Haukku - blogi

Pakasteita

2012-01-29T16:28:00.003+02:00

Ei ole tehty talmataliaista Suomen talveen :/ Siinä Rohan onneksi eroaa joistain kylmänaroista koirista, että se on aina valmis lähtemään ulos ja viihtyy siellä minun kanssa ainakin päällisin puolin tosi hyvin. Rohan rakastaa touhuta ihmisten kanssa eikä koskaan jätä hommia kesken tai näytä nyrpeää naamaa. Kuitenkin se selvästi ilahtuu kun huomaa että ollaan menossa takaisin sisälle ja yksinään se ei viihdy pihalla hetkeäkään, kunhan käy tekemässä tapeensa pikaisesti. Vähentynyt ulkoilu ei tunnu haittaavan pilkkua, nykyään se osaa jo purkaa energiaansa myös sisällä sallitusti (ja hallitusti) joten se on ollut ainakin toistaiseksi ihan yhtä huomaamaton kuin aikaisemminkin. Kyllä, huomaamaton. Rohan sisällä muistuttaa useimmiten pilkullista taljaa jolla tosin on röhköpossu suussa. Ulkona painetaan täysiä, sisällä koomaillaan. Aika täydellistä :D Mutta takaisin aiheeseen, se säänkestävyys siis. Ei ole sinällään ongelma kun Roo kuitenkin ulkona viihtyy etenkin kun vaatteet on keksitty mutta kun itse tykkään talvesta enkä halua käpertyä takkatulen eteen (meillä tosin on vaan patterit että...) niin tämä on kyllä selkeä huono puoli koirassa. Tällä osa-alueella Hauru on kirkkaasti ykkönen. Hauru sietää pakkasia huomattavasti Rohania paremmin, ei kyllä lähellekään niin hyvin kuin Max joka lopettaa lenkeillä läähättämisen jossain -20 asteessa... mutta toisaalta Haurun turkki on paljon miellyttävämpi tällaiselle pitkäturkkien ällöäjälle ja Maxilla tietenkin on sitten usein sisällä kuuma mikä ei ole myöskään kovin kivaa. Kesällä Maxin turkin voi sentään saksia lyhyeksi.

Fiksu Hau

2012-01-25T15:54:00.004+02:00

Nähtiin koira kun oltiin äsken lenkillä Haurun kanssa. Varmaan eka koira jotain kahteen kuukauteen... Tässä välilläkin on kyllä pari kertaa tullut koiria vastaan mutta aina kun Hauru ei ole ollut lenkillä mukana, vain Max ja/tai Rohan jotka ei kyllä kauheasti tarvitse ohitustreeniä. Oli miten oli, tänään siis ohitettiin joku pystäri kohtuu kapealla kävelytiellä. Hauru ei ollut oikein kovin kuuntelevaisella tuulella joten käskytin sen istumaan tien laitaan. Vähän ärsyttävää kun se siitä sitten pyrkii tuijottamaan ja provoamaan vastaantulijaa (vaikka koetankin estää sen parhaani mukaan) mutta minkäs teet. Talvella kun ei voi edes lisätä välimatkaa siirtymällä penkan puolelle. Hau ei kuitenkaan rähissyt ihmeekseni kuin yhden pikku pärähdyksen, josta se hiljeni heti käskyllä eikä ollenkaan kiihtynyt koko ohituksen aikana vaikka yleisolemus olikin ihan "puhu mitä puhut, meikä ei kuuntele". Kuunteli silti, aika taitavaa ja enemmän kuin vähän yllättävää.

Hauru on vihdoinkin oppinut halaamaan lelua, sille on vähän ollut vaikeaa keskittyä pitämään lelua vaan se antaa sen herkästi pudota ja hamuilee vaan nameja >( Mitä sanoinkaan siitä luopumisen treenaamisesta? Toisaalta mä harjoittelen temppuja tosi epäsuunnitelmallisesti, vähän tätä ja sitten tota ja hei tänään näin telkkarissa tällaista joten ei mikään ihmekään jos ei ne edisty aina ihan parhaimmassa aikataulussa :D Mutta temput on osittain juuri siksi hauskoja kun ei ole oikeasti mitään väliä millään. Pitäisi kai vielä siirtää se lelun halaaminen pullon halaamiseksi... kun seuraava askel olisi opettaa Hauru ottamaan lelu (tai se pullo) maasta ja halaamaan sitä niin se olisi varmaan huomattavasti vaativampaa pullolla kuin lelulla jonka kanssa ei ole niin väliä esim. miten päin sitä pitää tai mistä kohdasta ottaa kiinni.

Muutenkin edelleen elämä jatkuu ilman sen kummempia ihmeitä. Itsekin alan pikkuhiljaa muistamaan ettei kai tarvitse jäädä pitelemään ovea auki poikien mentyä pihalle ja odottaa että mummeli tulisi perässä vähän rauhallisemmalla tyylillä. Noiden ruokintaa olen muuttanut niin ettei ruokaa tule kupista enää senkään vertaa kuin ennen, Avallonin aamu kun alkoi aina sillä että se parkkeerasi itsensä tiukasti ruokakupin eteen niin pakko sitä oli noille muillekin antaa jotain kupin pohjalle. Mutta nyt herrat saavat pääasiassa ruokansa koulutuspalkkana sekä aktivointileluista. Ja kesällä jäljen päästä. Pitäähän sitä jotain tehdä ruokansa eteen? Aika hyvin nuo ovat senkin ottaneet, ekana aamuna oli pienoista hämminkiä kun ruokaa ei ilmestynyt mutta seuraavan aamuna ei sitä edes jääty odottelemaan.

Tammikuussa kuuluu tehdä parannuksia jotka ei sitten kuitenkaan pidä vuoden loppuun ;) joten näin toimimme mekin. Kaksi projektia: Haurun hiljentäminen sisätiloissa ainakin hieman ja Maxin totuttaminen kynsien leikkaamiseen.

Hauru on siis alkanut todella äänekkääksi viime aikoina, se huutaa ihan joka asiasta ja kerää kierroksia. Hauru oli pentuna kova huutamaan mutta sen jälkeen on oppinut varsin hiljaiseksi. Olen kuitenkin lipsunut säännöistä ja tässä sitä ollaan. Huudetaan kun ollaan pääsemässä ulos, huudetaan kun on ruokaa näköpiirissä yms. Eli aina kun tapahtuu jotain kiihdyttävää. Nyt siis nollatoleranssi kaikkeen ääntelyyn, lukuunottamatta vartiohaukkua. Ensinnäkin minusta on toisaalta ihan hyvä että tälleen maalla koirat vähän haukkuu jos joku käppäilee pihalla ja toisekseen Hauru on niin kova vartioimaan etten ikinä jaksaisi kouluttaa sitä siltä kokonaan pois. Kun se kuitenkin hiljenee viimeistään käskystä ihan hyvin.

Ja Max. Max saa pienimuotoisen paniikkikohtauksen kun aletaan leikkaamaan kynsiä. Aluksi sille ei kai tullut tehtyä mitään koska silloin kun Max tuli niin Maxilla oli jonkinsortin paniikkikohtaus 24/7... Ja kun sen kynnet on kuitenkin kohtuullisen helppo leikata niin se on vaan jotenkin jäänyt vaikka miellyttävää se ei ole kummallekaan osapuolelle. Max panikoi ja minua ärsyttää. Nyt siis harjoitellaan rauhallista suhtautumista tähän jokaviikkoiseen toimenpiteeseen ja toivotaan että 7 vuotias koira oppii uusia temppuja. (No tottakai oppii, jos vaan löydetään oikeat keinot edetä asiassa.)

Rohanille ei ole mitään projektia kun se on erinomaisen hyväkäytöksinen. Outoa. Tai no luoksetuloa ja impulssikontrollia työstetään mutta niin on tehty siitä kun Rohan tuli ja kehitys on oikein positiivista ollut koko ajan.

Äänestä Haurua!!

2012-01-22T20:01:00.004+02:00

Haurukin kävi äänestämässä, en tosin usko että sen ääntä lasketaan sillä Hau äänesti itseään. Ja on alaikäinenkin. Haurun vaalikampanjan keskeisiä aiheita on: Suomen muuttaminen tasavallasta diktatuuriksi (Hauru luonnollisesti siirtyy silloin presidentistä diktaattorin pallille), Suomen uudeksi pääkaupungiksi tulee Haurukylä, nartuille enemmän oikeuksia ja tyhmille poikakoirille ulkonaliikkumiskielto. Tai ainakaan ne ei saa tulla Haurun näköpiiriin. Ja verot maksetaan vinkuleluina tai ruokana mutta ruoaksi lasketaan vain ne asiat mistä Hauru tykkää, lista tulee sitten myöhemmin. Äänestä sinäkin Haurua!

Tuhma Roo

2012-01-22T14:26:00.001+02:00

Poikien elämä jatkuu ennallaan, ei ne näytä välittävän että yksi on joukosta pois. En kyllä oikein uskonutkaan. Pyrin aina opettamaan koirani olemaan kohtuu itsenäisiä ja jos joku on se, kenestä ollaan riippuvaisia, niin se on sitten minä. En halua mitään sellaisia paita&perse koiria joista toinen sitten nääntyy ikävään kun toinen kuolee tai joita ei voi jättää yksin kotiin / lenkittää erikseen / whatever kun ne eivät sitten osaa olla. Tässä tietenkin varmana auttaa se että noita on useampi eli kukaan ei kuitenkaan jää ainoaksi koiraksi mutta en usko että sekään olisi ongelma kuin korkeintaan Maxille. Samoin kuin kaikki koirani, Max on tottunut jäämään välillä yksin kotiin yms. mutta sille saattaisi olla silti vähän kovempi paikka jäädä kokonaan yksin kun sillä on kuitenkin eroahdistusta taustalla ja yleistä ahdistusta muutenkin. Vaikka saattaisi Maxikin yllättää ja ottaa muutoksen erinomaisen hyvin. Ei sillä että olisi kovin todennäköistä että jouduttaisiin moista kokeilemaan.

Sellaisen vähän oudon jutun olen huomaavinani jo nyt, että meillä on olkkarissa kaikki luut ja lelut pitkin poikin. Aina aikaisemmin Rohan on tarkkaillut tilannetta ja kärppänä käynyt omimassa kaikki oman onnensa nojaan jätetyt lelut ja etenkin luut joita se sitten kantaa omaan petiinsä. Ei se niitä varsinaisesti vartoi mutta kun meillä on se sääntö että toisilta ei oteta niin lopulta kaikki on aina tavalla tai toisella päätynyt Rohanille ja muut jää nuolemaan näppejään. Kunnes minä tulen ja levitän taas Roon saaliin yleiseen jakoon. Nyt luutkin saa jostain syystä jäädä siihen mihin pojat sattuu ne suustaan laskemaan. En tosiaan usko että Avallonkaan on mitään varastanut keneltäkään edes silloin kun en ole katsomassa mutta ilmeisesti Ava on kuitenkin tehnyt Rohanin jotenkin epävarmaksi luiden suhteen? Tai jotain.

Tänään oli Ropsun vuoro päästä yksityislenkille (meillä on tosi hieno kiertävä systeemi tässä asiassa) ja Rohanilla oli taas vaihteeksi ihan kauheasti energiaa. Vapaana se kirmasikin ihan hulluna taas, vähän koetin pilkun menoa rajoittaa kun oli niin liukasta mutta rajoita tuota nyt sitten... Hiihtäjät Roo ohitti hienosti vapaanakin mutta ladut oli vähän ongelmallisia. Niitä kulkee, nyt kun on taas lunta, suunnilleen jokaisella pellolla ja välillä ne tietty risteävät teiden kanssa. Rohanista (ja oikeastaan koirista yleensäkin mutta Hau ja Max ovat jo oppineet aika hyvin että laduille ei mennä) ne on jotain koirien aurattuja yksityiskiitoteitä joita pitkin lähdetään juoksemaan täysiä aina kun sellainen kohdataan. Joo ei. Kerran Roo pääsi livahtamaan ladulle vaikka pääasiassa se totteli ei sinne- käskyä aika hyvin. Mutta kun ne on vaan niiin kivoja juoksureittejä. Anteeksi vaan, hiihtäjät. Ja anteeksi vaan sille autoilijalle joka yhtäkkiä tuli pienellä metsätiellä mutkan takaa. Ei sitä nähnyt kinoksen takaa eikä kuullut mutta hienosti Rohan kääntyi tullakseen luo ...kunnes... autoilija kiltisti pysähtyi siksi aikaa että saan Roon kiinni ja sehän tarkoittaa että ne on meidän tuttuja ja Rohan paineli katsomaan lähempää. Huokaus sentään. Tätä täytyy siis treenata. Pysähtyvä auto EI tarkoita että saa mennä moikkamaan ja ei tarvi välittää omistajasta. Kerpele.

Finbalt Favorite Vito's Avallon 08.02.1999 - 21.01.2012

2012-01-21T15:18:00.000+02:00

Jos hautaat hänet tähän paikkaan, hän tulee luoksesi kun kutsut.

Tulee yli kuoleman hämärien rajaseutujen, tuttuun paikkaan rinnallesi.

Ja vaikka kutsuisit tusinan eläviä koiria vierellesi, ne eivät murise hänelle,

eivät vastusta hänen saapumistaan, sillä hän kuuluu luoksesi.

Ihmiset voivata ivata sinua, ne jotka eivät näe hänen askeltensa taittavan

hennointakaan ruohonkortta, jotka eivät kuule inahdusta;

ihmiset joilla ei ehkä ole koskaan ollut koiraa.

Hymyile heille, sillä tiedät jotakin heiltä salattua, jotakin tietämisen arvoista.

Paras paikka, jonne voit haudata koiran, on hänen omistajansa sydämessä...

Lahjomisia

2012-01-20T19:28:00.002+02:00

Jep, edelleen joudutte kärsimään kännykuvista. Toi kamera on sen verran hankala tällä hetkellä ettei jaksa vaivautua jos haluaa ottaa vain kuvan tai pari.

Ainakin näillä todistetusti äly loistaa!

Kävin (vihdoinkin, en mä ole yhtään hidas....) tilaamassa Rohanille numerolaatan kaulapantaan. Ihan tavallisen pyörylän kuten Haurullakin on vaikka joskus pitäisikin hommata Rohanille tämmöinen, se olisi pilkulle niin omiaan. Haurulla on ollut viimeaikoina sellainen ongelma, ettei yksikään sen monen monista vinkuleluista ole ollut hyvä. Tätä on demonstroitu kaivamalla ne pari rikki mennyttä lelua esille jostain Haun kätköistä ja huokailemalla kun ne eivät vingu ja mulkoilemalla jos koetan tarjota jotain niistä miljoonasta ehjistä vaihtoehdoista. Ei se ole lellitty ;) Joten ostin poitsuille uudet lelut samalla. Max ja Avallon saavat edelleen tyytyä DIY leluihin kuten pulloihin ja pyöränrenkaisiin kun ne tuhoavat kaiken nanosekunnissa. Paitsi Avallon sai joululahjaksi vinkupallon ja se on kummallisesti pidetty ehjänä vaikka on tyypiltään sellainen nyppyläpallo joita Avallon eristyisesti tykkää laittaa atomeiksi. Ehkä siitä on tulossa vanhuudenhöperö sittenkin? Tai ehkä neiti taitelijalla on vaan inspiraatio hukassa?

Pojille on helppo shoppailla leluja kun Rohanille kelpaa mikä vaan ja Haurulle ainoastaan vinkuvat pehmolelut. Roo sai sitten uuden röhköpossun kun se edellinen oli niin huono röhkimään. Roo haluaa tökkiä niitä ja edellistä piti puristaa ihan kunnolla että siitä lähti ääni mutta tämä uusi onneksi röhkii vähemmästäkin. Ja Hauru sai mustekalan vaikka sillä on kyllä jo yksi mustekala mutta se on lateksinen ja Hauru ei sellaisiin koske. Haurulla on meneillään 'kerää kaikki maapallon eläimet vinkupehmoina' juttu. Lelut oli mieleiset ja meillä on ihana viik-viik-rööh-viik-rööh-rööh konsertti meneillään täällä. Niin kaunista musisointia!!

Paitsi Haurun vingutukseen tulee välillä katkoja kun pitää kieriä lelun päällä, heitellä sitä, repiä hiuksia ja tuoda sitä mulle vedettäväksi tai heitettäväksi. Sen jutut on aina hassua katsottavaa mutta tämä viimeinen on etenkin ihana juttu kun niin paljon ollaan tuon leikkimisen kanssa väännetty :)

Mä lähden nyt syömään mutta sillä aikaa tähän ehkä ilmestyy pätkät herrojen musisointia?

Sekalaisia juttuja

2012-01-16T16:13:00.005+02:00

Mä jo mietin että arvaahan sen, kun ostaa koiralle vaatteita niin ei tule kunnon talvea mutta on meillä nyt ollut viimepäivinä jo ihan kivasti pakkasta. Roon asu on toiminut aika hyvin, pitää kyllä varmaan hommata sille jotkut tossut vielä niitä hetkiä varten kun joutuu olemaan paikallaan.

Meillä on patjanvaihtoviikko meneillään, koiruudet saa taas uusia sänkyjä tuhottaviksi, ja "Rohanin" häkin paikkaakin on jouduttu siirtämään, häkki siis näkyy tuolla takana. Se oli ennen tuossa missä tuo (alunperin Rohanin mukana tullut mutta Avallonin takavarikoima) muovikaukalo on nyt ja Rohan menee vanhasta tottumuksesta siihen ja näyttää vähän epävarmalta että menikö tää nyt oikein? Pölhö, kai se joskus oppii että häkki on tuolla hyvä jos puolisen metriä taaempana... Häkki on Rohanin ja Maxin molempien lempparipaikka ja ulkoa tullessa sinne pitää juosta että ehtii varaamaan sen omaan käyttöönsä...

Nuo vanhemmat koiruudet on ottaneet taas tosi rennosti nämä mun sisustusjutut, ne makoilee valituilla paikoillaan eivätkä varmana siirry vaikka kuinka tökkisin niitä. Purkaessani koirien vanhaa sänkyä, Avallon toimi patjan pidikkeenä kun neiti vaan mulkoili kun yritin vihjaista sille että haluttaisiko siirtyä vähän sivuummalle??? Laittaisin tän joustinpatjan raadon niinkun siihen missä sä olet??? Siirry itse vaan, oli Avan mielipide eli se sai sitten patjan niskaansa. Ei haitannut. Rohan sensijaan on tapansa mukaan apumiehenä, se seisoi vanhan sängyn päällä "auttamassa" sen purkamisessa, se seisoo roskien päällä "auttamassa" lakaisemisessa yms. tosi välttämätöntä. Miten sitä onkaan pärjännyt ennen talmataliaista? Sängyn ulosraijaamiseen tarvittiin kuitenkin ihan kaikkia kynnelle kykeneviä, mumokoirasta alkaen. Tosi paljon auttoi taas...

Kaulaliina on vähän tiellä ja kuva laadultaan taattua kännykameraa (ei jaksa tapella tuon rikkinäisen kameran kanssa) mutta Roon kaula on taas vaihteeksi ihan terve ja kutinat loppuneet. Kun tuli pakkasta?

Siitä ei ole kuvaa, kun Rohan tässä eräänä päivänä hyvin hyvin varovaisesti meni Avallonin selän taa istumaan. Vähän ajan kuluttua se laskeutui makuulle ihan Avan selkää vasten painautuneena, melkein hengittämättä. Kun tilanne ei vaikuttanut vaaralliselta (= Avallon jatkoi uniaan) Rohan laittoi päänsä Avan kyljelle ja hetken kuluttua päätti että voi tässä tälleen varmaan nukkua... Meillä ei kasanukkuminen ole koskaan ollut suosittua, ei missään kokoonpanoissa. Maxiin ei saa koskea kun se nukkuu ja Hauru nyt tietenkään ei voi olla niin läheisissä kanssakäymisissä kenenkään kanssa mutta Avallonia tuskin moinen haittaa, sillä ei vaan ole ollut ketään sopivaa kaveria. Mutta nykyään yhä enemmän ja enemmän Rohan ja Avallon nukkuvat ihan vierekkäin. Rohan ei ilmeisesti enää ällötä Avallonia kuten aluksi kun pilkku asteli taloon. Ihan oikeaoppiseen kasanukkumiseen taitaa Ava olla jo liian vanha, paikat puutuu jos talmaatti rojahtaa niskaan eikä toisinpäinkään ole oikein hyvä.

Hauru puolestaan on jatkanut ponnistelujaan nälkäännääntymistä vastaan. Se oli löytänyt kajareiden taakse piilotetun salmiakkipussin, täynnä sellaisia ihan pikkuriikkisiä salmiakkiruutuja. No ei ne olleet kuitenkaan maistuneet herralle mutta tavan mukaan jokaista palaa oli kuitenkin pitänyt käyttää suussa niin että ne olivat ihan kuolaisia ja tarttuneet laminaattiin kuin... ööö... kuolainen salmiakki??? Ja kun niitä oli vielä niin iso määrä niin tuli sitten vietettyä mukava hetki irroitellen karkkia lattiasta. Voi Hauru sinua, mitä vanhemmaksi se tulee niin sitä tuhmemmaksi??? Yleensä meillä koirat on olleet pentuna tuhmia ja aikuisena fiksuja mutta Hauru vetää kaikessa omaa linjaansa.

otsikko

2012-01-11T15:23:00.002+02:00

Vähän leikin blogin ulkoasulla taas vaihteeksi että älkää hämmästykö jos jotkut (kaikki jopa :D ) asiat on hieman oudosti tai ihan vaan rikki nyt lähiaikoina. Tai kauan tässä nyt taas meneekin...

edit, olkoon nyt toistaiseksi näin. Aika simppeli mutta ainakin se toimii ja on vaaleampi kuin edellinen, thank dog.

Syöppö

2012-01-10T18:26:00.004+02:00

Haurun pitää aina ilmoittaa huutamalla jos joku koputtaa ulko-oveen, silloinkin kun se varmana tietää kuka siellä on. Niinkuin esim. silloin kun Avallon käy pikaisesti ulkona, jota tapahtuu kohtuu usein kun mummelin pidätyskyky on merkittävästi heikentynyt. Yleensä kierrän ongelmaa käskemällä Haurun maahan siksi aikaa kun Ava on ulkona koska silloin se ei tietty voi riehaantua kun pitää suorittaa tehtävää... Näin eilenkin, käskin Haun makkariin maahan ja kävin laskemassa Avan ulos. Samalla nappasin eteisen namikiposta muutaman nappulan joilla ajattelin lahjoa (siis välipalkata) Haurua jos Avallonin ulkoilu venyy kovin pitkäksi, ne laitoin tietsikkapöydälle ilman että Hau näki eikä se muutenkaan voinut nähdä että otin nameja alunperinkään. Pian Ava kuitenkin koputti haluavansa sisään, kävin avaamassa sille oven ja vapautin Haurun. Salamana Hau hypähti ylös, juoksi tietokonepöydän luo ja söi ne sinne jättämäni nappulat o.O Siis mistä se tiesi että ne on siellä?

Lunta :D

2012-01-08T01:21:00.004+02:00

Nyt kun on luntakin niin koetettiin ottaa muutama valokuva mutta olosuhteet ei oikein olleet suosiolliset.

Mallia ei jotenkin oikein kiinnosta?

Ei aina jaksa olla kuvauksellinen

Ja kamera ei jaksanut tarkentaa, zoomata taikka edes ottaa niitä kuvia aina. Ei yhtään vaikeuttanut asioita :p

Lumi on edelleen Haurun lempparia, se on hyvän makuistakin

Mitään muuta ei ole toivottavasti tullut otettua...

Leikkiinkutsu à la Hauru

Bouvierin rääkkääminen on kivempaa kuin poseeraaminen

Mutta liikekuvat on haasteellisia parhaimmissakin olosuhteissa niin saati sitten tänään :/

Älä buvieeri hyydy!

