keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Järvihirviö

Iloinen trio metsälenkillä


Kauhean huonosti tulee ulkoilutettua kameraa nykyään kun Danya ei voi laskea lenkeillä yhtään irti. Vaikea kuvata mitään kun on yksi hilluva setteri siinä tiellä, aina joko sen häntä on kuvassa tai se tönäisee/nykäisee juuri kun painan laukaisinta tai sitten se on löytänyt jonkun iiihanan hajun eikä voida siirtyä niin että saisin hyvän kuvakulman. Ja kun voidaan siirtyä tilanne mitä halusin kuvata on jo auttamatta ohi :/

Lisäksi kevät ilmeisesti sai Danyn taas innostumaan pihalta karkailusta ja se saikin aidan revittyä rikki yhdestä kohtaa. Laitoin siihen niin paljon tukipuita että enää sitä ei revitä mutta sitten se pääsi niiden tukien avulla kiipeämään aidasta yli... nyt siinä on lisäksi sellainen diy-kiipeämisenestolirpake mikä lie nimeltään :D Dansku on pysynyt taas pihassa mutta eiköhän se keksi jotain muuta jossain vaiheessa... Meidän aita näyttää nykyään ihan joltain wt- kyhäelmältä kun sitä on niin paljon paikattu ja lisäilty kaikenlaisia viritelmiä että neiti pysyisi siellä missä pitääkin. Niin kaunista, niin kaunista... Mutta pääasia että Danskua pystyy pitämään pihassa.



Sirrion on aloitti uimakauden tuossa joku aika sitten. Se on halunnut jäiden lähdöstä asti käydä päivittäin tsekkaamassa järven lämpötilan (Sirri ei ui ihan jääkylmässä vedessä, toisin kuin Romppa ja Max) ja voi sitä riemua kun vihdoin se totesi veden olevan uimakelpoista :D 

Nezumista uiminen vaikuttaa kiinnostavalta mutta myös idiotismilta

"Hei tuu säkin uimaan pikkukaveri! Mä voin vaikka auttaa vähän, odotas..."

"Ei ikinä! Haneen!!!"

Tätä läheisempää tuttavuutta Nessu ei järven kanssa tee :D Eikä vaikuta yhtään siltä että se alkaisi uida myöhemminkään vaikka eihän sitä varmuudella voi sanoa. Mutta minimies on sen verran hienopylly että ei taida järvivesi sille kelvata. Sinänsä Nezumi ei kuitenkaan inhoa vettä, kunhan se vain on riittävän lämmintä ja puhdasta, että jossain kunnolla lämmitetyssä altaassa se varmaan voisikin uida :D







Danskukin oli paikalla mutta hihnassa tietty niin ei oikein tullut neitiä kuvattua. Lisäksi tämä sankari rikkoi valjaansa yrittäessään karkuun niin se ei nyt pääse edes fleksissä uimaan. En viitsi laittaa fleksiä kaulapantaan kuitenkaan kun sitten jos se saa jonkun idean (ja sehän saa) niin 8 metrin hihnassa saa jo otettua melkoisen vauhdin ja sitten pahan nykäyksen kaulalle :/ 





lauantai 18. toukokuuta 2019

Voittoputki jatkuu ;)

Kassissa on vielä toinen luu + kaikkea pikkusälää


Tänään vuorossa oli Suomen Newfoundlandinkoirayhdistys ry:n erikoisnäyttelyn 2019 näyttelytoimikunnan järjestämä mätsäri. Meidän tuomarina ilmeisesti Leea Aaltonen. Nessu pääsi pentuihin ja näyttelypaikalla oli taas innoissaan tervehtimässä kaikkia mutta ei suostunut ottamaan mitään nameja mitä mulla oli niin arvasin että on vaikea saada sitä esiintymään hyvin kehässä :/

On Nezumi kuitenkin ihanan reipas, tervehti kaikkia isojakin koiria (mm. nöffejä) ihan ongelmitta, kohteliaasti sanoi hei ihmisille jotka halusi sitä huomioida (vaikka se ei niin vieraista välitä) eikä sitä koskaan jännitä mikään ympäristössä. Jotkut pennut esim. ihmettelivät tuulessa lepattavia kehänauhoja, koiran muotoon leikattuja sijoituskylttejä yms. mutta ei Nezumia mikään sellainen hetkauta.


