttää nappulaa) vähäproteiinista. Proteiini ja puriini ei ole sama asia mutta jotakuin niin se kuitenkin menee. Mun koirilleni syöttämä nappula vaihtelee mutta esim. tällä hetkellä niille menee erittäin aktiivisille koirille tarkoitettua ruokaa jossa proteiinit on 35% paikkeilla... Eli ei tosiaankaan sitä mitä dalluille suositellaan.

Monesti dalmisihmiset onkin ihan järkyttyneitä kun ne kuulee mitä tuo syö. Eli ihan kaikkea samaa kuin mun muutkin koirat. Mun koirat liikkuu paljon jotenka jos ne söisi jotain höttöä sitä saisi tunkea niihin litrakaupalla, en näe sitäkään järkevänä. Ei se ole helppoa ruoansulatukselle jos annoskoot on ihan valtavia. Enkä oikein muutenkaan näe fiksuna sitä että ne söisi jotain maissi-riisi-vehnä mössöä tai mitä lie mistä ne höttönappulat on tehty. Tai sitten pitäisi ruokkia kokonaan raa'alla mutta mä tykkään että tää fifti-sixti malli on helpompi ja kätevämpi. Vaatii vähemmän suunnittelua ja tilaa. Joten tällä mennään niin kauan kun ei ongelmia ilmene.

No raakaruokaa valkatessani esim. elukoiden nahkoja en tarkoituksella yleensä osta (niissä on paljon puriinia) mutta ei nekään mitenkään pannassa ole, jos esim. me ihmiset syödään kanaaa niin mä en tykkää siitä nahkasta joten se menee koirille. Myös Sirrionille. Ne myös välillä syö nahkaluita jos vaikka voitetaan niitä jostain tms. Ja olen mä niitä välillä ihan ostanutkin. En ole siis mitenkään hysteerinen asian kanssa. Rohan söi myös ihan normaalisti eikä silläkään koskaan ollut mitään, hyvä tuuri siis on käynyt. Mutta etenkin kun tuo ruokavalio on tuollainen niin tykkään varmistaa tilanteen kun kerta muutenkin sinne lääkärille ollaan menossa.

Kuva ilman sorsaa! Paitsi että on se Sirrillä tässäkin, se on tuossa sen edessä mutta rajasin sen pois :P