No mutku en mä nyt jaksa (itseasiassa Max ei vaan tykkää lumesta, se ei esim. suostu kävelemään umpihangessa)

Buvieerin kurittaminen onnistuu vaikka se ei suostuisi seisomaan :p

Mudi hyökkäys on vaikea torjua...

...kun ne on niin nopeita liikkeissään.

Hau tykkää kiertää hyökkäämään selän puolelta

Buvieereja ei vahingoitettu kuvauksissa

Eikä mudeja mutta niistä kukaan ei varmaan ole huolissaan muutenkaan

Rääkkkääjä saattaa vaihtua mutta uhri ei

Töpö dalmis... olisikohan myyntimenestys?

Tuotekehittely on vähän vaiheessa kun sivuvaikutuksena on esiintynyt etutassujen maassa pysymättömyyttä

Mä mitään oo koskaan hyppiny!

Aina käyttäydyn fiksun hillitysti.

Rohan haluaa Maxin tikun koska se on tietty parempi kuin muut

Herra Rupikaula näkee ruokaa

Yhteisposeerauksessa kuuluu molempian katsoa kameraan senkin täpläeläin

Vähän parempi?

Palkkioksi saa syödä risunpätkän

Rohankin pakotettiin vähän poseeraamaan

Varmana on kyynärpäät maassa! On on!

Saaks jo liikkua?

Ja Rohanista pitää aina olla pari raptori-kuvaa

RAWR!!

Päivitystä

2012-01-06T03:23:00.001+02:00

Eipä olla tehty edelleenkään mitään kauhean jännää. Hauru on "treenaillut" enimmäkseen kaikkea tosi oleellista kuten piirtämistä mutta tehtiin me kaukoja tässä yksi päivä lettujen voimalla. Aika hyvä, vaikka on ollut taukoa niin muti ei junnannut ollenkaan. Noin muutenkin Haurusta tuntuu tulevan päivä päivältä ahneempi, oikeasti siis tosi tosi hyvä mutta samalla joiltain osin ihan hiton ärsyttävää kun se kyttää vaan maanisena namikippoa eikä keskity mihinkään. Mutta ainakin sillä on nyt enemmän intressejä tehdä asioita niinkuin minä haluan eikä siten kuin Hauru tietää että ne liikkeet oikeasti menee :p Ja treenataan ehkä vähän luopumista... tai vähän enemmänkin.

Toinen Haurun elämää vaikeuttava seikka, uhkaavan nälkäkuoleman lisäksi, on se joululahjaksi saatu älypeli. Peli on osoittautunut hyvin haastavaksi mutta ei ihan niistä syistä kuin Ottosson on tarkoittanut. Tuossa pystyy nimittäin huijaamaan: kolot, joita pitkin puu-nappulaa on tarkoitus työntää, ovat sen verran leveät että Hau saa kielen sinne väliin ja pystyy poimimaan namit sitä kautta. Kielellä namien noukkiminen on kaikkein tehokkain tapa tyhjentää tuo lelu joten se on tietenkin Haurusta se kaikkein loogisin ratkaisu. Hau yrittää huijata koko ajan jolloin joudun puuttumaan tosi paljon sen työskentelyyn (eli siis kieltämään/estämään sitä tekemästä tuota) ja sehän on vakava synti ollut aina. Silloin kun Hauru tekee jotain niin Hauru tekee itse ja muut pysyköön loitolla tai mutiaisella menee hermo. Hermo on mennyt tuon lelun kanssa aika monta kertaa, kuulkaas. En oikein tiedä mitä tuolle tekisi, Hau on sen verran opportunisti etten tiedä kauanko sen kanssa saa vääntä kättä ennenkuin tyyppä uskoo että namien kalastaminen kielellä ei ole sallittua. Pitänee ehkä yrittää löytää joku optimaalinen namin koko joka on niin iso ettei se mahdu ulos urasta mutta mahtuu kuitenkin lelun sisälle... Mitkään meillä jo olemassa olevat namit eivät ainakaan ole sopivia. Tulee kyllä niin elävästi mieleen pentu!Hau joka sai raivareita kun sitä koetti auttaa :D Haurun suhtautuminen kaikenlaiseen työskentelyn häiriköintiin on aina ollut vakio. Paitsi aikuinen, vihanhallintakurssit käynyt Hauru ei saa raivareita tietenkään vaan päällisin puolin alistuu kohtaloonsa mutta turhautuu kuitenkin ja idea kun olisi minusta rento aivotyöskentely, ei hampaiden kiristely.

Romppaisen kanssa on jatkettu paikallamakuu treenejä, leikitty erilaisia hyppäämisleikkejä ja koitettu saada herraa vähän paremmin keskittymään oleelliseen. Tekevälle sattuu on varmaankin yksi Rohanin mottoja ja tokoillessa voi sattua vaikka mitä. Ainakin kun on Rohan niminen talmataliainen. Vaan, paikallamakuussa se pysyy aika stoalaisen tyynesti nykyään, ainakin sisätiloissa. Kyllä se siis ulkonakin onnistuu, ainakin hyvällä ilmalla kun hienohelmaa ei ällötä. Ja leikitty on hurjasti, se on ihan parasta tuossa koirassa :D Siinä sivussa ollaan kokeiltu erilaisia palkkausmenetelmiä ja vähän patoamistakin yritetty. Silloin kun Romppa tuli mietin että mitenköhän tästäkin muka saa sellaisen että se jaksaa pitkäkestoisia suorituksia ilman palkkaa mutta nyt ei tarvitse ihmetellä. Ihan helppo nakki.

2012

2012-01-01T00:58:00.003+02:00

Roo juhlii uutta vuotta häkissä, siellä on helpointa vahtia ettei kukaan pölli luuta kun varas ei voi kuin tulla ovesta... täplä ei ole ihan vakuuttunut vieläkään ettei meillä käy varkaita.

Meillä on juhlittu vuoden vaihtumista onneksi ihan yhtä rennosti kuin aikaisempinakin vuosina. Täpläkoiran suhtautumisestahan olin etukäteen vähän epävarma mutta ihan kivan rennosti Rohankin on ottanut rakettien räiskeen. Tyypit nukkui kuka missäkin ja katsottiin Andromeda- maratonia. Puoli yhdentoista aikaan karvaotukset oli sitä mieltä että pitäisi päästä käymään ulkona. Ulkona Rohan niiasi parin kaikkein kovimman / lähimmän raketin kohdalla mutta ei sitä tuntunut varsinaisesti pelottavan vaan ihan normaalisti herra kiikutti keppejä minulle vedettäväksi. Sisälle päästyämme koiruudet sai luut ja niiden kimpussa nuo ovat edelleen. Ei meillä siis edelleenkään tarvita mitään erityisjärjestelyjä tämän päivän varalle ja hyvä niin, fiksuja tyyppejä ovat koko sakki.

Periaatteessa pitäisi kai laittaa jotain tavoitteita seuraavalle vuodelle. Viime vuoden tavoitteet Haurulla oli käydä silmäpeilauksessa sekä tokoilemassa avoimessa luokassa. Silmät peilattiin mutta koe jäi, osin koska mä olen epävarma kisaamisesta tuon kanssa, osin kun kokeet olivat aina huonona päivänä ja itseasiassa kaikkein suurimmalta osin koska Hau mokoma meni kaiken muun päälle vielä saamaan sen "lihansyöjäbakteerin" jonka parantelussa menikin sitten ihan kiitettävä osa kesästä ihan hukkaan :/

Tänä vuonna koetetaan samaa, josko nyt päästäisiin sinne avoimeen? Teoriassa nykyään meille käy aina viikonloput joten sen luulisi helpottavan kokeiden sattumista sopivalle päivälle mutta omistajan päänsisäisille ongelmille ei voine tehdä muuta kuin toivoa parasta :p Lihansyöjäbakteeria ei ainakaan toivottavasti saada uudelleen...

Rohanin kanssa olisi kiva käydä alokkaassa nyt kun paikallamakuukin on alkanut jotenkin toimimaan, jätkä jaksaa ainakin tutussa paikassa maata jo useita minuutteja huutamatta. Täytyy kuitenkin katsoa miten täplän terveys kestää :/ Mä en nyt tällä hetkellä taas näe mitään syy-seuraus kaavaa tuon sen ihon käyttäytymisessä (joka on nyt tällä hetkellä taas huonommassa jamassa).

Kyläilyä

2011-12-25T23:42:00.005+02:00

Tänään Rohan kävi "sukuloimassa" edellisessä kodissaan. Rohan huomasi heti että ollaan lähdössä jonnekin eikä malttanut käydä asioillaan joten automatkan jälkeen piipahdettiin pikaisesti koirapuistossa katsomassa josko herran mieli olisi muuttunut. Vaan eipä Roo sielläkään malttanut tehdä muuta kuin tulla kuraiseksi :) Sama tyyli kuin aina kun ollaan koirapuistoissa käyty: ensin haistellaan ja käydään paikka läpi, sitten koitetaan löytää leikkikavereita. Ensiksi käytiin katsomassa muutamaa kääpiöpinseriä mutta ne olivat Rohanista vähän outoa porukkaa. Paikalle tuli hoffi joka oli Rohanista kivempi mutta sekään ei oikein innostunut leikkimään Roon kanssa joten Rohan sitten juoksi yksikseen ympyrää kunnes päätettiin että ei se aio pissata eli lähdetään. Rohan kun ei oikeastaan merkkaile niin pitäisi opettaa se pissimään käskystä kuten nuo mun tytöt on aina osanneet.

Kyläpaikassa Roo oli ihan super-innoissaan ja ihan kuin kotonaan, paitsi aikalailla tuhmempi ;) Kuulemma Rohanista kyllä huomaa että se on kehittynyt mutta minusta ihmisten yli hyppiminen (siis ihan kirjaimellisesti...), huoneesta toiseen täysiä poukkoilu ja pokkana pöytien laitamilla norkoilu ei kyllä ole ihan sitä mitä toivoisi. Ja kaikki puhe kaikui ihan kuuroille korville, en mä nyt ehdi sua kuunnella. Jos en tietäisi, en heti uskoisi että se on sisätiloissa pääasiallisesti ihan sivistyneesti käyttäyvä nuori mies :D Mutta Rohanista oli tosi kivaa nähdä tuttuja ja kissojen ruoat tuli imaistua parempiin suihin, kissojen leluista testattiin varmaan jokaista ja ihmistenkin jouluherkkuja Roo sai maistella. Kuitenkin kun siirryttiin eteiseen ja laitoin jätkän remmiin oli se ihan valmis lähtemään kotiin, ei yhtään sellaista kuin Maxin kanssa aikanaan kun ekoja kertoja käytiin sen edellisessä asuinpaikassa. Ihan kiva näin. Toisaalta Rohan on ollutkin meillä nyt jo melkein vuoden, Maxin muutosta oli vähemmän aikaa.

Käytiin taas pikaisesti koirapuistossa ja nyt malttoi jo tehdä muutakin kuin koheltaa, ihan hyvä koska vaikutti jo siltä että Rohan on päättänyt tehdä jonkun henkilökohtaisen pidätys-ennätyksen... Jos on kivaa niin ei voi jaksaa muistaa jotain pikkujuttuja :p

Illalla isäni tuunasi vähän kameraani, ei se nyt korjattu ole mutta toimii. Pohdittiin että kai sitä voisi käydä ainakin kysymässä korjausarviota vaikka tuon korjaaminen todennäköisesti tulisi suunnilleen yhtä kalliiksi kuin mitä tuosta kamerasta alunperinkin maksettiin... jolloin voisi samantien ostaa uuden. Mutta kun haluaisin oikeastaan järkkärin niin kannattaisi samantien sitten odottaa sen verran että hankkii suoraan sellaisen.

Koira pyörremyrsky

2011-12-24T23:51:00.001+02:00

Ihan järkky video taas mutta punainen on joulun väri!

Koiruudet on taas olleet ilmeisen kilttejä kun luita ja herkkuja tuli kassikaupalla. Lisäksi saatiin DogTurbo lelu. Ei olla vielä ehditty sitä kokeilemaan mutta Yodan lahjaksi saamaa DogTornado härveliä Hauru on testaillut pikaisesti ennenkuin Yoda vie pyörremyrskyn mennessään. Hauruhan on ennenkin lainaillut noita älyleluja ja innostui heti että taas tuollainen! Aika pro- ottein se alkoi lelua tyhjentää, eihän tuo loppujen lopuksi ole kuin himpan monimutkaisempi versio DogSpinnystä. Liukas laminaatti ei kyllä ole ihan kaikkein paras valinta alustaksi... Mutta videolla siis Haurun ensimmäinen kokeilu tämän lelun kanssa. Ja taas kerran se syy miksi en ole sille ostanut omia älyleluja, edelleenkään. Jokainen lelu jota Hau on kokeillut on sille ihan liian helppo. Silti Hau rakastaa niiden tyhjentämistä mutta eivät minusta ole ihan vaivan arvoisia kun muutaman käyttökerran jälkeen saa hyvä jos minuutiksi hupia... Tämä Turbo onkin ilmeisesti vaikein Haurun kokeilema lelu joten se voi olla sille ihan hyvä ja toisaalta kun lelu on meillä pidempiaikaisessa käytössä niin päästään kokeilemaan erilaisia vaikeutuksia josko ne pidentäisivät lelun käyttöikää muunakin kuin hienoina namiautomaatteina. Esim. laitetaan namit niiden tappien väärille puolille. Tuohon Tornadoonkin saa sellaisia tappeja mitkä pitää nostaa pois yms. vaikeutusta mutta Hauru tietää nekin jekut jo ennestään kun perusideat leluissa on kuitenkin aina aika samankaltaiset.

Hyvää joulua!

2011-12-23T23:02:00.001+02:00

No, tänä vuonna perinteinen jouluposeeraus jäi välistä kun kamera ei toimi eikä meillä ollut luntakaan vielä tunti tai pari sitten (nyt on, ainakin hetken!) mutta jonkinlainen kortti askarreltiin silti.

Linkin takana koon vuoksi.

Kavereita

2011-12-22T15:22:00.003+02:00

Tulee aika Rohan painotteisia päivityksiä taas mutta eilen Roo törmäsi naapurin isoihin tyttöihin (siis ihan koiriin kuitenkin, niihin tanskandoggeihin :p ) kun satuttiin laittamaan koirat pihalle samaan aikaan. Sapin kanssa Roo on ollut monesti ennenkin tekemisissä mutta Lulua Rohan ei ole ennen tavannut. Rohan vähän jännää itseään isompia eläimiä lajista riippumatta ja nytkin oli aika jännät paikat herralla. Rohanin tuttu taktiikka toimi: piilotellaan mun selän takana ja kun Lulu ei katso Rohaniin päin niin käydään haistelemassa sitä. Ja heti jos, tai pikemminkin kun, Lulu katsoi Rohania juoksi Roo takaisin mamman selän taa turvaan :D Lulu oli ihan että häh, mikä tuonkin ongelma oikein on? Sapi ei ole enää yhtään pelottava vaikka Rohanin hieman... levoton hosuminen on Sapirasta selvästi merkki siitä että Roota pitää vähän saalistaa. Silleen nätisti.

Tänään puolestaan paikalla piipahti unkarilaistonttu Lauri jota Max ja Roo pääsivät myös moikkaamaan. Rasittava Rohan on mutta aika nätisti pilkku kuitenkin oppinut olemaan vieraidenkin koirien kanssa, selvästi välillä olisi tehnyt mieli rikkoa sääntöjä joita olen pilkulle koettanut opettaa (ei nylkytystä, ei runnomista, ei hampaiden väärinkäyttöä, ota aikalisä jos tunteet alkaa kuumeta) mutta aika kivasti pilkku muisti miten kiltit dalmaatit käyttäytyy ja osasi säännöstellä omaa käyttäytymistään ilman että tarvitsee puuttua asiaan.

Tätinikin oli huomaavinaan että Max on jotenkin muuttunut, se on kuulemma paljon vapautuneempi ja iloisempi kuin mitä viimeksi tavatessa. Ilmeisesti karvaturri on tosiaan tarvinnut sellaiset viisi vuotta että pystyy kunnolla rentoutumaan... ja sitten ihmiset kuvittelee että pystyvänsä viikossa päättelemään kodinvaihtajien oikean luonteen. Toki se joskus varmasti onnistuu, se käsitys joka minulle tuli Rohanista ensimmäisen... jonkun kahden minuutin jälkeen ei kyllä ole muuttunut merkittävästi. Mutta usein taitaa viedä vähän kauemmin että saa nähdä koiruuden todelliset karvat. Ei yleensä silti viittä vuotta kuitenkaan, luulisin. Vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Intopinkeenä

2011-12-21T04:20:00.001+02:00

Kaunista joulumaisemaa :p

Pari päivää sitten joku oli murtautunut koiranruokatynnyriin. Todennäköisesti Max koska sillä oli nuorempana moisia taipumuksia, jos Max saisi päättää niin bouvierien päivän nappula tarve on sellaiset kolme kiloa päivässä minimissään. Mahdollisesti enemmänkin, onhan kyseessä sentään raavas ja atleettinen uros. In your dreams. Rohan on varmaan aika äkkiä takavarikoinut tynnyrin omaan käyttöönsä ja pilkku oli sen näköinenkin, maha pingotti aika kiitettävästi mutta Roo oli kovin pettynyt kun suljin tynnyrin kannen ja työnsin koiruudet ovesta ulos. Hyvä sinänsä, että Rohan ei ole todennäköisesti laskenut Avallonia nappuloiden luo ollenkaan, Ava on noista varmaan kaikken pahiten vaarassa saada vatsalaukunkiertymän tai muuta mukavaa. Ja onneksi Hauru on aina eristyssellissä, juuri tällaisten yllättävien juttujen takia. Hauru ei osaa ratkaista konflikti-tilanteita millään tasolla järkevästi. Nämä loput kolme eivät tappele vaikka Roo vähän kähisee ruoasta ja Max nukkumapaikoista (Maxin viereen ei kukaan ole tervetullut nukkumaan). Näkemyserot selvitetään sivistyneesti keskustelemalla asioista. Rohanille ei ahmimisesta tullut sen kummempia seuraamuksia, se joi toki tavallistakin enemmän ja pyysi ulos vähän tavallista tiuhemmalla aikataululla mutta varsinaisesti sen maha ei edes mennyt sekaisin mistään ähky-kiertymä-mikälie kuolemasta puhumattakaan. Sensijaan Roo kerjäsi herkkuja ihan totutulla innolla vaikka talmaatti näytti rantapallon nielleeltä... nälkä ei vielä lähtenyt, tulin paikalle liian pian ilmeisesti. Ja laitoin painon tynnyrin kannen päälle. Paljonkohan Rohan söisi jos annettaisiin sillä ruokaa oli kadonnut aika huomattava määrä ja Maxikaan ei vaikuttanut siltä että se olisi kovin paljoa päässyt herkuttelemaan...

Tänään Rohan suoritti toisenlaisen urotyön, oli nimittäin ihan hipihiljaa paikallamakuussa nelisen minuuttia muutamalla välipalkalla niin että pisin palkkaamaton väli oli puolitoista minuuttia! Aika hyvin, ehkä se siitä! Ehkä kohta voisi alkaa kasvattaa välimatkaa ja kenties jopa alkaa lisätä jotain häiriötä? Jotain tosi tosi tosi pientä häiriötä... jos vaikka keksisi jotain mikä ei olisi Rohanista supermahtavaa ja saa kierroksia heti nousemaan... eli niinkuin mitä? Pitää miettiä asiaa. Vähän hankalaa kun kyseessä on koira jonka mielestä kaikki on aina upeeta, parasta ja mahtavaa.

Tankotemppu

2011-12-18T23:25:00.004+02:00

Tosi hyvä kännykuva

Tästä pitäisi vielä jalostaa jonkun lelun tms. "halaaminen" molemmilla tassuilla mutta onhan tämä pahvipötkylän pystyssä pitäminen jo temppu itsessäänkin. Hauru pitää sitä ihan itse ilman apua vaikka se onkin niin pitkä että koko kepukka ei oikein mahtunut kuvaan. Ihanaa kun Haurulle, toisin kuin eräälle nimeltä mainitsemattomalle, on niin helppo lisätä kestoa. Hau oppi tuon noin pari minuuttia ennen kuvan ottamista mutta silti sillä ei ollut minkäänlaisia ongelmia siirtyä pitämään keppiä sekunnista tai parista suoraan siihen kunnes annan luvan päästää irti. Muutenkin se on kyllä niin fiksu, tajusi heti että ote pitää olla tiukka ja muutenkin kunnollinen tai pötkylä ei pysy kainalossa ja se osaa itse korjata otettaan varsin etevästi. Hau on selkeästi oikeatassuinen vaikka se satunnaisesti käyttelee vasuriakin.

Märkä koira

2011-12-18T03:04:00.002+02:00

Ei, ei meillä ole lunta, kuva on lavastettu. Tai viime talvelta. Jompaa kumpaa. Haurusta ihan tyhmä talvi. Tänään on taas tullut vettä mutta vielä eilen Hau löysi ladon varjosta muutaman metrin kaistaleen lunta ja ryntäsi sinne heti innoissaan pyörimään ja kaivelemaan. Iloa ei kyllä kauan kestänyt eli lähettäkää lunta, toivoo Hauru. Avallon lähettää päinvastaisia terveisiä ja kehottaa kaikkia kampanjoimaan lumettoman talven puolesta.

Huonon koiranomistajan paljastuksia seuraa. Normi kamaa siis. Tässä hetki sitten aloin miettiä että täällä on muuten tosi rauhallista... ja hiljaista... kukaan ei kokoajan töki kättä silityksiä vaatien... hmmm.. Oo, Hauru on varmaan pihalla! Sateessa keskellä yötä, kauankohan se on jo ollut.... Oho, ainakin puoltoista tuntia. Hups. Oven takana oli kaksi märkää ja aika kyrsiintyneen näkistä tyyppiä, ei nuo nyt sentäs niin paljon pihalla oleilua rakasta että ne ainakaan pimeällä kaatosateessa haluaisivat olla. Mutta mitäs ei ole mökänneet, kyllä Haurusta yleensä lähtee ääntä silloin kun asiat ei mene sen mielen mukaan. Max raukka kun sen puuttumista ei samalla tavalla huomaa ja Max on lisäksi aivan liian kohtelias protestoidakseen. Mutta se mitä ei voi olla huomaamatta, on että edes märkä bouvier ja vielä märempi mudi (Maxia ei tahdo saada läpimäräksi edes yrittämällä, sen peseminen on jotain ihan käsittämätöntä kun tunnin suihkutuksen jälkeen paljastuu että puoli koiraa on vieläkin rutikuiva o_O ) yhteensä eivät haise märälle koiralle yhtä vahvasti kuin yksi märkä dalmatiankoira. Pitää varmaan kunnolla pestä se, jos se auttaisi, kun eikös se ole rasvainen turkki mikä haisee? Vähän kyllä epäilen että hyöty jää varsin lyhytaikaiseksi parhaimmillaankin :/

Myöhäis-mörköilijä

2011-12-15T16:45:00.002+02:00

Käytiin Rompan ja veljeni kanssa lyhkäisellä lenkillä. Rohjake sai olla irti kuten tavallista ja kyllä se aina vaan luotettavasti kääntyy suunnilleen ilmassa kun vaan vinkkaan jotain. Remmi-käyttäytyminen on kyllä kärsinyt aika paljon kun sitä harrastetaan niin vähän nykyisin mutta kyllä Roo ihan nätisti kävelee ainakin pyydettäessä :p Ja voin sitäpaitsi syyttää rotua, ei liity mitenkään omaan laiskuuteen tässä asiassa. Ei tietenkään. Dalluja vaan ei voi opettaa kävelemään kauniisti hihnassa :p

Siwan mainokset ei enää kiinnosta, jotain tuo tohelokin on tajunnut, mutta sen sijaan tällä kertaa kohdattiin todella pelottava kanto ja aika pelottava joulukuusi. Öööh? Epäilisin jotain mörköikää muuten mutta Roipe taitaa kyllä olla jo liian vanha sellaiselle... kuitenkin se on alkanut nyt selvästi epäilemään kaikkia tummia hahmoja vaikka edelleen herra menee kyllä katsomaan niitä häntä pystyssä. Ota nyt tuosta sitten selvää? Jännä nähdä mitä tyyppi tykkää uudesta vuodesta, meillä kun yleensä paukkuu ihan kiitettävästi vaikkei missään kaupungissa asutakaan.