Kaikissa poseerauskuvissa mitä ehdin ottaa oli taas silmät kiinni :D Kovin montaa en ehtinyt kun herra nappasi ruusukkeen ja häipyi sitä repimään. Kun Nezumi sen voitti niin saa myös sillä leikkiä, eikös?

Oli tosi lämmin päivä, varsinkin kun ei ole vielä oikein ollut näin lämmintä niin ei ole ehtinyt tottumaan, ja pienet pennut oli vasta pienten aikuisten jälkeen joten jouduttiin odottelemaan aika tovin kuumalla parkkipaikalla. Nessu alkoi jo vähän ennen meidän kehän alkua selvästi olla vähän väsynyt tai sitten vaan tympääntynyt kun oli liian lämmin. Ihan kivasti se kuitenkin esiintyi taas maa-osuuden, ainoa vaan että jouduin seisottaessa vähän pitämään sen häntää itse pystyssä kun herrasta se oli hyvä puolitangossa. Liikkeessä se kyllä kantoi itsensä hienosti :) Pöytä oli ongelmallinen, hampaat sai taas katsoa hienosti mutta muuten ei. Tuomarikin huomasi että tosi hienosti se näyttää hampaat ja on myös heti uudelleen reipas ja innokas kun sen laittaa maahan eli pöytä on se ongelma ja minimies selvästi tarvitsee lisää pöytäharjoittelua. Hän sitten koittikin siinä kopeloida Nessua koko rahan edestä että minimies saa harjoitusta :D Saatiin sininen kuten kuuluukin.

Sinisten kehässä Nessu oli entistä väsyneempi mutta edelleen esiintyi hienosti, joskin aika laiskasti siihen nähden mitä herralta olen tottunut odottamaan. Tultiin kuitenkin neljänneksi, ihan kivaa :) Ja meidän mätsäriseura oli BIS joten saatiin ruokasäkkikin kun Nezumille sopii voittona ollut penturuoka niinkun paljon paremmin mitä aikuiselle Epelille ;)

Ollaan pöytää treenattu paljon kotona mutta ei siitä tunnu olevan mitään iloa :/ Tuttu pöytä ja tuttu ihminen niin ei se vaan ole sama kuin näyttelyissä. Pitäisi saada paljon vieraita harjoitteluavuksi mutta ei meillä ketään vieraita käy :D Ehkä joku näyttelykurssi olisi paikallaan mutta riippuu siitä löytyykö sellaisia sopivana ajankohtana ja sopivaan hintaan. Myönnän että en todellakaan aio maksaa näyttelykurssista samaa mitä esim. tokokursseista :P


Kehä oli laitettu niin ettei siitä oikein saanut hyviä kuvia mutta laitetaan pari äksön shottia tapahtumapaikaltakin :D



torstai 16. toukokuuta 2019

Luonnonmukaista ruokintaa jälleen

 Etpä arvaa mitä mulla on mahassa!!



Tämä sankari huomasi meidän pihamännyssä kaksi oravaa ja koitti kiivetä sinne niiden kimppuun. Se ei onnistunut joten neiti rääkyi turhautumistaan niin että kylä kaikui. Mä sanoin sille että tulisi pois, ei sitä oravaa sieltä puusta saa... mutta olin väärässä :/ Se jo oli outoa että orava alkoi laskeutua puuta alaspäin kohti Danskua mutta sitten se vielä jotenkin liukastui tai jotain ja pudota mätkähti suoraan Danyn eteen. Se oli sitten sen oravan tarina. Dansku ilmeisesti tappoi sen (jos ei se kuollut jo pudotuksessa) ja sitten Sirrion marssi paikalle ja takavarikoi kurren koska Sirrion on THE BOSS. Mä menin sanomaan iskälle että voisiko se tulla korjaamaan raadon pois. Sillä aikaa kuitenkin Sirrion tuli siihen tulokseen että se orava on ihan tylsä (näin ikkunasta) ja hylkäsi sen jolloin Dansku sai saaliinsa takaisin. Ja söi sen o.O Ei jäänyt edes karvatupsua iskälle siivottavaksi eli turha hälytys.

Luulin ettei noista kukaan söisi oravaa kun ei ne syö muitakaan jyrsijöitä mitkä ne pyydystää mutta vissiin orava on enemmän ruokaa. Tää on nyt sitten toinen orava minkä mun koirat on hoidelleet (sen edellisen sai Rohan) ja ihan oravan piikkiin menee molemmat tapaukset. Älkää lähestykö kurret koiria, luulisi sen verran järkeä olevan päässä?