Jouluna syöpötellään

2011-12-14T15:15:00.001+02:00

Isoimmalle isoin kimpale!

Tää on taas tällainen laiska bloggaamiskuu ilmeisesti. Meille tuli vihdoinkin lunta mutta silti sataa suunnilleen koko ajan ja lumi on enemmänkin tuollaista henkitoreissa maassa sinnittelevää jäätä... Lisäksi kamerani "patteriluukku" on alkanut löystyä eikä kamera pysy enää oikein päällä eli kohta se luukku hajoaa varmaan lopullisesti. Jee. Pitäisi ehkä viedä se jonnekin korjattavaksi mutta mitähän sekin sitten mahtaa kustantaa, jonkun tyhmän luukun takia?

Pomppukoira on alkanut tarjota sivulle tulemista kun se haluaa jotain eikä se heti näe jotain sopivaa lelua. Koska ykkösvaihtoehto on kuitenkin jonkun lelun tunkeminen minun käteeni vaikka väkipakolla jos en meinaa suosiolla sitä ottaa :D Höpsö. Leluja myös ilmestyy salaperäisesti tyynyn vierelle silloin kun nukun... Lelujen lahjoittamisen ohella poikkeliinit ovat valmistautuneet jouluun syöpöttelemällä kaikkea mahdollista, noista koirille ihan normiluista johonkin sisäfileen rippeisiin. Rompalle, kuten Haurulle, voi näköjään aika huoletta antaa mitä vaan eikä sillä ainakaan maha mene sekaisin.

Näin muuten Up leffan tässä muutama päivä sitten, ihan parhaita ne koirat :D Rohan ja Dug ainakin ovat selvästi sukulaissieluja. "Mä vasta tapasin sut ja mä rakastan sua ♥♥♥♥♥ ... Orava!!!" Haurusta ihan järkyttävää toimintaa mutta silti pitää vaivihkaa vilkuilla sitä oravaa kuitenkin :p

Hauru feat. outo keppivaras

2011-12-03T14:30:00.001+02:00

Haurun turkki ei vieläkään ole kasvanut vanhoihin mittoihinsa, varsinkin hännästä sen huomaa. Ja kauluksesta ainakin livenä.

Haun mudivaisto ilmoittaa että jotain tapahtuu

Jotain tuolla on... mutta ei kiinnosta niin paljon että viitsisi nousta ylös

Vai pitäisikö mennä katsomaan...

Nääh, ei kyl jaksaisi

Olkoon, oli mitä oli.

Keppivaras!!

Silmien pyörittely ei paljon auta

Mustuaiset poseeraa kilpaa

Hau kyllä tietää kumpi on komeampi

Bouvieritkin osaa melkein lentää

Nopsajalka muti pääsee kuitenkin pakoon, koska melkein ei riitä

Karvakasat leikkii hippaa

Jälleen kerran todistusaineistoa Haurun hyvin paksuun kansioon. Ne aidat on siinä ikään kuin siksi että sinne ei menisi koirat? Ainakin herra hyppää metrin ihan kevyesti.

Todistetusti meillä on pakkastakin hetkittäin. Tai sitten toi on elmukelmua.

Oikeesti, onko kiva nuoleskella jotain ruusunoksaa?

Vakava Hau

Keppivaras on liian lähellä Haurun keppiä

Nii-in, sitä peruuttaa nyt vaan kun vielä voi!

Hei, toi EI ole peruuttamista!!!

No kai me sitten mahdutaan samalle kepille. Nykyään, ei vielä viime vuonna olisi onnistunut.

Harvinainen valoilmiö aurinko. Mutta ei sitä kauan kestä, varmaan seuraavaksi taas sataa viikko putkeen.

Haurun korvat ovat yksi maailman suurimpia huijauksia. Sillä on ne mutta ne ei toimi.

Toisaalta ehkä se olisi vähän hassunnäköinen korvattomana

Makki-pakki poseeraa kanssa!

Rotumääritelmän mukaan bouvierin ilme kuvastaa älykkyyttä, tarmoa ja rohkeutta.

Tekisi niin mieli vedellä siltä turkki lyhyeksi mutta ehkä pitää jättää se kevääseen. On kai se talvi sieltä kuitenkin on tuloillaan. Mutta jos vaan vähän saksisi sitä, silleen kohtuudella...

Söpö karvaturri?

Sanokaa tolle ihmiselle että mä en näytä kaipaavan kampaamista, okei? Ikinä. Buvvet pysyy luonnostaan takuttomina ja kaikki muu on harhaa.

Rohanin kuvapläjäys

2011-12-03T13:47:00.001+02:00

Hei, älä himoitse toisten omaisuutta!!!

Rohan välillä esittää normaalia

Mutta totuus on valitettavan ilmeinen

Miksi pitää seistä nätisti paikoillaan tarkalleen niin kauan, kunnes painan kameran laukaisinta?

Keppi, nyt kiltisti mun suuhun äläkä venkoile!

Huomaa hieno tassutyöskentely :D

Hymyile kameralle?

Juokseminen on vaan niin paras keksintö ikinä

Talmantti vastavalossa

Ai kuin niin mä aina pysähdyn johonkin kuvien kannalta huonoon kohtaan???

Tällaisia kuvia saa vain jos ottaa julmasti kepin panttivangiksi

Rohanin nimeksi olisi pitänyt antaa Azazel... ai ei vai? :p

On se kyllä komea nuorimies, jos totta puhutaan

Ainakin välillä ;)

OMG, unohtukohan kahvinkeitin päälle!?!?!

Rohan on koulutettu sataprosenttisesti kepillä?

Kerrankin naama peruslukemilla

Keppi on hyväksi hampaille...

...kokeilkaa tekin siellä kotona!

Lentäminen on yksi keltasilmien supervoimista

Ja nyt on muka joulukuu?

Kun Rohanin huulet tuntuu jo nyt tuottavan sille vaikeuksia niin mitenköhän pulassa Roihu olisi jos se olisi syntynytkin vaikka tanskandoggiksi dallun sijasta?

Rohan tyypillisimmillään

Taas toi sama keppivaras hiippailee täällä!

Koiranilma

2011-11-27T23:12:00.002+02:00

Haurusta tulee märkänä jotenkin koomisen näköinen.

Koska joku unohti pysähtyä tassujen pyyhkimispisteessä, saa sitä haukkua ihan rauhassa uitetuksi rotaksi.

Viaton reppana esitys ei toimi enää kolmen vuoden jälkeen.

Ja koska Hauru rakastaa crocseja se sai vanhan parin omaksi ettei minun tarvitse aina etsiä omiani Haurun häkistä tai jostain muusta hyväksi katsotusta piilosta.

Tähteet

2011-11-25T11:59:00.001+02:00

Joka päivä on sateista tai muuten vaan sumuista ja harmaata joten ollaan elelty aika hiljaiselämää. Ei kauheasti innosta puuhastella mitään sen suurempaa ja valokuvia on ihan turha haaveilla napsivansa. Tulisi vähän lunta niin ettei olisi tuollaista kuraista velliä kaikki paikat. Mutta todisteita kuitenkin kun Hauru syö lohen räippeitä! Hauru on ällönnyt kalaa pienestä asti mutta siitä on alkanut tulla... jos ei nyt varsinaisesti ahne niin ainakin sellainen jolle kelpaa ruoka normaalisti eikä kaikki ole lähtökohtaisesti hyi yök en syö. Tässä eräänä päivänä Hau yllätti ja söi nakinkin kun aina aikaisemmin mokoma ällöttävä eines on pitänyt huolella tappaa ja sen jälkeen piilottaa sängyn alle sillä poissa silmistä on poissa mielestä? Pitää joskus kokeilla pitääkö se nykyään ranskalaisia millään tasolla ruokana vai ällöttävinä tikkuina joihin päin ei voi vilkaistakaan... Ei sillä että minulla nyt olisi joku tarve syöttää koirilleni ranskiksia mutta yleensä aina "opetan" koirat kerjäämään niin onhan se nyt ollut outoa kun mutiainen nyrpistää nenäänsä kaikelle. Ja kouluttaminenkin on helpottunut, ei tarvitse olla aina niitä saakutin kanapullia taskussa kun on alkanut löytymään vaihtoehtoisia palkkoja. Ahne koira on hyvästä.

Villikko

2011-11-12T16:35:00.003+02:00

Risu juuri väärässä kohdassa

Roihun kanssa yksityislenkillä, ajattelin kokeilla antaa sille vähän lisää vapauksia eli se sai kulkea irti koko lenkin ihan Sälinkään keskustan aluetta lukuunottamatta. Muutaman metrin liina tosin perässä jotta pilkku on helpompi napata kiinni jos olenkin arvioinut sen tottelevaisuuden väärin ja se saa jonkun hiukkahervottomuuskohtauksen. Siltä osin ei ihan paras idea, että tuolla on "hieman" mutaista tällä hetkellä joten liina ja sitä myöten omat käteni oli aika kiinnostavassa kunnossa mutta toisaalta Rohanin kanssa ulkoillessa muutenkin saa aina kaunistavan kokovartalo-mutanaamion joten samapa tuo. Ja Roo oli tosi tottelevainen kuten uskoinkin. Rohan tuli luokse aina kutsuttaessa ja pyydettäessä herra rauhoittui kiltisti vierelle kävelemään vaikka oli hetkeä aiemmin juossut ilkikurinen ilme naamalla karkuun etten vaan vie Rohanin keppiä. Oikeasti Roo tietää jo etten yleensä vie siltä mitään ja antaa kepin ihan mielellään vaikka kokonaan pois jos pyydän koska sen saa kuitenkin lopulta takaisin. Ja sitten taistellaan siitä palkaksi.

Kyllähän se on aika villi eli mitään ihan joka paikassa irtipidettävää mallia siitä ei tule kuin korkeintaan joskus vanhana ja raihnaisena kun se ehkä oppii liikkumaan valonnopeutta hitaammin mutta olisi ihan kiva että hiljaisilla metsäteillä herraa voisi pitää irti, vaikka siellä on välillä muitakin liikkujia, ja ihan lupaavalta vaikuttaa. Rohanille on kehittynyt alkeellinen mutta silti pääasiallisesti toimiva impulssikontrolli :D

Lenkin loppupuolella autoilija pysähtyi kysymään tietä ja siinä oli kyllä liinan tuoma varmistus tarpeen, tyypit oli tietenkin Rohanin parhaita tuttuja jotka varmana haluaa kuraisen dalmaatin syliinsä ja auton penkeille kiipeilemään. Tai sitten ei? Rohanille on vieläkin hyvin vaikeaa vastustaa ihmisiä jotka puhuu meille eli Rohanin mielestä Rohanille. Muuten Roo ohitti oikein kauniisti ihmiset, pihoissaan haukkuvat koirat ja yhden kummallisen mörkö-kökkijän joka lähempää tarkasteltuna oli sittenkin ihan tavallinen kivi. Siwan mainoksia Roo kävi moikkaamassa kuin vanhoja tuttuja, sille ei ilmeisesti edelleenkään ole mennyt ihan täysin jakeluun että ne on elottomia objekteja mutta samapa tuo. Kivoja tyyppejä vaikka ovat aika vähäpuheisia.

8 asiaa Haurusta

2011-11-11T02:50:00.002+02:00

Hauru sai tällaisen haasteen Lauralta, eli kiitos siitä. Tunnustuksen saajan pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kuudelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kuudelle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ööh, kuusi blogia... hmm.. minä luen kyllä noin miljoonaa (koira)blogia mutta kapinahenkisesti haastan kuitenkin vain Vernan ja Yodan.

Varautukaa rönsyilevään romaaniin. Kyseessä on sentään minun lempiaihe joten lyhyet, täsmälliset faktat ei onnistu. Tsorkke. Ja kirjoitan tätä tässä yöllä niin senkin puolesta lopputulos voi olla mitä vaan.

1. Haurusta piti tulla metsäjälkikoira ja muut lajit sitten siinä sivussa. Kasvattaja kertoi että tämä pentu osoittaa taipumusta käyttää nokkaansa ja nenäkoira Hauru onkin, vähän liiankin kanssa. Jäljestämistä ei sille ole mitenkään tarvinnut opettaa. Aluksi yritin tehdä makkararuutua, namijälkeä yms. mitä Maxin kanssa oli neuvottu tekemään aloitusvaiheessa mutta lopulta päädyin siihen että menen metsään, kävelen siellä aikani, odotan jäljen vanhenemista sen mitä jaksan ja lykkään mutiaisen jonnekin sinne suunnilleen jäljen alkuun. Koirat kyllä osaa jäljestää ihan luonnostaan ja Haurulta löytyy motivaatiokin luonnostaan niin mitä sitä häiriköimään jollain "opettamisella". Eri asia jos tehtäisiin jotain peltojälkeä tietty. Kokeisiin en tiedä päästäänkö koskaan koska säännöllinen maastolajien treenaaminen jonkun osaavamman silmien alla ei ole mahdollista kun autolle pitikin sanoa hei hei ja nykyisellään esineruutu kaatuu hallinnan puutteeseen (herra ei todellakaan tuo jotain tyhmää hanskaa jos lähimaastosta löytyy mitään riistaan viittaavaa...) ja tottis siihen että ollaankin treenattu vain tokoa... Hups. Mutta jäljestetään silti säännöllisesti ja Hauru on ihan mieletön. Myös ilmavainun käytön herra siis hanskaa tuosta vaan ja osaa kaikki hienot hakuristikot, kaaret ja muut kiekurat ihan opettamatta. Haukun lahjat menee kyllä ainakin toistaiseksi aika hukkaan ja se harmittaa paljon.

2. Haurulla aika monet asiat kärsii hallinnan puutteesta, se on sellainen että tottelee parhaiten silloin kuin sattuu sopimaan ja kalenterissa on vapaata tilaa. Häpeällistä, en ole ikinä omistanut näin huonosti koulutettua koiraa ennen (enkä jälkeen, ainakaan vielä). Silti Hauru ei todennäköisesti ole ollenkaan niin paha kuin mitä minun jutuista varmaan voi kuvitella sillä tuppaan ottamaan tämän asian hieman raskaasti ja siksi Haun tempaukset paisuu minun päänsisällä. Osittain saanen armoa siitä hyvästä, että Hauru on ihan kaikin tavoin täysin päinvastainen kuin aiemmat koirani (mikä oli tarkoituskin) mutta aika pitkälti olen ihan puolitietoisesti koirani tällaiseksi kasvattanut vaikka todellakin tiedän paremmin. Hau on ~~mamman pikku kultamussukka. Eikun siis~~ koira. Kröhöm. Joo.

3. Haurulle on muodostunut tavaksi irvistellä silloin kun se on tosi innoissaan. Ei sitä voi minusta kunnolla kutsua hymyilemiseksi vaikka sitä se ehkä tavallaan onkin. Tätä käytetään esimerkiksi silloin, kun me leikitään. Leikkimiseen kuuluu paljon riehumista, irvistelyä, painimista, leikkikumarrusasentoja ja vaanimista. Monet ei kyllä varmaan katsoisi kovin hyvällä tuollaista käytöstä mutta Haurusta se on hauskaa ja Hau on aina kuitenkin ymmärtänyt että ihminen ei ole koira eikä ihmistä käsitellä liian kovin ottein. Ei Hauru ole koskaan yrittänytkään esim. tarttua minuun hampaillaan painimisen yhteydessä ja riehuminen loppuu heti jos niin haluan.

4. Hauru on hyvin innostunut oppimaan uutta, se keskittyy aina ymmärtämään ja tajuaakin asiat useimmiten todella helposti. Sheippaamisessa se on taitava siinä mielessä, että se yleensä tietää heti mitä tuli tehtyä viimeksi ja osaa toistaa käytöksen tarkasti. Haun kanssa pitääkin olla itse varuillaan mitä merkkaa sillä jos Hauru sattumalta tassua nostaessa on samaan aikaan heilauttanut millin häntäänsä vasemmalle, voi olla varma että kohta käsissä on koira joka kuvittelee että tassua nostaessa pitää aina heilauttaa häntää milli vasemmalle. Ja vaikka koirat eivät kai mallioppimiseen tiedemiesten mukaan kykene, Hauru oppii temppuja myös niin että näytän sille haluttua asiaa ja se yrittää toistaa perässä. Hauru ei kuitenkaan kauhean hyvin ymmärrä sellaisia... abstraktimpia? käsitteitä, sille on opetettu iso/pieni suhdetta, värejä, muotoja yms. mutta Haurun on hyvin vaikea ymmärtää asioita jotka eivät aina tarkoita tasan samaa tai jotka eivät ole kauhean... käsinkosketeltavia. Tennispallo on pieni rantapallon vierellä mutta iso superpalloon verrattuna. Menee herkästi yli tämän mudin hilseen, kuten monet muutkin ei suoraviivaiset asiat, joten pitää edetä hyvin hitaasti ja harkitusti. Hauru on muutenkin enemmän oppivainen kuin puhtaasti älykäs. Mikä ei kuitenkaan tarkoita että se olisi tyhmä, saappaan ja Einsteinin väliin mahtuu monta menijää.

5. Pentuna Hauru halusi aina herätä törkeän aikaisin, muistaakseni joskus viiden paikkeilla. Oma päivärytmini on hieman erilainen, hyvä jos olen ehtinyt mennä nukkumaan aamu viideltä :p Pitkien taistojen jälkeen olen saanut neuvoteltua että herätään siinä kymmenen maissa aikaisintaan. Hauru herättää kiipeämällä tuolin päälle, josta se yltää juuri ja juuri työntämään kuononsa minun parven kaiteen välistä ja nuolemaan varpaita. I-h-a-n-a-a, olen aina yhtä kiitollinen. Ja nykyään herättäjiä on kaksi, kun myös eräs pilkullinen otus on noussut barrikadeille pitkään nukkumista vastaan. Kellon siirtäminen aiheuttaa aina vähän uusia neuvotteluja heräämisajasta mutta onneksi nuo aika kiltisti uskovat että talviaika ei ole joku minun oma keksintöni jolla yritän huijata viattomia koiraparkoja. Molemmat ovat silti ehdottomasti sitä mieltä, että moinen on tyhmä ihmishömpötys ja pitäisi lopettaa kannattamattomana.

6. Hauru pitää joistain ihmisistä ja koirista heti ensi tapaamisella, toisia se taas inhoaa syvästi. En tiedä miksi mutta ainakin mudien omistajille tämä lienee jokseenkin tuttua. On olemassa niitä Äijiä, kuulemma. Meidän naapurustossa asustaa Haurun vihamiehinä ainakin mäyräkoira, gronttu ja joku pystykorva. Sitten on sellaisia koiria joille Hau ei ole koskaan rähähtänytkään, ainakin sheltti, joku lyhytkarvainen kääpiökoira ja toisenlainen pystykorva. Yleensä isot koirat ovat inhottuja mutta se ei tarkoita että pienet olisivat automaattisesti kivoja. Rohanista Hauru tykkäsi vaikka se ei ole Haurua pienempi, sen sijaan tuttujen lagotto oli sellainen jota Hauru inhosi siltä seisomalta vaikka sekin oli vielä pentu. Ihmisten kanssa sama juttu. Jos joku haluaa silittää Haurua, sanon aina että jos Hau antaa koskea itseensä niin sitten se on ihan OK mutta jos ei niin ei. Joskus Hau punkee samantien suunnilleen suuhun asti ja joskus se pyrkii rähisemään. Miehet ovat ehkä hieman useammin epäilyttäviä mutta on Hau mm. kaapattu yllättäen syliin miehen toimesta ja Haurusta se oli vaan kivaa. Yhden kerran Hauru on nähnyt miehen jota se pelkäsi aivan hysteerisenä, oltiin eläinlääkärin vastaanotolla odotustilassa ja Hauru pitää eläinlääkäreistä joten en usko että pelko liittyi siihen. Mies tuli sisään ja käveli suoraan vastaanottotiskille maksamaan jotain tms. ja sen jälkeen poistui paikalta edes vilkaisematta meihin eikä käyttäytynyt mitenkään epänormaalisti. Hauru pissasi alleen miehen nähdessään, piiloutui jalkojeni taakse ja tärisi. Edes miehen mentyä se ei palautunut pitkään aikaan ja pelästyi kaikkea liikettä kun jos se mies tulee sieltä. En ole ikinä ennen enkä sen jälkeen todistanut moista eikä toivottavasti tarvitsekaan. Onneksi eläinlääkäri, jota Hau ei ollut aiemmin tavannut, osoittautui kivaksi tyypiksi kuten aina ja Hauru vähän rauhoittui. (Meidän vakkari elli on sanonut että se johtuu siitä, kun eläinlääkärit eivät ole ihmisiä. Hänen sanansa, ei minun.)

7. Hauru rrakastaa meteliä. Omaa ääntänsä tietenkin, pihalla haukkuminen on mukava tapa pitää yllä hyviä suhteita naapureihin ja Hau on kehittänyt sellaisen huolella valmistellun kaavan jonka avulla se pystyy haukahtamaan sen verran usein että se on ihan pirun ärsyttävää mutta haukkuminen ei kuitenkaan ole yhtäkestoista louskuttamista jolloin minä käyn karjaisemassa mudin hiljaiseksi. Mutta myös muilla keinoilla on mukava tuottaa mölysaastetta. Kolinapurkki on ihan paras mutta harmillisesti ei olla keksitty kauhean kestävää purkkia herran paiskomistarpeisiin. Vinkulelut on mahtavuutta, varsinkin yöllä kun olen juuri ehtinyt nukahtaa. Jos koetan puhua puhelimessa pitää pudotella ydinluita laminaatille ja telkkarin katsomisen aikaan aletaan jäystää muovipulloja. Siitä lähtee kovempi ääni kuin ehkä ensiksi ajattelisi, onnea vaan yritykselle kuulla mitä näyttelijät sanoo. Portin kolisuttaminen on myös yksi monista vaihtoehdoista, kattilankannet on edelleen hankintalistalla. Kaikesta tästä huolimatta Hauru inhoaa sitä, jos laulan karaokea (kyllä, sellainen kuuluu harrastuksiin mutta ei julkisilla paikoilla) ja lähtee heti toiseen huoneeseen. Pitäisi varmaan olla loukkaantunut mutta toisaalta ymmärrän oikein hyvin.

8. Hauru on universumin paras, mahtavin, älykkäin, kaunein, taitavin ja kaikin puolin ihastuttavin koira jossa ei ole mitään vikoja (vain ominaisuuksia). Tämä on täysin objektiivinen näkemys ja ESOEM. Tai saa mutta silloin olet auttamatta väärässä.

Lempipaikka

2011-11-08T02:44:00.003+02:00

Kuukauden koirakuvahaasteen aiheena lempipaikka.

Haun lempipaikka on ehdottomasti mun sylissä jossa se röhnöttää sellaisessa asennossa ettei uskoisi sen voivan olla kovin mukavaa. Mutta kai se on kun pitää aina syliin tunkea ja jos koetan esim. tukea herran päätä johonkin minusta parempaan asentoon se tuhistelee ja siirtyy takaisin roikkumaan. Ja Hau tosiaan nukkuu välillä ihan sikeässä unessa tuossa, välillä se taas auttaa tietokone hommissa painamalla avuliaasti vaikkapa esc tai delete näppäimiä... Onneksi Hauru ei ole kuin jonkun 18 kiloa sillä tuonkin painon alla jalat puutuu varsin tehokkaasti.

Jalat rotkottaa toisella puolella ja pää toisella.

Älä sohi sillä salamalla ku toiset nukkuu, prkl!!

(Tosin ihan oikeasti lempipaikka olisi ulkona jossain mutta mennään tällä lempipaikalla sisätiloissa.)

Hiiih... huoh... hoooh-hoijaa

2011-11-07T16:40:00.001+02:00

Vaikka mä sanoinkin ettei tokojuttuja niin vähän kuitenkin pilkullisen tokoilijan ihmettelyä :p Romppa teki muiden juttujen ohella paikallamakuuta reilu 3 minuuttia ja palkkasin sitä aika tarkalleen minuutin välein siitä että herra oli hetken hiljaa. Eli kestää minuutin että äänekäs huuuoh-kailu taukoaa sen verta että ehdin tunkea namia suuhun ennen seuraava huuooh-kausta. Rohanin paikalla makuu on joku ylitsepääsemätön suo ilmeisesti, jossa on sen miljoona ongelmaa. Nyt kun Roo kuitenkin periaatteessa pysyy (eli jos mitään muita kriteereitä ei olisi kuin paikallaan pysyminen niin hyvin menee) koetan kaiketi seuraavaksi nostaa aikaa aika nopeasti, josko se sitten tajuaisi että tämä on aika tylsä ja pitkä liike eikä tarvitse / kannata olla kuin viritetty viulunkieli. Tai sitten mennään ojasta allikkoon mutta jännitys ehkä purkautuu vinkumisena, asennon korjailuna ja lopulta kyynärien nousun kautta ylös pompsahtamisena kun EIKS JOTAIN JO TAPAHDU????? Ajan niin lyhyenä pitäminen, ettei virheitä ehdi tapahtua ei ole kummemmin auttanut pilkun levottomuuteen koska se ei koskaan aloita rentoutuneena tai kykene rentoutumaan kun palkkaa (joka on ihan parasta vaikka se on tavallista nappulaa mahdollisimman tylsästi suoraan suuhun tungettuna) tulee tasaisena virtana. Eräs ei ole koskaan ylipäätään kovin rento kun maailmassa on niin paljon kaikkea jännää super mahtavuutta meneillään, silloinkin kun treenataan tyhjässä olohuoneessa patjan päällä niin ettei pitäisi olla olosuhteissa valittamista. Oma kehonkieli pitää kanssa pitää sellaisena että viestittäisi pilkulle että nyt vaan ollaan ihan tyynesti. Keskittynyt mutta varma ja rauhallinen olisi kiva. Nukahtanut olisi ehkä parempi kuin tämän hetkinen meno vaikkei kovin ideaalia sekään. Paikallaan pysyminen on kovin vaikeaa kun on syntynyt ikiliikkujaksi. Ja joskus ohjaajan pitäisi kyetä menemään piiloon? Hah.

Kuvia viime kuulta

2011-11-07T02:28:00.001+02:00

Hauru haistelee vaan viattomasti risua kun meinasin jo karjaista sille. Sen verran ilmeisesti tullut automaatioksi se, että komentaa pitää siltä seisomalta kun Suuri Metsästäjä nostaa kuononsa ylös :D

Rohan seisoo usein lintukoiramaisesti etutassu ilmassa kun se katsoo jotain mutta siitä ei kuitenkaan ole kauheasti kuvia jostain syystä. Mutta Roihu ei onneksi ole erityisemmin innostunut metsästämisestä vaikka Hau on tätä(kin) jaloa taitoa koettanut opettaa pilkulliselle perässähiihtäjälle. Yksi wannabe-spanieli riittää, kiitos vaan, en tarvitse seisojaa siihen lisäksi.

Roo ihmettelee kun hidas ihminen könyää edelleen puolimatkassa vaikka Romppa on vetänyt kallion reunaa ylös-alas jo vaikka kuinka monta kertaa.

Haurua ei ihmetytä. Se tietää että ihmiset on huomattavan vajavaisia olentoja koiriin verrattuna. Paitsi ne osaa ajaa autoa, Hauru vasta harjoittelee.

Romppa ja keppi. Niitä ei voi erottaa. Tai voi mutta ei siitä ole hyötyä sillä Rohan hakee vain uuden kepin. Se ei oikein ymmärrä mitä tarkoitan kun yritän selittää sille että eikö äiti ole kertonut miten käy jos juoksee tikkari suussa... Taitaa olla vähän menetetty tapaus :/

Kiltti haukku jaksaa poseerata omistajan mieliksi

Sellaista tällä kertaa.

Remember, remember the fifth of November

2011-11-05T16:05:00.004+02:00

Uskotteko että tämän näköinen koira muka olisi koskaan tuhma?

Viimeaikoina molempia poitsuja on taas kehuttu niin että niiden katu-uskottavuus on vissiin vähän kärsinyt ja tänään niiden piti sitten korjata tilannetta ottamalla pieni matsi. Edellinen olikin vappuna, pitäähän sitä juhlapäivinä juhlia. En tiedä kyllä juhlistivatko ne suomalaista pyhäinpäivää vaiko Guy Fawkesin yötä joka on ehkä todennäköisempää :p Salaliitto-murhaaja-räjäytys-bileet on jotenkin enemmän noiden tyyliset. Lenkille oltiin lähdössä ja kun käänsin selkäni jätkille porttia sulkeakseni niin näen kun herrat heittäytyy leikkikumarrukseen ja siitä salamana toistensa kurkkuun kiinni... just. Meillä on tänään bileet ja jätkillä kierrokset "hieman" korkealla joten olisi pitänyt olla vielä extra tarkkana niiden kanssa mutta ei voi mitään. Ei tullut taaskaan sen kummempaa vahinkoa, karvat lähinnä pöllysi, mutta Roolle tuli korvaan vekki ja kaikki varmaan tietää että korvahaavat saavat "kaunista" jälkeä aikaan kun ne tuppaa vuotamaan aika kiitettävästi ja tuollainen lerppakorva sitten vielä heiluttaa kaaressa sitä verta joka paikkaan. Mentiin lenkille jokatapauksessa joten pahoittelut jos järkytettiin jotakuta verisellä dalmaatilla. Olisi edes musta niin se ei erottuisi niin hyvin :p

Tunteiden viilettyä herrat oli taas ihan hyvää pataa. Huokaus sentään. Tekisi mieli tehdä vähän aidompi Cruella De Vil asu, miltäs kuulostaisi dalmaattitakki mudinturkis kauluksella?

Tulossa!

2011-11-04T23:22:00.043+02:00

Pakko kertoa Rohanin hienosta tottelevaisuudesta, taas vaihteeksi. Roipe oli pihalla kun katsoin että pitäisi lähteä kauppoihin eli koirat sisään. Kävin sitä vähän huhuilemassa ovella ja samassa huomasin että naapuri oli parkkeerannut traktorin meidän aidan vierustalle ja Roo oli vahtimassa sitä. Ajattelin ettei se ehkä tule suosiolla tuollaisessa tilanteessa joten käännyin hakeakseni takin sisältä, en kuitenkaan ehtinyt kunnolla edes kääntyä kun huomasin että Rohan tulee ihan täysiä luokse sellainen JEEE!!! MÄ TUUN!!!! ilme naamalla :D Hieno mies, mainitsin äidilleni että Roo on kyllä niin hienon tottelevainen poika jolloin äitini kertoi nähneensä ikkunasta miten kovaa Rohan tuli ja ajatelleen että Roo varmaan luuli että ollaan menossa lenkille tms. ja siksi tuli niin innolla. Mutta ei, se tulee aina hirveän iloisena kutsuttaessa. No melkein aina, 95% varmuudella. Joskus harvoin pitää vielä koettaa että jos ei tarvisi reagoida kutsuun kun ulkona on niin kivaa. Mutta parasta on se, miten iloinen Roo aina on tehdessään sellaisiakin asioita, jotka ei ehkä kuitenkaan ihan niin kivoja ole, niinkuin nyt pihalta sisälle tuleminen. Totteleminen on vaan ihan mahtavaa.

Motivaatiovaje

2011-11-02T12:18:00.002+02:00

Kauheasti ei olla tehty mitään treenirintamalla kun herra pilkku meni taas rapsuttamaan kaulansa auki :/ Ei se tällä menolla kerkeä kunnolla parantumaan näiden episodien välissä joten taas mietitään pitäisikö Rohanille kuitenkin kokeilla jatkuvaa lääkitystä. Eihän sille sitten mitään voi ja toki koiran terveys on tärkeintä mutta hei hei vaan kaikki kokeet jos pilkkua pitää alkaa jatkuvasti douppaamaan :( Enkä osaa sitten kauhean hyvin treenatakaan kun ei ole mitään tavoitteita mitä kohti edettäisiin :/ Minusta ei ole ihan niin sunnuntaiharrastelijaksi. Rohanille juokseminen on joka tapauksessa se tärkein juttu joten vaikka se tokoilusta tykkääkin niin tuskin sitä haittaa yhtään jos kouluttuminen jää entistä satunnaisemmaksi mutta höh. Minua haittaisi kun Roo on kuitenkin niin hauska tokopilkkuihme. Saisiko tilata yhden ihmeparantumisen?

Haurun kanssa sentään voi olla tavoitteita. Nyt meillä on mm. niinkin kunnioitettava tavoite kuin opettaa kikkura ontumaan takajalkaa :p Mutta kyllä kai me sinne avon kokeeseen tässä joskus päädytään ja ehkä Hau osaa siellä sitten muutakin kuin ontua ja nuolla huuliaan käskystä. Haun tokoilut on aina tätä samaa edestakas jankkaamista joten ei kannata ihmetellä jos ei tule kauheasti treeni aiheisia päivityksiä. Kolmipäiset koirat on paljon mielenkiintoisempia tällä hetkellä. Kunnollisia kuviakaan ei saa kun on aina niin sateista tai sitten muuten vaan liian hämärää. Vali vali.

Naamiaisasuja

2011-10-31T01:58:00.002+02:00

Manalan vartija

(Selvisi että koiralla ei ole kolmea päätä koska ne ei mahtuisi kiinni sen vartaloon. ~~Sitäpaitsi ne varmaan tappelisi koko ajan keskenään jos ne olisi hauruja.~~)

Klovni (sellainen oikeasti kiltti, ei mikään Pennywise)

...ei mulla ole tylsää, kuin niin???

Elekieltä

2011-10-27T16:40:00.002+03:00

Monet suomalaiset koiraihmiset on varmaan nähneet sen dokumentin koirista, jossa mm. kerrotaan että koirat ovat ainoa eläinlaji jotka ymmärtävät osoittamisen ja se tapahtuu koirilta luonnostaan, eli sitä ei tarvitse oppia. Mä olen ollut hieman epäileväinen joitain tuon dokkarin juttuja kohtaan tai siis lähinnä siinä ei ole kerrottu kaikkia tietoja mitä haluaisin vielä tietää. Ehkä jostain saisi lisätietoja kaivettuakin jos jaksaisi? Erään henkilön kanssa aiheesta taas väännettiin ja lopulta päädyin uteliaisuudesta testaamaan kaikki omat ja naapurin koirat, miinus Avallon (voin luvata että Avallon joka tapauksessa tajuaisi tuon). Lyhyesti: kaksi kuppia joista toisen alla on nami piilossa, sanomatta mitään osoitan sitä kuppia minkä alla nami on. Osaako koira valita oikein, ymmärtääkö se minun eleeni? (Dokkari löytyy ainakin tämän linkin takaa tosin ilman suomenkielistä tekstitystä.)

Hauru oli tietenkin ihan pro, sille ei tuottanut mitään ongelmia. Se meni päättäväisesti sille kupille jota osoitin. Kokeilin myös niin että ihan vaan katson kuppia ja senkin Hauru ymmärsi mutta välillä se valitsi silti väärän kupin eli ei ihan niin hyvin kuitenkaan.

Maxia epäilytti ensin aika paljon mutta rentoutuessaan se ymmärsi osoittamisen ihan OK.

Rohan tuli nuolemaan mun kättä yms. riekkumista. Jatkoin osoitusliikkeen tekemistä jolloin se lopulta tajusi että yritän niinkun vihjata sille jotain ja kävi haistelemassa sitä kuppia jota osoitin. Sama toistui uudelleenkin mutta hyvin nopeasti Roo alkoi mennä nopeammin osoittamalleni kupille. Rohan on (ja varsinkin oli heti minulle tultuaan) vähän sellainen ettei se oikein lue ihmisiä samalla tavalla kuin nuo paimenkoirani. Sen kanssa ei ole samanlaista sanatonta kommunikaatiota (eikä välillä edes sanallista) koska Roo ei ehdi keskittyä aina kaikkiin pikkujuttuihin. Mutta Rohkukin ymmärsi itse eleen, sitten kun se vaan tajusi kiinnittää siihen huomiota.

Susa oli tasan yhtä pätevä kuin Hauru. Ei mitään ongelmia tai epäröintiä.

Lulu katsoi ihan suoraan kuppia jota osoitin mutta kun avustaja vapautti sen Lulu siirtyi pois tilanteesta eikä halunnut mennä lähellekään mokomia kuppeja. Kuitenkin katsoisin että Lulukin ymmärsi osoituksen vaikka se ei halunnutkaan osallistua sillä jokaisella yrityksellä se kuitenkin selkeästi katsoi oikeaa kuppia.

Safira ei sen sijaan tajunnut ollenkaan. Se valitsi kupin ihan mielensä mukaan, ei mitään väliä mitä minä osoittelin, en oikein tiedä miksi. Toisin kuin Lulua, sitä kuitenkin kiinnosti ne kupit mutta ei se ollut sellaista ylenpalttista hösäämistäkään minkä vuoksi Rohanilla oli vaikeuksia. Sapi ja Lulu elävät vähemmän ihmisten kanssa tekemisissä kuin nämä muut testatut koirat ja lisäksi Sapin kasvattaja pitää koiransa erillisessä kenneltilassa. Eli olisiko kuitenkin niin että Sapi ei ole saanut tilaisuutta oppia lukemaan ihmisiä yhtä hyvin? Tai sitten se on vaan luonnonoikku. Tai jotain muuta.

Rajat-on

2011-10-25T13:02:00.001+03:00

Erikoisia sisustusratkaisuja löytyy myös sisätiloista

Tässä yksi päivä sain taas käydä keräämässä yhden rajoja kunnioittamattoman otuksen aidan väärältä puolelta. Meillä on tuo estetiikaltaan hieman arveluttava aurauskeppi-lisävaruste toiminut tosi hyvin, ei se aitaa edes korota erityisemmin mutta jotenkin saa Haurun muistamaan että ideana on ettei sitä niinkun ylitettäisi. Mutta nyt nuo kauniit väli-langat oli lähteneet sään mukana jonnekin niin siitä voi hei taas mennä! Uuden langoituksen myötä myös tämä herra on taas löytynyt sieltä mistä pitääkin. Talvella lumien ajaksi tosin jätkä täytyy varmaan taas laittaa suosiolla juoksulankaan kun sitä ei olla vahtimassa. Todelliset seikkailijat eivät kunnioita luonnottomia, keinotekoisia rajoituksia! Esteet on tehty ylitettäviksi, aidat kaadettaviksi. Ja niin pois päin. (Toisella puolella aitaa on meidän grilli ja lintujen ruokintapiste. Ei varmaan liity yhtään mihinkään.... :p )

Halloween lähestyy

2011-10-24T17:10:00.002+03:00

Tänään me oltiin taas kameraa nopeampia

Juostiin kun tuulispäät

Tai sekopäät ehkä pikemminkin

En tiedä, kuka noille pojille on kertonut mutta selvästi ne oli tänään sitä mieltä että mörköjä on nyt liikkeellä runsain mitoin. Rohan tosin bongasi jo joku aika sitten Siwan ikkunoihin laitetut isot mainokset missä on jättikokoisia ihmisiä ja on pöhissyt niille ohikulkiessamme. En ole kuitenkaan päästänyt Rohkua tutkimaan asiaa kun paikalla on aina ollut asiakkaita mutta nyt ei ollut. Roo teki hyvin perusteellisen tarkastuksen, etutassut ikkunalaudalla ja nenä kiinni mainoksissa. Ehkä ensikerralla niille ei tarvi pöhistä? Sinänsä jännää koska tämä on eka kerta kun Rohan on katsonut jotain kuvaa ja ehkä myös tunnistaa mitä se esittää sillä Rohan pelkää ihan liikkumattomia ihmisiä. Kirkuvat koululaiset esim. ei haittaa yhtään ja möllitokossa, kun kentän ohi kulki ilmeisesti kehitysvammainen joka ääntelyllään sai suunnilleen kaikki paikalla olevat koirat huutamaan kuorossa oli Rohan enemmänkin ihmeissään miksi ne muut haukkuu? Mutta jos ihmiset ei yhtään liiku on se HYVIN epäilyttävää. Niinkuin metsästäjät passissa, outoja ja pelottavia.

Haurua puolestaan pelotti tänään autotien laidalla makaava musta muovipussi. Jännä sekin, kun pussi ei heilunut edes tuulessa mikä yleensä on se pelottava "osa". Rohanista se oli vaan hei muovipussi, kandee katsoa onko siellä ruokaa mutta kun ei ollut niin kävellään päältä vaan. Hauru kiersi pussin laajassa kaaressa ja piti sitä vielä silmällä ohituksen jälkeenkin sopivaksi katsotun matkan. Kun jos se vaikka käy sitten seläntakaa päälle? Ei voi tietää. Hauru ei yleensä halua käydä katsomassa sen mielestä pelottavia asioita, toisin kuin Rohan. Tästä vielä vähän matkan kuluttua Roo yhtäkkiä haukahti ja molemmat pojat alkoi tuijotella ympärilleen ihan tyyliin "OMG!!! Mitä me nyt pelätään??? apua... mitä tapahtuu???" Vainoharhaisuus onkin uusi ominaisuus molemmissa herroissa :p Jotenkin vielä Haurulta uskoisin tuollaistakin mutta Rohan? Outoa. Mutta kun halloween on tulossa ja se on pahojen henkien aikaa.

Onneksi metsään päästyämme kummitukset unohtui kun oli niin paljon juoksemista meneillään. Molemmat pojat juoksivat ihan vaan juoksemisen ilosta itsensä ihan lääh puuh kuntoon ja sitten alettiin leikkiä kepeillä mihin kuuluu tietenkin paljon lisää juoksemista. Haurusta sai kyllä olla tosi ylpeä :) Roo kiihtymykseltään ilmeisesti unohti kenen kanssa se on lenkillä ja tarrasi kiinni Haurun niskavilloihin. Hau vaan tyynesti pysähtyi ja katsoi minua ilmeellä "kutsutko rakkisi h*lvettiin vai hoitelenko sen sinne itse?" Joo kutsun, kiitos. Kyllä sille jotain järkeä on tulossa päähän ihan selvästi. Ei se muutenkaan provosoidu enää ihan jokaisesta pikku jutusta vaan odottaa että minä hoitelen asiat Haun haluamaan malliin. Sitten jos näyttää että minä en pärjää, ottaa mutiainen hommat omiin tassuihinsa. Joskus oli aika kun herraa ei kiinnostanut antaa minun edes kokeilla :p Sitä en kyllä tiedä, onko tämä jonkinlainen voitto minulle vai vaan merkki siitä että Haun lakeijalle on vaan uskottu lisää vastuuta? :D Myös luoksetulo toimii aina vain paremmin ja paremmin silloinkin kun Hauru on saanut vainun jostain elukasta.

Muutama temppu

2011-10-22T01:49:00.003+03:00

Mä oon niin laiska kuvaamaan mitään mutta piti saada Hau pinoamassa kippoja videolle niin otettiin sitten pari muutakin uudempaa (toisin sanoen aivan vaiheessa olevaa) juttua. Kuvattu sisällä joten laatu on tosi mahtavaa...

Elikkäs Hauru laittaa törppöjä pinoon. Yleensä Hau pinoaa ne niin että joka toinen on punainen mutta nyt se ei tietty halunnut tehdä niin :p (Ei se oikeasti niitä värejä erota, ainakaan uskoakseni.)

Tätä(kään) ei ole opetettu mitenkään järkevästi, Hau osaa ennestään ottaa tavaroita suuhun käskystä ja se osaa jo ennestään joitain samantyyppisiä temppuja niinkuin kerää kolikot kippoon joten se vaan tajusi heti mitä haluan kun alettiin kipoilla pelleilemään. Tosi hyvää koulutusta, eikö? :p

Se kieri mitä mun piti opettaa Rohanille... hups. No mutta ehkä keväällä on taas Roon vuoro kun meillä sisällä en oikein välitä alkaa tätä opettaa Rohanin kokoiselle otukselle.

Ensin opetetaan koira menemmään maate kyljelleen, Hau osaa sen jo. Sitten pikkuhiljaa namilla houkutellaan se menemään ympäri. Ei mikään ongelma Haurulle mutta Rohania pitää palkata jo siitä että se edes harkitsee kierähtävänsä selälleen sillä Roosta moinen on hyvin epäilyttävää puuhaa. Namilla houkutellessa kannattaa vettää se nami ikäänkuin koiran yli, ten takapuolen läheltä, eikä vaan pitää sitä nokan edessä.

Koetettiin lisätä matkaa siihen Haun moonwalkkiin joka on itseasiassa kumarrus asennossa peruuttamista kun muistui mieleen eräs joka koetti opettaa pepun maasta nostamista mudilleen. Anteeks. Oli sitten pakko kokeilla että tajuaisiko Hauru ja kyllähän se aika hyvin tajusi vaikka selvästi on vähän ihmeissään kun yhtäkkiä haluankin jotain muuta mutta kuitenkin aika samankaltaista asiaa. Ja siitä johtuu tuo sen liikuskelu. Pitää opettaa sille jossain vaiheessa että se tekisi tämän hillumatta, ei varmaan kovin vaikeaa kunhan tehdään se selkeämmin omana temppunaan eikä tällaisena ex-tempore kokeiluna. Mutta ainakin tuo kumarrus asento oli sillä vahvana mielessä jos ei muuta tällaisen sekoilun ansiosta.

Laitetaan nyt pätkä sitä moonwalkkiakin vaikka siinä on tosiaan etäisyyden kasvatus vielä ihan vaiheessa (ja se että Hau ei kuopisi maata vaan vetäisi tassujaan puhtaasti maata pitkin).

Kumarrusasento on jo opeteltu joten "työnsin" Haurua taaksepäin vetämällä namia sen rintaa kohti ja palkka aluksi mistä vaan liikkumisesta jos sen takapuoli ei ehdi pältsähtää maahan. Ja pikkuhiljaa sitten vaaditaan enemmän ja aletaan pienentää käsiapua.

Ja vaikka tilaa on auttamattomasti liian vähän niin laitetaan tää koiratanssinumero- temppu (ööh, ai tarvittaisiin parempi nimi?) ihan vaan siksi kun se on Haurun ehdoton hitti tällä hetkellä tai vähintäänkin tasoissa mun ympäri peruuttamisen kanssa. Hauru RAKASTAA peruuttamistemppuja.

Tämä on opetettu niin, että on ensiksi vahvistettu ajatusta että Hau on minun jalkojeni välissä. Sitten heitin palkkanamin ihan pikkupikku matkan eteeni niin, että Hau joutui nousemaan ylös noukkiakseen sen ja peruutti sitten itsenäisesti jalkojeni väliin. Etäisyyttä täytyy lisätä hyvin hitaasti ettei koira käänny vaan peruuttaa takaisin lähtöpaikkaansa, varsinkin siinä pisteessä kun aletaan olla koiran mitan päässä. Sitten kun sellainen pari koiran mittaa onnistuu pystyi ainakin Haurulla taas lisäämään matkaa nopeammin. Hau osasi ennestään peruuttaa sekä kiepin jota on vahvistettu samaan aikaan toimimaan pidemmänkin matkan päästä ja lopuksi yhdistettiin nämä osa-alueet valmiiksi tempuksi.

Valiojoukko

2011-10-20T18:02:00.002+03:00

Hänen diktaattoriutensa Herra Höyrypää, valioidenkin keskellä omaa luokkaansa :D Tänään päästin kikkuran pihalle kun olin jättänyt tämän päivän tokoilujen loppupalkan jo valmiiksi terassin katolle (pikkupojat saivat jakaa loppuyllärin ja olin jo ottanut Roota varten sen pihalle). No eikö sekunnin kuluttua sieltä kuulu kauheaa vikinää ja ääni kun joku hyppii terassia päin. Joop, otin sitten sen loppupalkan sisään :p Maailmankaikkeuden mahtavimmalta nenältä ei mikään yksityiskohta jää huomaamatta. Luontainen metsästäjä vaikka saaliina olisi nakkia.

Höyrypää teki avoa, aika yllättävää. Tehtiin lähestulkoon kokeenomaisesti kun en oikein jaksanut paneutua mihinkään yhteen asiaan. Paikalla makuussa jo paljastui tämän päivän meininki, eli noin puolessa välissä (tehtiin joku parin minuuttin makuu vaan) kuulin piiloon että jätkä huutaa. Sihautin sen piilosta hiljaiseksi kun ei tuollaista kyllä meillä katsella.

Seuraamisessa kikkura huusi kuin hinaaja ja edisti. Mutta seurasi kohtuullisen hyvin, juoksuosuus kylläkin meni ihan hyppimiseksi mutta pysyi sentäs hanskassa eikä lähtenyt rallattamaan jonnekin hornan tuuttiin.

Maahan liikkeestä oli ihan siedettävä, mitä nyt ihan taivaissa olevasta vireestä huolimatta kiersi yhden kuralätäkön. Hienohelma ollaan silloinkin, näköjään. Ehkä yritetään olla menemättä kokeeseen kuraiselle alustalle. Kun tuon pois kouluttaminenhan nyt oisi ihan tyhmä vaihtoehto. :p

Luoksetulossa lähti ihan törkeän kovaa ja olin ihan sata varma että ei pysähdy mutta sen sijaan se ennakoi pysähdyksen, taas aika tarkalleen puoliväliin matkaa. Käskin sen uudelleen liikkeelle ja pysäytin, tosi hyvä pysähdys vaikka vauhtia oli edelleen enemmän kuin toivoisin. Siitä sivulle, jätkällä oli ensin vähän epäuskoinen ilme mutta tuli tosi nopeaan. Ja huusi sivulla ollessaan. Tuolle ennakoimiselle on kyllä nyt tehävä jotain, mielellään kuitenkin niin ettei vauhti nousisi ainakaan :/ Läpijuoksut on siitä vähän huonoja että mudi kiihdyttää sitten jonnekin valonnopeuksiin mistä se ei yleensä sitten pysähdy.

Kaukot, piti sentään tässä turpansa kiinni. Istumiset oli tosi hyviä ja maahanmenot vaati kaksi käskyä. Huomaako kummasta ei koskaan palkata? Ja varmaan edelleen toi kurainen pohjakin vähän vaikuttaa.

Liikkeestä seisomisesta ei oltu tänään kuultukaan, seiso käsky aiheutti hepulin. Joo, siis tää on tämä mun koirani mille toivoisin enemmän intoa :p Otettiin uudestaan, vaikka ei kai pitäisi, ja nyt käskyn merkitys muistui mieleen. Joskin taisi huutaa seuratessaan, en muista ihan tarkalleen.

Estehyppy, hyppy käskyllä teki ihan jumalattoman loikan niiltä sijoiltaan ja jotenkin ihmeen kaupalla pääsi esteen yli vahingoittumattomana eikä tainnut edes osua, ei ainakaan pahasti. Mudi, hyvät naiset ja herrat. Istui samantien, ei ole ennakoinut tuota pitkään aikaan. Olin ensin ihan hoo moilasena siinä, enpä ole tuollaista ennen todistanut edes mudilta. En edes seisonut kovin lähellä sitä estettä... No sitten kun tajusin kerätä leukani lattialta käskin jätkän sivulle ja jotenkin maagisesti se taas ylitti esteen vaikka istui siinä kiinni ja tuli sivulle. Mutta ei huutanut :p

Vikaksi nouto, ajattelin että se varmaan palauttaa laukalla tällaisen esityksen jälkeen. No niinhän se palauttikin, tosin kaarsi kapula suussa suoraan loppupalkkaa kohti mutta huomautuksella toikin kapulan minulle. Otettiin sitten loppuasentoon ja siitä vapautin jätkän sinne palkalleen.

Siirtymät oli tosi hyviä, lukuunottamatta satunnaista huutoa niissäkin. Varmaan parhaat siirtymät mitä Hauru on koskaan esittänyt.

Virallisen häiriökoiran päivään on tänäänkin kuulunut paljon häiriköintiä. On se kumma että kun pihalla tokoillaan niin Max aina seisoo esim. luoksetulon linjalla, hyppy esteen takana tai jossain muussa äärimmäisen huonosti valitussa paikassa. Ja seuratessa tökkii sitä seuraava koiraa syystä Ö. Häiriötreeniä, sanoo Max. Max on kauheasti innostunut myös kuivanmaan noutoleikeistä, sille pitäisi koko ajan heittää jotain lelua mutta Maxamakkara ei ole vielä ymmärtänyt yhteyttä sellaisten asioiden välillä niinkuin jos viet lelun puun juurelle ja tulet kyttäämään uutta heittoa niin on kyllä vähän vaikeeta tyhjästä nyhjästä jotain heitettävää. Mutta se on vihdoinkin alkanut tajuta että ruokaa saa lopettamalla ympäri pyörimisen ja menemällä maahan makaamaan! Ei herra olekaan asunut täällä kuin nyt mitä... viisi vuotta?

Maxista on, kuten aiemminkin jo todennut, alkanut tulla äreä vanha setä. Paitsi ettei se ole vielä vanha joten millainenhan se on muutaman vuoden kuluttua?? Max ei tosiaan anna lelujaan enää suusta pois ja Rohanille se jopa murahtaa jos Roo yrittää ottaa siltä jotain. Samoin se komentaa jos sen päältä meinaa joku kävellä. Hyvin erikoista toimintaa. Leikkiä se uskaltaa nyt paljon rohkeammin, se käskee noita toisia leikkimään ja pyörittelee välillä Hauruakin niin että on pakko laittaa sille tiettyjä rajoja. Hau on kuitenkin ainakin 15 kiloa pienempi. Max ei ole enää kynnysmatto, ilmeisesti. En kyllä tiedä miksi se on nyt sitten kokenut herätyksen mutta ihan sama. Hyvä vaan että bubsieeri pitää itsekin puoliansa eikä minun tarvitse koko ajan tehdä sitä sen puolesta. Ehkä se on ottanut Haurun itseriittoisuuden vähän raskaasti ja Haurusta taitaa pikkuhiljaa se kaikkein pahin terävyys olla hioutumassa. Joskus Hau nykyään ajattelee ennenkuin tekee ja kaikkea...

Muorikoira puuhastelee muorikoirille sopivia puuhia. Eli rikkoo leluja, leikkii kuuroa jos koetan käskeä sitä tekemään jotain ilman namia kädessä ja huutaa naapureille. Sekä pitää nuoremmat kurissa, sillä meinasi mennä taas vaihteeksi hermo Rohaniin ihan totaalisesti kun Roo vähän törmäsi Avalloniin kesken leikkien. Sietääkin sellaisesta sanoa muutama valittu sana, siitäkin huolimatta että joskus kun pojat oikein riehuu niin mummokoira voisi pidättäytyä tunkemasta sinne sekaan. Mutta kun mummelitkin haluaa leikkiä, ymmärtäähän sen. Löpön (eli Lehmä(n)tatti, ei polttoöljy) vähiten suosikki aika on tulossa ja sen huomaa, vielä neiti menee aamuisin ihan suosiolla pihalle ja viihtyykin siellä jos ei sada mutta pimeän tultua alkaa olla jo aika nihkeä suhtautuminen ulos- sanaan. Sisäleikit onkin nyt pop, siksipä siis ne aikaisemmin mainitut rikkoutuneet lelut. Kaikki lelut pitää joko kantaa minulle vedettäviksi (ja vetämisen lomassa voi purra mua surutta sormesta... ei se vaan nuorena... mutta nykyisin Löpöä ei oikein kielletä mistään ja kyllä se tietääkin sen...) tai sitten silputa atomeiksi. Se on just hauskaa.

Rohan tokoili sitä hyppyään, nyt se ei ainakaan tutuilla esteillä pyrkinyt kiertämään vaikka otettiin pidempää etäisyyttäkin. Seuraamista, imuttamalla vasemmalle käännöksiä joissa osassa näkyi mielestäni ihan hyvää takapäänkäyttöä tuollaiselle vähän kohlommalle tyypille. Lisäksi tehtiin samaa asiaa purkin avustuksella, Roo ymmärtää idean nähdäkseni mutta sen on tosi vaikea kääntää selkäänsä minulle jos niinkuin kokoympyrää haluaisi saada aikaan. Hyvin se kyllä alkaisi kääntymään kun enempi vaan alkaisi treenata muutakin kun suoraa :p Liikkeestä maahanmeno, pääpaino perusasentoon siirtymisellä. Roo on kyllä niin kova ennakoimaan että pitää edelleen jättää aika vähille nämä. Ja luoksetuloakin tehtiin muutama kappale.

Roihuke oli hassu kun tokoilujen jälkeen poikkelit leikkivät ja ajattelin että voinkin puhdistaa Roon korvat ulkona kun on enempi tilaa. Kävin hakemassa korvavälineet ja Roo pyöri siinä jaloissa uteliaisuuttaan mutta sittenkin kun aloin sen korvia ronkkimaan se seisoi hienosti paikoillaan kovin ylvään näköisenä. Tärkeä Tehtävä meneillään. Aina kun lakkasin ronkkimasta korvaa Roo kävi vähän leikkimässä mutta heti jos otin vanutupon käteen niin se palasi vierelle seisomaan :D Hömppä mikä hömppä. Rohan on kyllä muutenkin tosi kiitollinen hoidettava, etenkin nyt kun se on alkanut muistaa että esim. kynsienleikkaus on aika lailla helpompaa ilman dalmiksen nenää leikkaajan suussa... Oikeastaan ihan kaikki on helpompaa ilman dalmiksen nenää suussa, kokeiltu on.

Rohanista tulisi oiva frisbee- koira. Sehän ottaa koppeja mistä vaan ihan luonnostaan ja nyt se on alkanut tuon pomppivan orka- lelun kanssa tekemään niin, että kun orka pomppaa tosi korkealle niin Roo hyppää ja nappaa kopin siitä. Sillä tavoin se päätyy aina Rohanille kun ei nämä muut ole tuollaista keksineet.

Tokostelua

2011-10-18T23:01:00.001+03:00

Mustuaiset viihtyy pihalla

Haukkunen teki ensiksi sellaista treeniä, mistä koiran olisi tarkoitus oppia nopeammin tarttumaan noutokapulaan ja muutenkin nostaa kapulan noutamisen arvoa. Hau ei oikein tajunnut mutta hauskaa sillä kuitenkin kai oli ja ehkä se siitä? En kyllä tainnut nähdä taaskaan yhtä ainutta laukka-askelta että ööh... no mutta. Huonommaksi ei ainakaan voi paljoa mennä :D Ongelman ydin vaan lienee se vanha tuttu, mitä käyttäisi palkkana koiralle jota kaikista parhaisiin suorituksiin innostaisi sellaiset asiat mitkä on enemmän tai vähemmän kiellettyjä?

Vähän seuraamista, liikkeestä maahanmeno mihin yhdisteltiin kaukoja ja liikkeestä seisominen. Sellaiset pikatreenit taas että pysyy asiat jotenkin mielessä vaikka me nyt keskitytäänkin enemmän temppujen opettelemiseen. Joita on muuten tosi vaikea keksiä. Hauru osaa jo vähän kaikkea joten yhtään helpommat temput se oppii nopeasti kun sillä on noita taitoja kertynyt ja kaikki tuppaa olemaan vaan muunnoksia asioista jotka se jo taitaa. Eli mitä vaikeaa ja oikeasti uutta sille voisi opettaa? (Ehkä olemaan räksyttämättä, sitä se ei ole oppinut. Ei se vaan nuorempana näin paljon haukkunut, keväällä huomasin että se on alkanut olemaan vähän äänekkäämpi ja nyt alkaa jo mennä hermo (siis ihan meillä sisällä tapahtuvaan) räkyttämiseen.)

Ropsu teki näitä sen hyppy-harjoituksia, huomaan nyt tosi hyvin että se on ymmärtänyt tämän liikkeen vähän hassusti. Lisäksi tehtiin etutassut purkin päällä pyörimistä. Tätähän me jossain vaiheessa jo opeteltiin mutta se vähän niinkuin jäi... mutta nyt jos tuosta saisi jalostettua vasemmalle kääntymisen jossa olisi jotain järkeä.

Puolustusmudi taas hommissa

2011-10-17T18:34:00.005+03:00

Tällä tavalla sivistyneet koirakansalaiset käyttäytyvät kun joku tuttu tulee pihaan, vrt tämä

Haukku tykkää tutuista

Käytiin taas bussikyydin avittamina lenkillä Lukolla. Kätevää kun voi nykyään skipata tienvartta kävelemisen ;) Bussi oli nyt jo tuttu juttu pojille eikä Hauruakaan erityisemmin epäilyttänyt vaikka se kyllä aina niiasi kaikkien suhinoiden kohdalla. Takaisinpäin kävellessä vastaan tuli joku labbis tai sen tapainen kahden lapsen taluttamana. Ne pakenivat kauemmas tieltä meidät huomatessaan mutta arvatkaapa vaan tuliko sieltä kohta räksyttävä musta veturi meitä kohti taltuttaja perässään? Jep. No Haurulla meni tietty hermo ja se huusi hampaat irvessä että tuu päälle vaan! Kyllä mä sut hoitelen! mutta joko tyttö sai koiransa hallintaan tai sitten koira itse päätti ettei ehkä kannata työntää kuonoa kikkuraiseen lihamyllyyn :p Hittolainen sentään, tuokin sen verran iso otus että noille kun olisi tappelu tullut niin siinähän sitä oltaisiin sitten ihmetelty. Olin jostain syystä tosi zen ja ehdotin että jospa lapset vaikka sitoisi piskin puun ympärille ensikerralla. Yleensä multa tulee ihan toisentyyppistä neuvoa ja ihan toisella äänensävyllä tuollaisissa tilanteissa mutta joku mielenhäiriö tänään vissiin. Kun me otetaan nykyisin rauhallisesti vieraat koirat, silloinkin kun ne (tai lähinnä niiden ihmiset) urpoilee. Hauru ottikin aika rauhallisesti, hiljeni heti kun koira ei enää koettanut tulla päälle eikä sillä missään vaiheessa keittänyt yli. Aina kun Höyrypää kykenee pitämään itsensä kasassa sen verta että vältetään totaalinen meltdown olen ihan tyytyväinen.

Rohanin kanssa otettiin ihan pienet treenit, vähän seuraamista superpalkalla, liikkeestä maahanmeno jossa ei tänään mitään ongelmia kuten ei yleensäkään että kai se outo tilanne vaikutti sen verran. Ja hyppyä, tein sellaisen hyppyradan missä oli monenlaisia esteitä, yksi matala toko-estettä läheisesti muistuttava lauta seinämäkin. Rohan oli tavallaan ihan oikeilla jäljillä eilisessä möllissä, sehän kaarsi sen esteen taakse seisomaan ihan oikein. Mutta se itse hyppääminenkin olisi kuitenkin aika oleellinen osa tuota liikettä joten koitetaan nyt keksiä harjoituksia mistä pilkku ehkä oppisi muokkaamaan käsitystään siitä, mitä se hyppy sana oikeastaan tarkoittaa. Pitää ehkä alkaa muutenkin hypyttää sitä kaikenlaisten juttujen yli. Haurulle kun hyppy sana tuli aikoinaan tutuksi agilityssä, hyppää tarkoittaa hyppää. Ei että siirry esteen taakse seisomaan parhaaksi katsomallasi tavalla :D Josko samantyyppinen harjoittelu auttaisi pilkkuakin?

Voi noita ihmisiä

2011-10-16T23:21:00.033+03:00

Voi luoja noita ihmisiä! Tänään toi tyhmä kaksjalkainen piilotti mun aamuruoan ympäri kämppää, joskus se tekee niin. Sitten kun olin keskittynyt löytämään kaikki vaikeimmatkin piilot niin se lähti sinne tokoilemaan enkä huomannut. Sen vuoksi se sitten otti väärän koiran! Miettikää! Miten joku voi sekoittaa komean ja älykkään mudin hölmöön pilkulliseen tomppeliin? Tän takia just mä aina karjun että "älä unohda mua!!!" jos huomaan että toi ihminen on lähdössä jonnekin koirakamppeet päällä. On sitä varmaan vähän harmistuttanut paikan päällä kun se on tajunnut erheensä... varmana aika noloa yrittää tokoilla talmatali-aivon kanssa...

No sitten kun ne palas kotiin (ja voittiko ne mitään? no ei! mä oon sentäs aina tullut ekaksi kaikessa mitä olen tehnyt!*) niin ilmaisin ärtymykseni ja sit mua koitettiin lahjoa jollain kumisella norsulla, no en varppina leiki sellaisella. Pehmolelu sen olla pitää. Sitten me mentiin lenkille ihan kahdestaan ja ihminen opetti mulle jotain uusia temppuja. Ne oli kaikki ihan piis of cake ja osaan nyt mm. moonwalkin. Siitä se varmaan tajusi taas kuinka fiksu mä olen ja miten turhaa on yrittää kouluttaa noita alempia elämänmuotoja. Ens kerralla oon valppaampana ja karjun kahta kovempaa jos se meinaa ottaa väärän koiran mukaansa!

* toim.huom. Ei Hauru ole aina voittanut, se vaan luulee niin. Se on silti paras mudi mitä olen omistanut, siitäkin huolimatta että joudun hiippailemaan salaa ulos omasta kodistani jos haluan välttää huutokonsertin...

Rohkupossu kokeilee

2011-10-16T15:10:00.003+03:00

Rohan on mussukka sylikoira ja ehdottomasti paras dalmis jonka olen koskaan omistanut ;)

Paikalla makuu, sitten kun alkuhässäkästä oltiin jo selvitty

Arkiseuraamista (joka on kuin tokoseuraamista mutta väärällä puolella)

Tokoseuraamista, ei vaan ole osunut kuvaan ihan kaikkein paras kohta. On se kumma kun koiralla on hyvä kontakti niin silti kuvassa on tietty se hetki kun se vilkuu jonnekin muualle :p

Tehtäiskö liikkeestä maahan? No ei nyt välttisti jaksaisi...

Luoksetulossa Roo ihmettelee kun heitin liinan maahaan

Kyllähän se hypätä osaa, se ei vaan osaa hyppyä

Romppa-Pomppa keskittyy

Rohku siis aloitti koeuransa tänään Espoossa, epävirallisessa nakkiluokassa, tuomarina Tiltu Antikainen. Rompalle sattui muutamia työtarpaturmia ja hyppyä se nyt ei, ihan odotetusti, osannut. Mutta Rohan teki hommia mielellään ja keskittyneenä, ei sitä kauheasti haitannut outo tilanne. Kehän laidalla lojuneet risut kyllä haittasi vähän ja kehänauhoja paikallaan pitävillä tiiliskivillä olisi kanssa ollut kiva leikkiä :p Tein liikkeet mahdollisimman kokeenomaisesti ohjaten niiltäkin osin (se hyppy siis etenkin) joiden tiesin epäonnistuvan. Kun mä haluan. Kaiken kaikkiaan ihan mielettömän hyvä suoritus pilkulta, vaikka se paperilla kykenisi vähän parempaankin ei siltä todellisuudessa tuon enempää voi tässä vaiheessa odottaakaan kun suoritusvarmuutta ei vielä ole. Superjätkä kun edes malttoi keskittyä minuun, se on kaikkein tärkeintä. Ja se että Rohkulla oli hauskaa. Rohanin kanssa oli mielettömän kiva käydä tokoilemassa, se oli niin oma hömelö itsensä eikä tarvi stressata mistään kun ei Romppakaan stressaa. Tulosrivi seliselityksineen olisi tämän näköinen:

Luoksepäästävyys: 10 - ihan hyvä, ei ollakaan koskaan ennen tätä tehty :D Pylly nousi vähän kun tuomari alkoi hipelöidä herran päätä mutta ei Roo koettanut punkea syliin tai mitään ja jatkoi minuun keskittymistä tuomarin poistuttua
Paikalla makaaminen ½ min: 5 - Rohan meni kyllä maahan käskystä mutta nousi perään samointein kun jätin sen. Palautin jätkän paikoilleen ja lykkäsin takaisin maahan jonka jälkeen homma onnistui loppuun.
Seuraaminen kytkettynä: 9.5 - Hienoa Rohkua, vasemmallehan se ei osaa kääntyä mutta ei sellaista voi osata mitä ei ole opetettu. Roon lempparia niin mikäs siinä on tehdessä
Maahanmano seuraamisen yhteydessä: 6.5 - Roo jäi ensin seisomaan josta käskin sen maahan. Lopun perusasennossa suuria vaikeuksia, samoin kuin Haurun kanssa aikoinaan ekoissa kokeen tapaisissa. Näin alkuvaiheessa en koskaan tee loppua ja vaikka Rohanin kanssa on nyt alettu ottaa tämä mukaan ohjelmistoon ei Rohan selvästi tajunnut mitä mä nyt vielä voin haluta???
Luoksetulo: 7 x3 - Lähti tulemaan vasta tokalla käskyllä, ei mitään hajua miksi. Ei se treeneissä näin tee mutta ei voi mitään. Lisäksi perusasentoon siirtyminen (siis ihan juoksusta, Roo tulee suoraan sivulle) oli vähän epävarma ja hyvin hidas.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 9 - Hieno, lopun perusasentokin löytyi kohtuullisen pienellä auttamisella kun oli sitä jo hinkattu aiemmin.
Estehyppy: 0 - No Rohan kiersi esteen hyppykäskyllä ja jäi ihan oikeaoppisesti sinne taakse seisomaan. Laitoin sen ihan selkeillä avuilla hyppäämään ja siltikin Roo oli edelleen sitä mieltä että eiku kierretään. Loppu meni hyvin. Tätä ei ole ollenkaan vielä yleistetty eikä Rohan ole hypännyt toko-estettä että enpä suuria odottanutkaan. Ei pilkku selvästi tajunnut että tuo este oli siinä niinkun hyppäämistä varten.
Kokonaisvaikutus: 8 - En muista enää mitä tuomari tästä sanoi :p

Yhteensä: 104 /160 pistettä, sij. 4 /4

Hyvä se minusta oli tuollaiseksi keskeneräiseksi kakaraksi. Yoda puolestaan tuli toiseksi, tosi hienoa eikä Yodallekaan todellakaan mikään läpihuutojuttu. Yoda voitti jonkun herkkutikun josta Rohan sai suurimman osan kun Yodalla on ruokavalio, elefanttilelun jonka Rohan sai kun Yoda ei niin tykännyt siitä ja jonkun kiekuran jonka Yoda sentään sai pitää :D Yoda raukka kun Roo vie kaikki palkinnot vaikka Yoda tekee työt. Mietittiiin uusintaa muutaman kuukauden päästä, eihän me nyt suosiolla Yotskulle hävitä :p

Rohkupossu sai oman röhköpossun

Sekä takin talvea varten

Postista saapui myös paketti Saksasta jossa oli Rohkulle lemmikkipossu sekä talveksi haalari. Possu on harmillisen huono röhkimään, sitä saa painaa ihan tosissaan että ääni lähtee mutta Rohanista se on silti tosi kiva ja ehkä paras keksintö ikinä. Haalari oli ihan sopiva joskin ei kauhean istuva mutta tyydytään tähän ja ehkä tuo aika jäykkä kangas vähän pehemenee käytössä ja mukautuu kantajaansa? Rohania ei haitannut tämäkään yhtään, ihan tyytyväisenä se hoiteli mallinhommia. Pukeminen oli vähän haasteellista kun siinähän olisi pitänyt olla koiran paikoillaan???? Ihan tuntematon käsite Rohanille. Mutta ehkä siihen tulee jotain rutiinia eikä tarvitse viettää kymmentä minuuttia yrittäen ujuttaa hilluvan dalmiksen koipia lahkeista sisään.

Calm and Assertive

2011-10-14T23:59:00.051+03:00

Hampaat irvessä... tai ehkä se vaan pureskelee keppiä

Nauratti (ja vähän tuskastutti) tänään lenkillä kun ohitettiin isäntänsä kanssa pihalla puuhastellut sakemanni. Koska taas oli tilaa ihan riittävästi, päätin mennä tosi rennosti Haurun kanssa ja olla yhtään kiristämättä hihnaa ynnä muuta älykästä mitkä eivät todellakaan auta remmirähinään. Meidän ikuisuusongelma, Haurun rähiseminen (lähinnä) koirille, johtuu monen asian summasta mutta ei sitä ainakaan auta omistaja joka jo henkisesti ja fyysisesti valmistautuu raivokohtaukseen heti kun jossain näkyy vilahduskin toisesta koirasta. Mentiin siis rennosti remmit löysällä ja pojille vapaat kädet mennä niinkuin niitä huvittaa. Hauru ei meinannut ensin huomata koko koiraa mutta sen bongattuaan aloitti tuijottamisen jonka tietty sanallisesti katkaisin, tästä Hau tarjosi kontaktia ja jatkettiin matkaa. Ihan hyvä mutta ohituksen jälkeen syvään henkeä vetäessäni tajusin että en ollut varmaan hengittänyt koko aikana ja muutenkin olin ihan jäykkä vaikka remmi olikin pysynyt löysällä. To-oosi rentoa siis. Jännitän ohituksia niin etten vaan kykene pysymään rauhallisena, en näköjään vaikka etukäteen ajattelisin asiaa ja päättäisin että nyt olen ihan normaalisti. On se vaan vaikeaa.

Pitäisi hommata Haurulle mantteli jossa lukee suurilla, ystävällisillä kirjaimilla:

DON'T PANIC

Pidot paranee

2011-10-14T01:40:00.003+03:00

Tällainen kapula on paras kapula

Vielä ennen nukkumaanmenoa tehtiin Haurun kanssa pito-treeniä, ikäänkuin. Haurullehan on opetettu nouto aika puhtaasti sheippaamalla (miettikää, minä olen sheipannut jotain!) mutta siitä(kin) puuttuu sellainen säpäkkyys vaikka nopeutta ollaan jo saatu aikaiseksi. Kuitenkin, Rohan wannabe-malikalle ajattelin opettaa noudon ikäänkuin saalisvietin kautta josko tulisi vähän erinäköistä meininkiä ja muutenkin Roihun kanssahan on tämä teema että testataan kaikkea sellaista mitä aikaisempien koirien kanssa ei ole syystä tai toisesta tullut tehtyä. Kokeilin kuitenkin näin alkuharjoitteluna vähän kyseistä tekniikkaa Haurulla, lähinnä tarkoituksena että Hau pitää kapulaa ja minä saan miettiä mitä mun pitäisi tehdä sitten Rohanin kanssa. Hauru kyllä teki työtä käskettyä mutta ei se selvästi tajunnut mitään niistä muista koukeroista - vaan ei sen väliksikään. Ihan sama heiluttelinko sen päätä (kuulostaa varmaan lupaavalta...) tai kapulaa tai mitä vaan niin muti istua nökötti kapula suussa sen näköisenä että joopa joo, riehu sinä siinä kunhan tulee namia lopuksi :D Jännä nähdä riittääkö Rohanilla intoa tähän hommaan. Periaatteessa uskoisin että joo mutta kyllä silläkin rajoitteensa on, ei se missään nimessä ole mikään belgi tai sakemanni. Kun se on talmataliainen.

tottelevaiset poitsut

2011-10-13T18:52:00.001+03:00

Pikaiset treenit molempien herrojen kanssa

Haurun kanssa treenailtiin seuraamista, vähän temppuilua, noutoa ja kaukoja leikittiin niin että peruuttamisen lomassa tehtiin eri asentoja.

Ropsulle seisomisen ja maahanmenokäskyn erittelyjä, se on kyllä ihan ihmeen kuulolla aina. Ja luoksetulo sekä hypyn loppu. Oikeasti pitäisi treenata seuraamisen kääntymisiä kun pilkku ei osaa kääntyä vasemmalle mutta mitä pienistä :p

Ei se kannata

2011-10-12T22:31:00.004+03:00

Se on tuollainen mussukka. Ja minkäänlaiselle puhtaudelle saa sanoa hyvästit lopullisesti. Vaatteet on olleet menetettyjä siitä asti kun Hauru hyppykenguru tuli kuvioihin mutta Rohan viimeistelee kokonaisuuden kuorruttamalla myös naaman rapakerroksella... mutta mutanaamio kaunistaa että ehkä musta tulee sitten tosi kaunis niinä hetkinä kun en ole yltäpäältä kurassa?

Ei kai kannattaisi painostaa koiraa niin että maahan- käsky aiheuttaa lepytteleviä eleitä sen maahan menemisen sijasta? Ja tietty parin päivän päästä olisi se (onneksi vain mölli)koe. Eilen siis tuli tämä neronleimaus tehtyä mutta saatiin kuitenkin harjoitus päättymään onnistumiseen ja palkaksi leikkiä. Rohan on omalla tavallaan aika herkkä ja mä olen ihan surkea kovin herkkien koirien kanssa mutta Rohan ei ole kuitenkaan läheskään niin paha mitä Max (joka tosin on päättänyt ruveta kärttyisäksi vanhaksi äijäksi. Se on vasta seitsemän mutta silti.) joten jokseenkin uskoin ettei tästä nyt mitään lopullista katastrofia tullut. Osasin ehkä hoitaa tilanteen ihan kohtuullisen fiksusti?

Tänään mentiin sitten korjailemaan tilannetta, tarkoituksena ottaa vähän ihan tosi helppoja maahan menemisiä ja varmuudella tehdä kaikenkaikkiaan tosi kivat treenit. Vähän herra herkkiksen mieltä taisi kaihertaa eilinen mutta kyllä se ihan iloisena teki hommia ja oli tosiaan hauskaa molemmilla, uskoisin. Eli aika lailla kuten arvelinkin. Rohan voi olla ihan hyvä mulle, saan puuhailla pehmeän koiran kanssa joka kuitenkaan ei ole niin hermoheikko että murtuisi ensimmäisen vastoinkäymisen edellä (no ei lähellekään). Pitää yrittää tulevaisuudessa paremmin ennakoida mahdollisia ongelmia eikä vaan huomata että oho, kuis näin? Luulisin että Rohan on silti ihan kykenevä tekemään hyvää työtä viikonloppuna, toivottavasti vain ei olisi kauhean kylmä ilma kun ulkona ollaan. Eikä tarvisi sataa vaikka Roota ei sade haittaa niin paljoa yleensä, pahempi on jos on kylmä. Kukapa sitä tykkäisikään olla jos on kylmä?

Diktaattorille loppu

2011-10-10T17:36:00.001+03:00

Kaikki alkoi siitä kun Avallon huomasi hienon pitkän kepin lojumassa pihalla

Max halusi kanssa leikkiä eikä se Avallonia haittaa

Hauru ei halua että kellään muulla on kivaa joten se päättää takavarikoida kepin. Huomatkaa Avan niska-karvat heti kun Hauru liittyy "leikkiin"

Koska Hauru ei leiki, kuten on todettu blogissa jo moneen otteeseen, se pakottaa muut luopumaan omaisuudestaan mudien jedi-voimilla

Max ei koskaan uskalla vastustaa Haurua mutta Avallon ei aina anna sille periksi

Mutta kun Avallon bongaa maassa toisen kepin se antaa Haurun viedä tuon ekan kun ihan sama, Ava ottaa sitten tämän toisen

Sillä aikaa Max on löytänyt kolmannen kepin jonka Hauru haluaa tietenkin myös takavarikoida

Muilla EI saa olla kivaa!!!!

Max osoittaa hämmentävää mielen lujuutta eikä päästäkään irti heti kun Hauru käskee

Lopulta Hauru kuitenkin saa kepukan ja vie sen pinoon muiden jo takavarikoitujen keppien kanssa

Ja sitten se Avan uusi keppi...

...näin mudi vie senkin

Haurulla on tuossa nyt ainakin neljä keppiä ja yksi risu joita se hautoo. Olen juuri aikeissa mennä levittämään Haun saaliin kun jotain hämmentävää tapahtuu

Max päättää hakea kepin Haurun kasasta o_O

Hauru ei voi uskoa tätä yhtään sen enempää kuin minäkään mutta Max on päättänyt että täällä ei enää mudit hyppele nenille. Hirmuvaltiaiden kaataminen on se päivän sana uutisotsikoidenkin perusteella

Haurua ärsyttää mutta se ei voi mitään

Mikä tuota buvvea vaivaa, kun se ei tottele ylempiänsä?

Koska Max on näköjään mennyt rikki päättää Hau etsiä uuden uhrin

Ja sellainenhan on tietenkin ihan lähellä...

Ottaisko Avallonin kepin?

No ottais tietenkin...

Nyrpeä tanskandoggi

Harmi vaan että meidän pihalla on tosi paljon keppejä nykyisin kun Rohan roudaa niitä aina lenkeiltä kotiin. Yksi mudi ei voi vahtia niitä kaikkia, varsinkaan kun alamaiset kapinoitsee

Avallon ottaa keppinsä takaisin heti kun Hauru hylkää sen

Ja Max pokkana varastaa taas Haurulta tämän toisen kepin

Eikä Max taaskaan luovuta sitä Haurulle vaikka Hau käskee

Hau ei tajua

Mä mitään keppiä halunnutkaan, kuhan rapsuttelen itseäni

...siis oikeesti enkö mä saa sun keppiä???

No et saa, tietää Avallonkin

Ihan tyhmä leikki tämä tällainen.

Lenkkeilyä

2011-10-09T18:09:00.002+03:00

Tänään käytiin ihan vaan lenkillä Yodan ja Vernan kanssa. Hauru joutui taas olemaan kiinni kun edelleenkin sen mielestä Yodan tapa räksyttää innostuessaan tarkoittaa että Yoda ja Hau hoitelee yhdessä tuumin Rohanin. No ei se tarkoita. Sai Haurukin silti olla irti metsässä missä sillä on muita mielenkiinnon kohteita eikä se malttanut ottaa osaa Rohanin ja Yodan leikkeihin. Rohan on puolestaan tainnut alkaa huomata ettei Yodan haukkumisesta tarvitse välittää eikä sitä enää epäilytä Yoda niin paljoa. Juuri mietittiin että pitääköhän odottaa lumien tuloon että uskaltaa mennä lenkille käärmesalueille kun huomasin että Verna seisoo kuolleen kyyn päällä :D Joop, ei mennä käärmesalueille ainakaan ennekuin on metri lunta maassa :P Nähtiin myös yksi Haurun inhokki koira jolle Hau rähähti ja koska välimatkaa oli ihan riittämiin ei flexi ollut lukossa joten kikkura meinasi sännätä sotimaan mutta kiellosta lopetti rääkymisen ja tuli vierelle. Kyllä se jotain aina tottelee vaikka tuhma onkin ;)

Mölli-treenit

2011-10-08T23:54:00.001+03:00

Hau seuraa.

Houkuttelin Vernan ja Yodan möllitokoon meidän seuraksi ettei olla Roon kanssa ainoat jotka ei siellä osata mitään :P ja nolataan itsemme. Joten käytiin tänään yhdessä treenimässä möllejä varten ja Verna kuvasi meitä vähän. Aloitettiin yhteispaikkamakuulla, Hauru oli tosi hyvä ja nämä kaksi sankaria vähän vähemmän hyviä. Rohanille oli, odotetusti, tosi vaikeaa muistaa että jos joku puhuu niin se ei tarkoita että se puhuu Rohanille. Treenailtiin vähän että pilkkuherra keskittyisi enemmän minuun ja vähemmän Vernaan ja Yodaan. Sitten laitoin Romppaisen vähäksi aikaa kiinni ja tehtiin ihan pikaiset treenit Haun kanssa että sekin pääsee vähän jotain puuhastelemaan.

Mä toivon että tää ei ole seuraamista vaan ihan vaan kontaktikävelyä mutta... no... onhan se ainakin innokas mikä on pääasia tällä hetkellä

Hauru teki vähän seuraamista, luoksetulon pysäytyksen ja yhden kaukojen ylösnousun. Ihan hyvät, ainoa ongelma oli että Vernan kanalelu oli aluksi niin kiinnostava että herra lähti kokonaan käsistä mutta kyllä se siitä sitten taas. Nämä on näitä juttuja jotka EI saa mua ajattelemaan että Haun ilmoittaminen kokeeseen olisi hyvä idea. Muuten Hau makasi napsuttavan parkkitolpan vieressä joka oli vähän pelottava. Kun se napsui.

Luoksetulon pysäytykseen valmistautumassa

Edelleen luoksetuloa

Pysähtyminen venähti aika pahasti mutta omaakin vikaa kyllä, pitäisi muistaa antaa käsky vähän etukäteen eikä ihan siinä merkillä, ei Haurukaan sentäs ihmeisiin kykene

Vapautus takapalkalle jonka olin ovelana piilottanut aiemmin

Hyvä kontakti molemmilla

Romppa seuraa, Rohanin seuraamispaikka on huomattavasti taaempana kuin Haurulla mutta en tiedä onko kumpikaan niistä oikea, tuntuu että Hau edistää ja Roo saisi olla vähän edempänä

Rohan teki näitä kuunteluharjoituksia ja muuten tehtiin alokasluokka läpi, miinus hyppy kun sitä ei tietty tuolla parkkiksella ole. Aikalailla tasonsa mukaisesti tämäkin herra toimi. Romppa on kyllä siitä kiva että vaikka se on vähän tuuliviiri ja nytkin mm. bongasi kepin ja kaikkea tällaista niin se kaikesta huolimatta pysyy ihan hyvin hallinnassa ~~toisin kuin eräät~~. Se oli liinassa varmuuden vuoksi mutta ei tullut yhtään sellainen olo että sitä olisi mihinkään tarvittu. Onpahan kuitenkin varmistamassa kun koira on vasta kakara ja oltiin ihan yleisen tien vieressä.

Perusasennossa se ei kyllä ole yhtään takana

Toko-pilkku osaa

Mutta ei kyllä ihan se mitä toivoisin tapahtuvan selkäni takana liikkeestä seisomisessa (pysyi silti ongelmitta)

Arvatkaa ketä on opetettu seuraamaan imuttamalla? Tykkään kaikesta huolimatta ja ensikerralla varmaan osaisin itsekin paremmin kun imuttamisen idea on nyt paremmin tajunnassa. Mutta jos seuraava tokoilija on kokoluokkaa mudi niin en kyllä taida sellaista alkaa imuttamaan...

Liikkeestä maahan

Tsekatkaa kyynärpäät!!!

Haurusta oli maailman tylsintä kun se joutui makaamaan melkein koko treenien ajan. Pikku muti raukka

Lopuksi Verna treenasi vielä vähän Haurun kanssa, ihan vaan mielenkiinnosta. Hauru kun on sellainen että yhteistyö ei kiinnosta pätkän vertaa muiden ihmisten kanssa mutta kun Verna näytti sille kanalelua niin Hauru oli ihan intona. Tekivät seuraamista ja liikkeestä maahanmenon vissiinkin. Niin intona että liikkeestä seisomista ei herralta löytynyt mutta toisaalta Verna saattoi käyttää vähän erilaisia käskyjäkin kuin minä. Enimmäkseen silti luulen ettei Hau vaan malttanut kuunnella kun kanalelu olisi just kiva. Niin kiva että palkkauksen jälkeen Hau ei viitsinyt sitä oikein palauttaa vaan pyrki karkuun rallattelemaan kun ei ilmeisesti kuitenkaan tarvi totella ihan niin hyvin kuin mitä minua tarvitsee.

Treenien jälkeen mentiin lenkille mutta kuvat sieltä ei oikein onnistuneet

Nätti pilkku

Ihan nätti se on mutikin, omalla tavallaan

Yodan mukana olo sai Haurun jostain syystä ihan vääränlaiseen mielentilaan...

Jos haluaa välttämättä leikkiä "nuijitaan talmis peltoon" leikkiä niin saa kyllä syyttää itseään jos joutuu olemaan melkein koko ajan käskyn alla tai remmissä

Ilmeellä

2011-10-07T18:49:00.001+03:00

Rohanin normi päivä

Mä niin en tunne tota hullua... ei todella olla samaa porukkaa... muuten vaan satuttiin samalle pihalle...

Metsämiehet

2011-10-04T19:09:00.001+03:00

Keppimies täällä taas!

Jos on näin nopee niin kukaan ei varmana saa kiinni

Mutta...

...se ei olekaan aina kiinni siitä nopeudesta kenelle se keppi loppupeleissä päätyy

Mudit määrää ja dallut häärää

Ropsun kanssa vähän tokoiltiin, seuraamista ja sivulletuloa. Ja sitten yritettiin saada hyppyä signaalikontrolliin. Ei vaan suju kauhean hyvin. Jostain syystä on kauhean vaikeaa Rohanille ymmärtää mutta ehkä se siitä.

Höyrypää tokoili sitten vähän enemmänkin, sitä hyppyä kanssa, luoksetuloa, noutoa ja seuraamista. Noudossa edelleen palauttaa useimmiten ravilla ja joskus otteesta pitää huomauttaa mutta ainakin se noutaa nykyisin suhteellisen luotettavasti, on kai sekin jotain. Ja hei, ainakin kouluttaja lienee oppinut läksynsä tässäkin asiassa. Hauru kouluttaa mua kouluttamaan mun seuraavia koiria. Seuraamisessa vire pysyy tosi hyvin kunhan sen vaan saa ensin kohdilleen. Tehtiin aika pitkä pätkä pitkästä aikaa ja Hau oli ihan super! Siis vireen puolesta (ja kontakti pysyi myös) mutta jos se ei laamaile se aina edistää. Ollaan menty vähän ojasta allikkoon mutta parempi näin silti ja jossain vaiheessa voi koettaa enemmänkin puuttua tuohon paikkaan, nytkin kyllä kääntyillään paljon vasemmalle yms. mutta ei oikein vaikuta mihinkään. Pitäisi vielä keksiä joku juttu jolla Haun saisi luotettavasti viritettyä oikeaan mielentilaan. Nyt se on vähän sellaista "mikäköhän asia tänään mahtaisi mutia innostaa?" mikä treeneissä onnistuu mutta kokeessa ei varmaan kauhean hyvin.

Dallulenkki

2011-10-02T22:42:00.004+03:00

Lenkillä Rohan syö vähintään keppejä, kaarnaa, heinää, mutaa, hevosen ja/tai hirven kakkaa ja uusin villitys on purukumi. Ei kovin turvallista, tosiaankaan. Mutta Rohan on tosi hyvin oppinut että roskia ei oteta ja jos otetaankin niin ne pudotetaan käskystä joten yritän opettaa saman koskemaan purkkaakin. Onneksi me ei asuta missään kaupungissa joten ei ole niin pelkoa että joku hullu kylväisi tänne mitään myrkkyjä.

Ja päälle kuravettä vaikka vieressä olisi saavissa ainakin vähän puhtaampaakin juomaa tarjolla.

Tänään käytiin Rohanin kanssa dalmatiankoirien yhteislenkillä. Tutustuttiin mm. Rohanin siskoon, oli oikein kiva nähdä Roon sukulainen (ja dalluja ylipäätään kun ovat edelleenkin mulle aika vieras rotu). Rohanistakin oli ilmeisen hauskaa, mukana oli vähän kipakampiakin narttuja jotka ainakin aluksi vähän epäilytti Rohkua mutta siellä se painatteli tyytyväisenä muiden lomassa ja spurttaili kallioilla. Rohan ei ole oikein tottunut vieraisiin koiriin, huomaa kyllä. Roo-rukka ei kyllä tuntisi oloaan yhtään mukavaksi esim. mudi- narttujen seassa jotka usein sanovat paljon rumemmin mielipiteensä tungettelevista uroksista :p (Ja esim. Haurusta on vaan ihanaa kun tytöt on vähän tulisia.) Metsässä Rohan oli ihana kun se tuli kaiken tohinankin keskellä säännöllisesti tarkastamaan missä se oma ihminen menee :) On se hieno poika. Muutenkin herra totteli aika hyvin alku-innostuksen jälkeen. Tiesin omien mittausteni perusteella ettei Rohan ole mikään iso dallu ja tuolla sen huomasi hyvin kun se oli oikeastaan ihan samankokoinen narttujen kanssa. Ja hoikkahan se on myös mutta ihan tarkoituksella, ehkä sille tulee massaa iän myötä tai sitten ei. Ihan sama oikeastaan, ei sen tarvitse mikään jättiläinen ollakaan. Lenkin jälkeen vähän tokoiltiin kyytiä odotellessa, tehtiin seiso- ja maa- käskyjen erottelua jossa ei ollut mitään ongelmaa sekä paikalla makaamista joka oli myös muuten ok mutta vähän vinkumista esiintyi. Rohanista on vaikeaa olla liikkumatta. Kyllä me vissiin mennään sinne möllitokoon nyt sitten vaikka en tiedä miten tuo ihan maalaistunut hurtta jaksaa jännässä paikassa keskittyä. Vaan sittenhän sen näkee.

Ropsu Vernan sängyssä, sängyn omistajan kuvaamana. Roo ei ehtinyt pysymään aloillaan.

Sitten mentiin Vernalle syömään. Rohan muisti heti että Yoda on se joka aina huutaa Rohanille ja sekin oli vähän epäilyttävää mutta Yodan lelut ja luut kelpasivat kyllä. Ja Yodalle heitetään nameja lattialle kun se jää yksin mutta se ei ole niistä niin innostunut joten Roo auttoi siivoamalla huonekalujen takaa ja kukkaruukkuun pudonneet namit kerättiin myös parempaan talteen. Roo oli aika kiltti kyläilijä, ei tainnut rikkoa mitään vaikka joka paikka (keittiötä lukuunottamatta kun Yoda oli siellä enimmäkseen) piti tutkia ja hyllyt koluta. Tultiin siihen tulokseen että Rohanille pitää ostaa oma röhköpossu ja laitettiin samalla talvitakki tilaukseen. Saa nähdä meneekö tuo Rohanille kun rinnanympärys tuntui aika hurjan isolle mutta pienempi koko ei taas olisi ollut riittävän pitkä. Kokeillaan ja lähetetään takaisin jos puku vaan pyörii pilkun päällä.

Rohan hulinoitsee

2011-10-01T14:50:00.000+03:00

Keppimies ja keppi

Joku voi koettaa ottaa tän, ihan vapaasti vaan...

Mutta salamannopea keppimies voittaa aina!

Rohanin kanssa käytiin Torpparihulinoissa tarkoituksena harjoitella että vieraita ihmisiä päin ei saa hyppiä tai muutenkaan nuohota niissä kiinni ilman lupaa. Ja totuttelemassa muutenkin hälinään vaikka ei Roo ole sen tyyppinen että sitä kauheasti ympäristö haittaisi, käytöstavat vaan meinaa unohtua kun on liian kivaa. Ropsu olikin suurimmaksi osaksi tosi reipas, ei pelottanut mm. paloautot, ilmapallo- rykelmä jonka tuuli puhalsi melkein Roon niskaan, puutyö- pisteen paukkeet, rullatuolit, köydenveto-kilpailun katsojien huutaminen ja taputtaminen eikä pärekone. Sen sijaan kuuluttaja oli ensin tosi pelottava, varsinkin kun vein Roon liian lähelle kun se ei yleensä kuitenkaan pelkää mitään, mutta kun pikkuhiljaa siirryttiin lähemmäs ja lähemmäs ei se sitten niin hirveä ollutkaan. Tosin ihan viereen ei edes yritetty mennä kun pahimpaan ihmis-tungokseen Roon kanssa tunkeminen olisi melkoinen virhe joten pysyteltiin poissa ihan tapahtumien keskipisteestä. Ne ihmiset kun oli niin ihania ja tosi kiinnostavia. Aika pian Roo alkoi rauhoittumaan paremmin ja muisti välillä ihan ilman sanomistakin että vaikka joku lapsi juoksisi takinhelmat Rohania hipoen niin katsoa saa, koskea ei. Pari lasta rapsutti Rohania mikä oli pilkusta ihanaa ja varmaan jokainen ohikulkenut lapsi (ja muutama aikuinenkin) innostui DALMAATIALAINEN!!!!

Vähän ihmetyttää että silloinkin, kun oltiin ihan selkeästi sivummalla, pitää joidenkin ihmisten (siis ihan aikuisten, lapset nyt on lapsia) kulkea ihan oikeasti sentin päästä meitä. Tai jos iso porukka kulkee yhdessä niin ne kävelee suoraan kohti ja ohittavat meidän taas senttien päästä eripuolilta niin että jäädään sinne keskelle sumppuun. Ahtaassa paikassa se on toki ymmärrettävää mutta jos oltiin niin että meidän ympärillä oli metreittäin ihan tyhjää parkkista niin miksi ei voi vähän edes antaa tilaa? Rohania ei kyllä haitannut yhtään ja se malttoi noissakin tilanteissa hienosti pitää kontaktia. Luulisi vain että järki sanoo ettei koiran päältä kävellä jos ei ole pakko.

Paikalla oli myös, kuten tavallista, aika paljon koiria ja varsinkin nuoria koiria sosiaalistumassa. Sekin vähän ihmetyttää miksi niitä selvästi arkoja yksilöitä pitää väkisin tunkea sinne tungoksen keskelle kun varmaan vähän kauempaa, omaan tahtiinsa asioihin tutustumalla ne sosiaalistuisivat paljon paremmin kun ei koko ajan pelottaisi niin paljon. Ja eräs yritti vetää pentukoiransa moikkaamaan Rohania kun pentujen pitää tutustua toisiin koiriin. Pyysin Rohania jättämään pennun huomioitta ja siirryttiin pois koska pentua pelotti muutenkin ja Roo on niin yli-innokas sekä paljon isompi kuin tuo pentu ettei siitä olisi todennäköisesti tullut kovin positiivista kohtaamista pennun näkökulmasta. Ei kukaan halua tulla huidotuksi melkein oman päänsä kokoisella pilkullisella tassulla... Ehkä joskus Roo oppii tekemään tuttavuutta vähän hillitymmin mutta nyt se on vielä liian raisu. Rohanille koirat ei kyllä ole mikään ongelma, se mielellään menisi niitäkin tapaamaan mutta malttaa mielensä huomattavasti paremmin kuin ihmisten kohdalla.

Tehtiin ihan pikkuisen seuraamista ja Rohan olisi halunnut tehdä liikkeestä maahan kun se on nyt tämän hetken ykkösliike. Hyppäämisen lisäksi siis. Mutta en varsinaisesti halunnut tokoilla kun haluaisin että Roo osaisi ihan vaan chillailla ja rauhoittua eikä koko ajan tarvisi tehdä jotain. Mutta leikittiin vähän kepillä ja remmillä, ei Ropsulla ollut mitään ongelmia keskittyä leikkimiseen hälinässä. Huomennakin Rohan pääsee matkaan ilman vanhempia poikia joten sille tulee nyt laatuaikaa ja sosiaalisuus-treeniä oikein urakalla.

Vaihtoehtoinen energianlähde?

2011-09-30T22:15:00.001+03:00

Tänään kävin ensin pellolla juoksuttamassa pojilta pahimmat särmät pois ja sitten huristeltiin bussilla naapurikylään. Rohanista oli, kuten aina, super mahtavaa olla bussissa ja tunkea tutun bussikuskin syliin. Haurusta bussin paineilmalla? toimivat, suhisevat ovet olivat pelottavat mutta suostui se kuitenkin tulemaan bussiin ja bussista ulos kunhan ovet olivat ensin kunnolla pysähtyneet. Sieltä palailtiin kotiin metsäpolkuja pitkin, pojat taas irti ja herrat vetivät keppirallia melkein koko matkan. Kun päästiin kotiin eräs kaverini, joka välillä lainaa vanhempieni koiria, halusi lähteä lenkille Sapin kanssa. Otin vain Rohanin mukaan kun sen kanssa on rennompaa liikkua silloin kun muitakin on mukana. Rohan oli edelleen intoa täynnä vaikka oli varmaan jo juossut ainakin kolmisen tuntia. Se juoksutti Sapin puhki ja poukkoili loppulenkin kuin elämänsä tunnossa oleva teini-talmaatti. Kieltämättä välillä mietityttää että pitäisiköhän se lähettää jonnekin energialaitokselle, se varmaan hoitelisi ainakin puolen Suomen sähköt ihan yksinään :p Ei Roo Haurua pysty juoksuttamaan väsyksiin eli energiaa ja jaksamista on mudissakin ihan riittämiin mutta Haurun energisyys ei ilmene ihan tuollaisena hillittömänä hösellyksenä ja joka suuntaan päättömästi poukkoiluna. Ainakaan enää, kyllähän sekin teininä taisi olla melkoinen poukkoilija mutta nyt kolmevuotiaana se on jo vähän hillitympi, noin niinkuin ulkoiselta olemukseltaan. Kai se Ropsukin tästä vähän tasoittuu.

Yhden ilmeen mudi

2011-09-30T03:08:00.001+03:00

Joskus Rohan jaksaa keskittyä ja näyttää suhteellisen normaalilta. Hetken.

Ja joskus Hauru ei kertakaikkiaan jaksa keskittyä. Tyyyyylsää!

Siltikin naurattaa kun puran kuvia kamerasta, 90% Rohanin ja Haurun kuvat on niin... no... tällaisia, linkin takana siis iso kuva-sarja. Ei se ihan noin oikeasti ole mutta Hauru on kyllä todella ehdollistunut kameran ääniin ja alkaa heti poseerata kun se tajuaa että häärään taas sen piipittävän mustan laatikon kanssa. Kyllähän sen aikalailla arvaa että Haurulla on Haun perus kamera-ilme päällä ja jos otan sarjakuvaa se ei ole kymmenen kuvan aikana liikkunut milliäkään. Rohan taas... sillä ei ole ihan samanlaisia estoja. Vielä ainakaan.

Punakaula

2011-09-30T00:56:00.001+03:00

Tästä näkee Rompan kaulan tilanteen aika hyvin. Iho on ihan siistissä kunnossa, karvat ei vaan ole kunnolla kasvaneet takaisin mutta jotain haituvaa sieltä jo pukkaa. Rohan on tosiaan pysynyt nyt taas ihan hyvin kutina-vapaana eikä tassujakaan tarvitse tällä hetkellä kaluta.

Supernero

2011-09-29T02:34:00.001+03:00

Treenailtiin Haun kanssa tässä yöllä (on meilläkin treeniajat) sitä koiratanssi- temppua joka sujuu jo aika hyvin. Hau on vihdoin alkanut keskittymään siihen mitä tehdään. Uudeksi tempuksi otin sitten meidän ruutu- merkkeinä toimivien tötsien (ne on jotain ihme purkkeja, vähän niinkuin hyvin pieniä ämpäreitä mutta niissä on reiät pohjassa eikä ne ole ämpäreitä muutenkaan) kasaamisen. Siispä niin että Hauru pinoaisi ne nätisti torniksi. Ja siksi tämä pikainen päivitys että vähänkö toi koira on fiksu, ei sille tarvitsekaan tätä opettaa. Se osaa jo, tajusi idean melkein heti! (siis heti kun se tajusi ettei kyseessä ole purkkiin tassujen tunkemistemppu, ei sentään noin pienellä purkilla...) Tarvitaan vaan vähän hienosäätöä että Hau käsittelisi purnukoita vähän huolellisemmin eikä höseltäisi sinne päin niin että pino kaatuu ja pitää aloittaa alusta. Silti, miten se voi olla tuollainen nero?

Kiitos!

2011-09-28T16:10:00.001+03:00

Toko-pilkku ja virallinen häirikkö

Rohanin kanssa tehtiin alo-luokka läpi pienessä tihkusateessa paikallamakuuta lukuunottamatta. Meillä oli liikkurina äitini, ekaa kertaa kyseisessä hommassa ja hienosti osasi tämän vaativan tehtävän ;) Rohania ei liikkuri haitannut yhtään, itsestäni ei voi sanoa ihan samaa... en muista kuunnella lupaa kiittää koiraa ja muutenkin tykkään ennakoida. Huomaa että treenaan enimmäkseen ilman liikkuria :D

Seuraaminen, Rohan oli ihan lentoon lähdössä ja jouduin aika paljon käyttämään apuja mutta ihan OK ottaen huomioon että Max oli taas ihan koko ajan tiellä ja Romppa olisi halunnut leikkimään.

Liikkeestä seiso, Rohan suoritti maahan menon. Otettiin uudestaan ja tällä kertaa hyvä.

Luoksetulo oli tosi hyvä, matka oli vähän lyhyempi joten sivulle tulokaan ei mennyt yli, eli kai se on vaan että herran vauhti on kovempi kuin missä kääntyminen onnistuu. Voisihan sitä tietty vähän ennakoida ja pikkuisen jarruttaa kun lähestyy ohjaajaa mutta kokemus tuo varmuutta, kenties?

Liikkeestä maahan hyvä, Rohanista tämäkin on nykyisin ihan parasta. Täytyy tehdä sille kuunteluharjoituksia että se oppii olemaan arpomatta asentoa. Mutta hei, se on vasta "pentu".

Hyppy, Roo hyppäsi kun sanoin valmis. Pyysin sen sivulle, tuli ja hyppäsi esteen taas. Joo-o. Tällä kertaa selvä käsiapu siihen että pysyy sivulla. Hyppäsi käskystä. Meikä ei jaksanut taaskaan kuunnella liikkuria joten otettiin vielä kerran alusta. Muuten ihan hyvä mutta loppuperusasentoa varten kun sanoin 'istu' Rohan hyppäsi esteen, kiersi sen ja tuli sivulle. Hyppääminen on kivaa :p Luulen että tämä meni ihan suosiolla nollille ;)

Vielä vähän seuraamista loppuun, Roo oli tosi hyvä ja toko- moodi löytyi paremmin. Rohanista seuraaminen on tosi kivaa. Tai siis, kaikkihan on Rohanista tosi kivaa että ei sinällään mikään ylläri.

Hauru teki avoa mutta ei siitä ole sen ihmeempää kerrottavaa. Pitäisi oikeasti yrittää saada se sinne kokeeseen, ei ole mitään järkeä jankata samoja asioita kun se osaa jo. Yritän ryhdistäytyä vaikka ennen kevät/kesää nyt ei mitään varmaan tapahdu. Talven aikana yritän hankkia jostain itselleni paremman hermorakenteen tai jotain.

Kuvasaastetta

2011-09-27T17:40:00.004+03:00

En jaksanut leikata videota siistimmäksi mutta käytiin siis pellolla juoksemassa tänäänkin. Rohan varsinkin veti taas rallia kuin päätön kana mutta tietty heti kun videon laittaa päälle molemmat pysähtyy kuin seinään :D Mutta Rohankin on oppinut juoksemaan käskystä vaikka vauhti jääkin valovuosien päähän siitä mitä se muuten tuolla painatteli menemään.

Jännä muuten, että jos katson videota jossa mainitaan Maxin nimi, se sekoaa ihan täysin. Esim. video jossa Verna heittää palloa Maxille saa Maxin etsimään Vernaa joka paikasta eikä se tajua kun ei löydy vaikka ääni kuuluu. Hauru taas ei reagoi tähän yllä olevaan videoon mitenkään, nukkuu tuossa penkin alla ilmekään värähtämättä. (Ja ei, se ei ole oikeasti unessa vaan kuulee kyllä.)

Kuvia, monta. Liian monta taas kerran mutta kun noi on niin parhaita. Koirat siis, kuvat on taas vähän miten sattuu onnistuneita.

Jee me ollaan pellolla!

Oikeasti jouduttiin ottamaan monen monta yritystä että saatiin sellainen missä toi toinen ei näytä ihan tolvanalta :D Roo ei vaan voi mitään kun sen naama ei pysy peruslukemilla

Haurua kiinnosti tänään enemmän linnustus kuin juokseminen vaikka Rohan koetti houkutella Haukkua mukaan esittelemällä kepukkaansa

Herra Keppimagneetti löytää kyllä kepin vaikka tyhjältä asfalttipihalta

Talmaatilla on keppi mutta kukaan ei leiki talman kanssa...

No anna tänne se keppis nyt sitten niin ei ole sitäkään ongelmaa, meinaa Hauru

Whiii et saa kiinni!! Lopulta Hauru kyllä sai kepin ja piilotti sen jonnekin

Aropupu

Aina tuo pilkullinen tolvana jaksaakin riehua

Ihana haju? Pupun kakkaa? Mutaa? Pieniä (tai vähän isompiakin) kiviä? Rohanista ei koskaan tiedä mitä hyvää se on löytänyt

Kyllä Haurukin vähän laittoi juoksuksi, tai aika paljonkin, mutta usein se juoksi taas vaihteeksi niin kaukana ettei siitä oikein saanut kuvia

Poikkelit sulassa sovussa

Rohan yrittää kiusata Hauru juoksemaan mutta se ei oikein toimi Hauruun. Roo ei osaa / halua / ymmärrä itse olla jäniksenä enkä tiedä miten sitä voisi opettaa

Mustan vieheen jahtaaminen sen sijaan onnistuu!

Rohan kyllä taitaa olla Haurua nopeampi mutta Rohan osaa käyttäytyä ihan kohtuullisen fiksusti eikä runno tms. Haurua leikin varjolla

Välillä voi viilentyä ojassa

Tästä sä ihminen et kyllä pääse yli, ilmoittaa virallinen kartturi

Romppa-pomppa

Toinen ojien nuohooja

Mentiin kuitenkin ihan siltaa pitkin kun sellainen on tarjolla

Haukku Höyrypää

Märkä mudi on hassun näköinen tikkujalka

Tottelua

2011-09-26T19:35:00.001+03:00

Jooga pitää lihakset vetränä

Rohan teki ensin hyppyä, oli vähän vaikeaa kun herra halusi joko karata hypylle tai vaihtoehtoisesti ei sitten hypätä ollenkaan jos ei kerta kelpaa, niih! Välillä Rohan myös hyppää niin että sen takajalat rämähtää esteeseen... hyppytekniikka voisi olla aika kova sana koska en usko että pilkku tekee tuota ihan tahallaan. Mutta yhden onnistuneen yrityksen jälkeen laitettiin tämä vähäksi aikaa mietintämyssyyn.

Seuraamista, lelupalkalla väljä ja vino mutta vähän sain sitä korjaamaan. Vaihdettiin silti nameihin kun on helpompaa :p ja molemmat kelpaa yleensä suunnilleen yhtä hyvin. Nameilla Roo seuraakin sitten hyvin tiiviisti ja ehkä vähän turhan takana mutta paremmin silti kuin lelun kanssa.

Luoksetuloja pari lelupalkalla, Rohan pysyy kyllä jo tosi hyvin vaikka menisi täyden matkan päähän. Ja tulee lujaa, niin lujaa ja sellainen maaninen ilme naamalla että vähän mietityttää aina että a) meneeköhän se ihan ohi b) jos se tömähtää päin niin minusta jää märkä läntti. Toistaiseksi olen selvinnyt ehjänä :D Juokseminen on just kivaa.

Maahanmenoa, siis oikeasti käsittämätöntä. Nyt se kyynärpää ongelma on taas maagisesti kadonnut. No, ihan sama. Treenattiin matkaa, pysyi ihan hienosti. Jotain pikkulintuja lehahti sen selän takaa ja Roo kääntyi katsomaan niitä ja oli aika hilkulla ettei noussut. Mutta pysyi! Ihme! Siis impulssikontrolli on kehittynyt ihan huimasti siitä mitä se oli kun pelkkä ajatus sai Ropsun unohtamaan mitä se olikaan tekemässä :D

Uusi hyppy toisesta suunnasta, ilman ongelmia tällä kertaa. Ja loppupalkaksi hurjaa taistelua patukasta. Rohan on alkanut oppimaan olemaan entistä aktiivisempi. Hauskaa! Ja rapsuttelua mikä oli niin kivaa että Roo unohti patukan ja heittäytyi selälleen maahan?!?

Haurukin teki vähän hyppyä ja kaukoa, lähinnä tarkoituksena treenata liikkeestä toiseen siirtymistä. En muista ikinä treenata sitä ja Hau on aina ihan pöllämystynyt ja pihalla kun lumiukko.

Seuraamista, muuten hyvä vire mutta hitaassa kävelyssä meinaa koko koira nukahtaa. Eli sitä siis. Ja yleistä riehumista, hyppimistä ja sekoilua.

Max hengaili mukana ja innostui suorittamaan itsekseen osan liikkeistä, mm. kaukot, kun käskin Haurua. Pitäisikin olla sellainen parikilpailu niinkuin näyttelyissä :p Tosin Max ei useimmiten jaksa muita liikkeitä kuin kaukot, seuraamisen ja liikkeestä seisomisen mutta niilläkin pääsee jo pitkälle ;) Ja Makkara osallistui tietenkin bilettämiseen kun oli niiin taitava buvieeri.

Lenkkeily on raskasta...

2011-09-25T18:37:00.004+03:00

...aina välillä. Kun on tällainen ajoittain laiska ihminen. Jos koiran energia-tason pitäisi olla sama kuin omistajan niin mikähän rotu olisi aina vuorotellen tosi energinen ja sitten tosi laiska? Mielellään toki vielä omistajan mielialojen mukaisessa syklissä? On nää menevämmät karvakaverit kyllä kuitenkin kivempia. Hauru ilmeisesti muisti että kävin eilen jossain Rohanin kanssa ja päätti aloittaa kunnon huutokonsertin kun se huomasi että otin kaulapannat naulakosta... ihan niinkuin se jonain päivänä jätettäisiin täysin kotiin homehtumaan? Turpa kii- käsky toimii mutta Rohan ehti sitten ottaa kierroksia kanssa ja lenkki aloitettiin kahden toisiaan nostattavan pöntön kanssa, minun yrittäessä takoa herroille jonkinlaista järkeä päähän. Niinkuin että flexin idea EI ole se että juostaan ihan täysiä flexin mittaa edestakaisin yleisellä kadulla... (Huom, ei ole kanssaliikkujia täällä maalla että ei tarvitse pelätä että oltiin siinä mielessä häiriöksi.)

Koska sekopäisyydelle ei näkynyt loppua mentiin läheiselle pellolle ja laskin jätkät vähän purkamaan innostustaan. Tuo on siitä huono että pelto on metsän laidalla jossa kökkii paljon sienestäjiä mutta näkyvyys on aika hyvä ja olen aika luottavainen Rohanin suhteen. Poikien juostua riittämiin (tai lähinnä Haurun, Rohan juoksisi pidempäänkin mutta jos Haun kanssa jää liian pitkäksi aikaa yhteen paikkaan palloilemaan se alkaa laajentaa liikkuma-alaansa ihan liikaa) oikaistiin metsän läpi ja jokuhan siellä olikin. Vähän Roo katsoi että tulisko vai meniskö mutta jos nyt sitten tulisi. Jatkettiin lenkkiä hieman rauhallisemmissa merkeissä.

Nähtiin yksi pihasta perään sinkoava irtokoira taas vaihteeksi, tämä on nyt kuitenkin oppinut pitämään paremman etäisyyden tai sitten se vaan pelkää pilkullisia koiria koska ollaan tuo sama tyyppi nähty muutaman kerran Maxin ja Haurun kanssa ja silloin se on tunkenut paljon lähemmäs. Päästiin kuitenkin hienosti siitä menemään vaikka mietin jo että Haun muutenkin edelleen vähän "riemukas" tila ei välttämättä luo ihan parhaita edellytyksiä onnistuneelle ohitukselle. Toinenkin ohitettava nähtiin, ensin katsoin että mies ja joku pieni koira mutta aika pian huomasin sen tavasta liikkua että ei tuo kyllä mikään koira ole. Kissan kanssa lenkillä, enpä ole ikinä aikaisemmin täällä törmännyt moiseen kun sitä että itse lenkkeilytän välillä Enderiä ei varmaan lasketa :p Otin piskit seuraamaan ja päästiin ihan ongelmitta siitäkin, mies vähän pahoitteli että olisi vienyt kissan pois mutta se ei antanut kiinni vaikka mikäs siinä, kyllähän mun on päästävä kissasta ohi ihan siinä missä muistakin tiellä liikkujista. Rompan arkiseuraaminenkin on sen verran vahva ettei se varmaan tajunnut mitään ja Haurulle tuollaiset jutut on aika helppoja vaikka voisi luulla päinvastaista. Lopujen lopuksi tämä aika kaaosmaisesti alkanut lenkki päättyikin siis moneen onnistumiseen kummankin herran osalta.

Mun!

2011-09-24T22:57:00.002+03:00

Rohanin pallo (ai kuin niin vanha kuva?)

Mä olen sanonut että tämä on tulossa ja tänään Roo sitten rähähti Maxille kun Max käveli ohi ja Rohan oli syömässä luuta. Ei sen kummempaa, rähähti vain ja meni nurkkaan hautomaan luutansa ja tuijottamaan Maxia. Periaatteessa meillä saa puolustaa omaisuuttaan mutta jos toinen vaan kävelee ohi niin se on jo himpan liioittelua. Max käveli sitten enemmänkin edestakaisin ja Rohan siitä ainakin jonkun verran rauhoittuikin mutta saa nähdä miten asia kehittyy. Epävarmuutta tuo näyttäisi olevan vaikka ei meillä ole kenenkään lupa ottaa toiselta ja Rohankin sen kyllä tietää ja tätä sääntöä noudattaa. Ja Max raukka aina, miksi se on juuri se jolle pitää rähistä kun se on tuollainen lapatossu? ... No just siksi, tietty.

Roo parkkihallissa

2011-09-24T19:16:00.002+03:00

Sen älykkyys ei ehkä loista ulospäin mutta siten sitä ei katsokaas mene tippaakaan hukkaan

Jos ei halua lukea Roo löpinää voi skipata tämän :p Operaatio möllitokoa silmällä pitäen käytiin parkkihallissa testaamassa sitä herran häiriökestävyyttä. Toisia koiriahan tuolla ei tietty ollut mutta hyvin meluisa, kaikuva halli ja kaupan asiakkaat ei kuitenkaan ole mikään ihan pieni juttu kaikille. Esim. ihmisiä intohimoisesti rakastavalle talmaatille.

Aluksi Rohanista oli ihan superjännää olla jossain uudessa mestassa missä on vaikka mitä tutkittavaa ja se koetti vetää minua vaihteeksi perässään kuin märkää rättiä. Pyysin sitä vähän keskittymään ja rauhoittumaan jonka jälkeen Roo muisti että niin joo, ei saa kiskoa. Talmaateilta voi unohtua tuollaiset pikkuseikat silloin kun on tosi kivaa (eli aina?). Hallin äänet ei häirinneet Rohania yhtään, kerran se vähän luimisti korvia kun joku paiskasi auton oven kiinni mutta ei sekään saanut keskittymistä herpaantumaan. Ja ihanaa kun se ei edes noteerannut tuuletuslaitteen huminaa. Että voikin tulla iloiseksi hölmöistä asioista :) Ihmiset se noteerasi, ensin se meinasi että käydään moikkaamassa ihan kaikkia mutta kaivoin patukan taskusta ja revittiin sitä vähän aikaa jolloin minä olinkin äkkiä paljon kivempi kuin ne muut ihmiset :p Kumma juttu. Jos ihmisiä kulki ihan todella läheltä, esim. viereisestä parkkiruudusta kun lähti auto, oli Rohanin selvästi tosi vaikea pidättäytyä rakastamasta näitä tyyppejä mutta se jaksoi kyllä ihan hyvin tarjoilla katsekontaktia vaikka heiluttikin häntäänsä ja muutenkin hytkyi koko koira :D On se jotenkin liikuttavan söpö kaikessa avoimuudessaan vaikka periaatteessa tykkään enemmän pidättyväisistä koirista. Roo ei tiedä mitä se pidättyväisyys on? Ehkä jotain ruokaa?

Tehtiin seuraamista, seurautin sitä mm. kaivonkannen yli koska se on ihan ylivoimainen tehtävä ollut aikoinaan eräälle. Rohanistakin se oli vähän kummallista mutta muutaman toiston jälkeen päästiin siitä suhteellisen kunnialla läpi. Muuten herran seuraaminen parani koko ajan, aluksi se meinasi vähän höseltää ihmisten luo mutta muisti aina että niin joo, tehdään töitä. Loppua kohti se ei vilkaissutkaan muita, ei edes isääni jonka kyydillä oltiin liikkeellä, hännän heilutus vaan kiihtyi exponentaalisesti lähestyvien askeleiden perusteella. Vaikka se rakastaa kaikkia niin kuitenkin tutut ihmiset on aina tuttuja.

Paikalla makuu, kaksi kertaa, ensin lyhyempi autojen suojassa joka oli hyvä ja siitä rohkaistuneena pidempi aika, varmaan reilu minuutti joskin välipalkkasin muutaman kerran, niin että Roo näki kunnolla jos ympärillä liikkui joku. Ei mitään ongelmia, ei edes kovin pahoja kyynärpää ongelmia! Ehkä Ropsulle sopii sisällä olo kuitenkin paremin? Olin liinan mitan päässä eli ainakin sellainen pari metriä? Vähän Roo vilkuili ympäristöä mutta palasi aina katsekontaktiin ja häntä heilui, tietenkin.

Liikkeestä seisomista pari kertaa. Hyvin se kuuntelee vaikka oli tosiaan aika meluisa halli, ei missannut yhtään käskyä :)

Luoksetulojakin tehtiin, ensimmäinen ilman ihmishäiriötä ja toka niin että lähistöllä oli ainakin kaksi ihmistä. Roo tuijotti erästä naista kun jätin sen, pysyi kyllä mutta kävin sitä vähän korjaamassa koska muiden tuijotus ei ole tarkoitus enkä kyllä uskalla kutsua sitä jos se katsoo jonnekin muualle. Saattaisi lähteä herra ihan väärään suuntaan. Tai sitten ei mutta ei kokeilla, talmaatti on kuitenkin sen verran iso että sitä tuskin kukaan vieras haluaa yhtäkkiä syliinsä vaikka rotuun suhtaudutaankin pääasiallisesti tosi positiivisesti kiitos Disneyn. Hienot luoksetulot, ekassa otin loppuun asti ja meinasi mennä taas vähän pitkäksi, pitää puuttua tähän kunnolla nyt kun se alkaa näköjään tulla tavaksi, ja tokassa palkkasin vauhdista ja leikittiin hurjasti että herra ensikerrallakin valitsee minut muiden ihmisten sijasta :p

Edelleen luulisin ettei tuon osallistumisesta välttämättä tulisi ihan totaalista katastrofia. Ehkä pieni katastrofi johon kuuluu tuomarin ja liikkurin pussailua mutta eiköhän se kykene suoriutumaan suunnilleen tasonsa mukaisesti. Katsotaan vielä jos päästäisiin näkemään niitä koiria ennenkuin ilmoitan sen. Eihän se vakavaa ole, joku epävirallinen nakkiluokka, mutta turha sinne on kuitenkaan viedä koiraa joka ei todellakaan ole valmis moiseen.

Tokon tilannekatsaus

2011-09-23T19:20:00.001+03:00

Syödään yhdessä heinää, se on terveellistä

Molemmat poikkelit tekivät luokkansa läpi, miinus paikallamakuut.

Hauru on alkanut vireen noustessa puhisemaan seuratessa. Ehkä haluaisi haukkua (on tehnyt sitäkin) mutta tietää etten tykkää siitä niin puhiseminenhan on niin eri asia. Vai?

Maahanmeno liikkeestä oli hyvä, joskin vino kuten aina. Mutta aika nopea ja noin. Vapautuksen jälkeen Hau bongasi kissan aidan toisella puolella ja kävi häätämässä sen. Mietin että noinkohan se malttaa jättää vahtimisen sikseen mutta ihan kohtuullisen helpolla sain sen taas keskittymään epäolennaisuuksiin.

Kaukot, ei vilkuillut ollenkaan kissan suuntaan, nousi ripeästi sekä meni maahan ihan suosiolla vaikka maa oli kostea = ällö.

Liikkeestä seiso oli myös hyvä, ei kääntynyt yhtään mukana eikä näyttänyt epävarmalta. Ei ole enää pitkään aikaan oikeastaan, ehkä se on oppinut vihdoinkin että seisominen on kanssa ihan oikeasti tekemistä?

Luoksetulossa se aikoi ennakoida pysäytyskäskyä juuri siinä kohdassa mihin ajattelin sen pysäyttää enkä ehtinyt enää vaihtaa läpijuoksuksi kun pysäytys tuli jo suusta. Mutta pysähtyi hei tosi hyvin :p Muti on oppinut aika hyvin arvioimaan että puolessa välissä pysähdytään. Tuli lopunkin hienosti luo mutta loppuperusasentoon tarvittiin sellainen kolmisen lisäkäskyä. Hmm... kuka aina palkkaa vauhdista? Mutta se laukkaa sentäs molemmat pätkät että ei voi valittaa :D

Hyppy oli hyvä, ei ennakoinut istumista mutta istui kuitenkin käskystä. Aika edistyksellistä :p

Nouto oli muuten tosi hieno mutta kiersi sekä meno- että tulo matkalla lätäkön joka ei edes ollut suoraan sen reitillä. Että aikamoiset kaarrokset mutta otti kapulan sentäs halukkaasti ja palautti sen ihan loppuun asti eikä sylkenyt sitä jalkoihin. Tästä loppupalkka. Koirien aivopeseminen on onneksi loppujen lopuksi suhteellisen helppoa.

Romppaiselle oli vähän vaativampaa kun se ei ole tottunut tekemään liikkeitä kokonaisina. Tehtiin lyhennetyillä matkoilla.

Seuraaminen oli tavanomaista Rohania muuten mutta käännökset oli tosi huonoja. Ne on normaalistikin kun Roolle ei ole (niitäkään) kauhean ajatuksella opetettu, se vaan oletettavasti kääntyy jos minäkin käännyn... joka tapauksessa, on sitä parempaakin työskentelyä nähty. Josko vaikka koettaisi treenailla niitä... saattaisi auttaa.

Maahan liikkeestä oli aika hyvä, vähän Roo hämmästyi että hä? mutta meni kuitenkin maahan. Vierelle palatessani se nosti kyynärpäitä mutta laski ne nopeasti kun en reagoinut siihen mitenkään. Perusasentoon istumiseen käsiapu koska ei olla tehty pitkään aikaan.

Luoksetulo oli aika hieno. Herra meinasi mennä maahan mutta kuunteli mitä sanoin ja jäikin istumaan :) Ei mitenkään itsestäänselvää. Poispäin kävellessäni tajusin yhtäkkiä että Rohan on muuten mulla koirana, ei se vielä pysy jos kävelen jonnekin hornan tuuttiin! Äkkiä ympäri niin siellähän se istui eikä mitään ajatustakaan perään lähtemisestä vaikka matkasta tuli selkeästi pidempi kuin ollaan treenattu. Hups. No ei haittaa. Tuli luo ihan täysiä, ei meinannut siitä vauhdista kääntyä joten sivulle tulo meni vähän pitkäksi mutta onnistui pääpiirteittäin.

Liikkeestä seisominen on Roon erikoisalaa joten hyvä. Taas pieni apu lopun perusasentoon.

Hyppyyn lähti vasta tokalla käskyllä mutta muuten ihan super, siellä se seisoo kun tatti kun kierrän meidän kummallista estehäkkyrää. Roon kanssa pitäisi varmaan treenailla erilaisia esteitä (tai jopa olla niin hurja että valuisi kentälle kokeilemaan ihan oikeaa toko estettä). Sille voi muuten tulla yllärinä ettei kaikilla este oli luudan varsista ja tuoleista kyhätty :D

Pilkullista juttua

2011-09-22T21:18:00.001+03:00

Tänään päätin opettaa Roolle hyppy liikkeen loppuun koska sehän nyt on ihan simppeli homma. Olikin, kyllä, Roo on hirmu fiksu mies ja tajusi heti että pitää seisoa liikkumatta sillä aikaa kun minä kierrän esteen ja tulen vierelle seisomaan. Romppa keksi myös että nyt treenattiin nimenomaan sitä seisomista joten hypyn voi jättää välistä jos vaan jää nätisti siihen eteen seisomaan eikä liiku. Kun sitähän tässä haettiin? No ei ihan käynyt mulle joten kai sitä sitten pitää hypätäkin :D Tää hyppy on näköjään Rohanille se liike missä sovelletaan omia ideoita enemmän kuin muissa liikkeissä. Tehtiin myös liikkeestä maahanmeno kokonaisena liikeenä sekä sitä paikallamakuuta mitä nyt aina jankataan.

Teoriassa nyt kun hyppykin onnistuu kokonaisuudessaan, osaa Roo koko alokasluokan paikallamakuuta lukuunottamatta, ei olla vielä koskaan tehty täyttä aikaa + matkaa. Olen aina vaan aika vaikuttunut Rohanin lahjakkuudesta tällä(kin) saralla. Fiksu koira. Sen jälkeen kun otin Rohanin, monet ihmiset ovat kertoneet kuinka vaikeita dalmatiankoirat on kouluttaa... no jaa... Rohan ei onneksi ole.

Roo on myös vihdoinkin alkanut oppia käyttäytymään portilla. Itsenäisesti se ei sitä hommaa (vielä?) osaa mutta jos menen paikalle se malttaa istua pientareella sen aikaa kun auto ajaa sisään eikä pyri riehumaan ihan hulluna tai rynnimään ulos portista. Vielä pitää vähän treenata että auton ovien avaaminen ei tarkoita että kuraisen dalmaatin on sopivaa pompata penkille tutkimaan mitä / ketä sieltä autosta löytyy... Mutta hienosti on tullut malttia kuitenkin eikä enää tarvitse pelätä mikä kauhea hullunmylly siitä syntyy jos joku tulee sillä aikaa kun Rohan on ulkona. Kyllähän meillä osataan käyttäytyä. Kotioloissakaan ei siis enää ole mitään mihin olisin sen käytöksessä erityisen tyytymätön joskin hiottavaa löytyy siellä sun täällä. Oikein hyvä vuotiaaksi koiraksi, jännä nähdä millainen pilkku on vuoden tai parin päästä.

Sipsukoira

2011-09-21T23:56:00.003+03:00

Romppa-pomppaisen toko vaan edistyy, huolimatta tästä "pienestä" kyynärpää probleemasta. Pitäisi mennä jonnekin vähän isompaan häiriöön katsomaan, miten herra siellä selviytyy. Sen kanssahan on aika vähän tehty häiriönsietoa mutta se ei toistaiseksi ainakaan ole ollut ongelma, mitä nyt ne kyynärät tuppaa jäämään vielä enemmän ilmaan jos ollaan vieraassa paikassa. Sama käy kyllä vaikkei olisi häiriötä mailla halmeilla että... Voisi ehkä ilmoittaa Rohanin johonkin nakkiluokkaan jos vielä tässä syksyllä ehtii :D Ei herra höseltäjä-kyynärpäävammainen toisi voittoa kotiin tai muuta mutta olisipa käyty edes yksissä "kisoissa" tänä vuonnakin :p Ja nakkiluokassa ei tartte pelätä että pilkku lähtisi tekemään tuttavuutta kaikkiin ihaniin tyyppeihin ketä sieltä mölleistä kuitenkin löytyy roppakaupalla. Luoksepäästävyys voi olla kyllä aika... mielenkiintoinen. Mutta eipähän tarvi pelätä että Roo söisi ketään. Ellei se sitten nielaise jotain pienempää ihmistä vahingossa pussailun lomassa?? :o

Kokeilin tänään hetken mielenjohteessa puhaltaa Rohania naamalle. Kun pitäähän sitä tietää koiran reaktiot ja noin ;) Roosta se oli ihan järkyttävän epäkohteliasta ja se meinasi häipätä paikalta sellainen epäuskoinen ilme naamalla :D Antoi se kuitenkin anteeksi. Nytpä ainakin Rohan tietää miksi Hauru on niin kummallinen sosiaalisissa tilanteissa: mitä voi odottaa koiralta jos emäntä on joku sekopää joka luulee että on soveliasta puhaltaa naamalle kohdatessa! Kaikkea sitä joutuu viaton talmantti sietämään.

Hauru, nirsoilija jo vuodesta -08, on tykästynyt Pringleseihin. Niihin tavallisiin. Tai mistä tiedän vaikka se tykkäisi maustetuistakin, niitä ei meillä koskaan ole. Eilen Hauru oli suurella vaivalla kavunnut tietsikkapöydälleni, ottanut varovasti Pringles- purkin koskematta kaikkeen muuhun rojuun mitä tässä pöydällä on (koska silloin olisin kuullut mitä se puuhaa jo aiemmin) ja päättänyt ottaa vähän hiukopalaa omin avuineen. Tämä joka ei koskaan varasta ruokaa. Täytyy siis olla jo tosi hyviä herkkuja sen mielestä! Harmi vain Haurun kannalta että purkin muotoilu on hieman haasteellinen joten Hau ei saanut kovin montaa lastua kun kuulin että se kolistelee jotain ja pahantekijä jäi kiinni kuono purkissa :D Joillain on niitä sutsukoiria ja mulla on sipsukoira. Harmi kun noi on niin suolaisia että niitä ei ehkä voi käyttää palkkana... Olisi ilmeisesti kerrankin jotain joka oikeasti maistuisi tälle sankarille.

Maxilla oli tässä välissä sellainen kausi, että se ei voinut tulla sisälle jos Rohan oli eteisessä. Kun Rohan kuitenkin käy sen päälle, tai jotain. Vaikka Rohan todellakaan ei edes ajattele Maxia siinä tilanteessa. Rasittavaa, en kyllä ikinä opi tajuamaan tuota nöyristelyä ja anteeks kun olen olemassa kaikki vihaa minua- meininkiä. Onneksi nyt kun koko ajan sataa Max haluaa äkkiä sisälle eikä ehdi miettiä onko Roo siinä vaiko ei. Onneksi sen vuoksi että en ole näinä öö... viitenä ? vuotena mitä Maxin olen omistanut, oppinut laukaisemaan lukkoja mitä se kehittää milloin mistäkin. Esim. kun se täysin käsittämättömästä syytä alkoi näyttää hakatulta aina kuullessaan käskyn sivulle. Mitään ei ollut tietääkseni tapahtunut mutta ehkä olin kurtistanut kulmiani tai jotain mistä oli tullut Maxille huono tunne. Noin vuoden treenaamattomuuden jälkeen sivulle pystyi tulemaan ihan normaalisti ja ollaan jatkettu tottistelua satunnaisesti mutta oli aika selvää ettei siltä voi koskaan vaatia kummoisia. En minä ainakaan, ehkä olisi mahdollista opettaa sille että nöyristely ei ole vaihtoehto mutta pitäisi olla joku asiansa osaava ihminen siinä. Enkä tiedä olisiko se sittenkään kovin tarkoituksenmukaista. Tottistelut nyt on ihan se ja sama suuremmassa kaavassa mutta arkielämän neuroosit olisi kiva välillä saada poistettua muutenkin kuin välttelemällä kyseistä tilannetta seuraavat pari kuukautta.

Valitusta vaihteeksi?

2011-09-19T01:38:00.001+03:00

Joskus Max Makkarakin innostuu ja unohtaa näyttää surkeaa naamaa ;)

Romppa taas fiksuna, kuten tavallista

Leikitään sitä, että kaikki lelut on mudin ja muut katsoo kateellisena vierestä! Jooko??

Arvatkaapa kaksi kertaa mikä on mättänyt Roon toko- treeneissä taas vaihteeksi? Ette ikinä arvaa... Niin. Siis miten sen saisi tajuamaan että ne kyynärpäät pitää laittaa maahan (ja myös pitää siellä)? On nyt taas ollut hurjan vaikeaa ja ollaan jankattu asiaa mun kyllästymiseeni asti. Roo itse ei enää kyllästy, siitä on nykyään kiva treenailla vaikka palkkaa ei ilmestyisikään naaman eteen vähintään kahden sekunin välein. Tuntuu muutenkin että Roo tietää kontrolloivansa palkkaa kyynärpäillään, se laittaa ne maahan jos tuntuu että haluaisi palkkautua ja pitää ne ylhäällä jos ei nyt just tunnu siltä. Eli jotain se on oivaltanut mutta ihan päin honkia kuitenkin. Ja mä jo luulin että tämä on menossa parempaan suuntaan... Ompelisikohan nyt kuitenkin sille ne tarranauhat kyynärpäihin vaikka koulutusohjaaja keväällä epäili ettei se ehkä ole oikea tapa ratkaista tätä? (kumma tyyppi sekin :D ) Tai ehkä vaan palataan taaksepäin ja aletaan jankata aihetta alusta. Jippii vaan. Muuten Romppa onkin kyllä luvattoman helppo koulutettava että ehkä siinä pitää jotain vikaa ollakin. Olisi vaan aika kiva jos paikalla makuussa olisi oikeasti maassa. Liikkeestä maahanmenossa ongelmaa ei ilmene ainakaan yhtä pahana, että mistä sekin sitten kertoo? Samalla periaatteella ollaan kuitenkin treenattu sitäkin, palkka ja vapautus heti kun kyynärät on maassa ja muuten odotellaan. Pitäisi ehkä alkaa kokonaan eväämään pilkulta mahdollisuus palkkaan jos ne kyynärät ei painu siedettävässä ajassa kun kerta se asian jollain tasolla osaa. Luulisin ainakin että osaa. En kyllä tiedä miten sitäkin lähtisi järkevästi työstämään. Tylsää.

Herra Höyrypään kanssa sorruin(?) taas kokeilemaan lelupalkkauksen alkeita. Monestikohan olen päättänyt että luovutan asian suhteen ja kuitenkin pitää aina kokeilla uudelleen. Kun mä haluan että se palkkautuu leikkimisestä vaikka eihän se niin mene. Se palkkautuu mistä palkkautuu ja sillä sipuli. Nykyisin Hau kuitenkin leikkii tosi hyvin, on kiinnostunut, ei paineistu, esitää joskus ihan hämmentävää aktiivisuutta! ja kaiken kukkuraksi jopa tuo lelua minulle ihan iloisesti. Se tuntuu siis nauttivan leikkimisestä. Mutta leikkimisen yhdistäminen tokoiluun on vaikeaa. Sillä on kai niin vahvasti eri mielentila näiden kahden toiminnon aikana. Tokoillessa Hau suorittaa. Se on jokseenkin matalassa vireessä (mitä ei pidä sekoittaa siihen etteikö se kuitenkin tekisi töitä halukkaasti. Se tekee mutta kaikki draivi puuttuu.) Itsepä olen sille huomaamattani opettanut että tokoillessa pitää keskittyä ja olla vakava. Tajuttuani asian ollaan etsiskelty sellaista vapautuneempaa tekemisen riemua mutta ei se hetkessä tapahdu vaikka edistystä on toki tullut kun olen tajunnut muuttaa omaa asennoitumistani. Leikkiessä Hau on iloinen, riehakas, villi ja uskaltaa nykyisin hyppiä mun nenillekin ja haastaa minua. Ei voi olla sellainen tokoillessa. Tokoillessa ei siis voi leikkiä eikä leikkiessä tokoilla. Sitten kun yritetään, ihan pikkupikkupikku askelin, tuoda näitä kahta Haurua lähemmäs toisiaan menee mudi ihan sekaisin eikä leikkiminen enää onnistu. Ei voi pakottaa, ei tietenkään. No, ainakin se menee oikeasti maahan eikä jää levitoimaan :p

Sataa ropisee

2011-09-16T04:43:00.001+03:00

Hassu punanenä Ropsutin, se on niin kovin pentu vielä.

Aina iloinen nättipoika kultamussukka (älkää kertoko tuota Haurulle)

Minä yleensä tykkään sateesta mutta voisiko jo vähän rajoittaa?? Ihan järkky kaatosade joka ikinen päivä on hieman jo liikaa, kiitos vaan. Haurusen kanssa ollaan treenailtu sisällä koiratanssi-numeroissa aina välillä näkyvää liikettä missä koira on ohjaajan edellä, kääntyy ympäri ja peruuttaa jalkojen välistä. Ikäänkuin Haun pelottaako? temppu käänteisenä siis. Haurusta peruuttamistemput on superkivoja ja huonekalut vaan lentää kun se peruuttaa ihan minne sattuu sellaisella vauhdilla ettei paljon ehdi kissaa sanoa kun mudi menee ympäri kämppää takapuoli edellä. Välillä ollaan saatu aikaiseksi jotain jalkojen välistä menemisen tyylistäkin sentään :D Tänään tempputuokion lopuksi pyysin taas herraa sammuttamaan valot, virhe! Se koetti kiskoa koko valokatkaisimen seinästä kun kierrokset olivat edelleen turhan korkealla. Pidettiin minuutin hiljaisuus jonka jälkeen herra malttoi ihan sivistyneesti painaa katkaisinta nenällään.

Myös Romppa on treenaillut, lähinnä kyllä tokoa vain. Ropsusta ihan parasta, siitä on niin kivaa tehdä kaikkea minun kanssa. Rohanilla on yksi sellainen ilme että jos Rohania en tuntisi niin kuvittelisin sen olevan aikeissa tehdä jotain hyvin ikävää. Näin kuvia Roihun emästä ja oli jännä huomata että siltä löytyy samankaltainen ilme myöskin. Koirapuistossa Roo katsoi erästä toista koiraa sillä ilmeellä ja kyseisen koiran omistaja tulkitsi myös ilmeen negatiivisesti. Se ei kuitenkaan ole mikään vihainen ilme tai muutakaan sellaista. Ehkä se on keltaiset silmät mitkä tekee välillä siitä ilkeän näköisen, harmi kun en ole saanut siitä ilmeestä kuvaa koskaan niin ei voi laittaa näytille. Avallonilla ainakin, kun toinen silmä on sininen, on sen ilme joidenkin mielestä vihainen. Minusta taas se tekee Avan höpsähtäneen tai vähän huolestuneen näköiseksi. Tässä postauksessa tokavika kuva on aika hyvä esimerkki.

Kerrottakoon myös että Roolla ei sen edellisen tapauksen jälkeen ole ollut taas mitään ongelmia tulla sisälle. Roo toimii aina vain yhtä luotettavasti saman kaavan mukaan: pitää antaa sen kuvitella että minun haluamani käytös on sen ihan oma idea. Miehet?

Syksyisiä leikkikuvia

2011-09-14T10:10:00.001+03:00

Joka päivä sataa joten mitään kauhean erikoista ei olla jaksettu tehdä, yhtenä aurinkoisempana päivänä otin sentään valokuvia kun leikin kameran asetuksilla.

Rohkeli (jolla on noin miljoona lempinimiväännöstä jostain syystä) on ollut oikein kiltti poika kuten tavallista

Pitäisi mennä sen kanssa talvivaate shoppailemaan jossain välissä. Mietin että pitäisikö sitä hemmotella myös sadeasulla... ei ole ollut tapana hankkia moisia mutta Roolla on muka-herkkä hipiä :p

Sen verran Rohanilla on edelleen tapana syödä mitä ***kaa sattuu vaan löytämään että se vietti yhden aamun oksentamalla sisuskalujaan ulos. Opettelisi mokoma laittamaan suuhunsa vain sellaista, mikä on edes syötäväksi tarkoitettua eikä rohmuaisi kitaansa ihan kaikkea mikä nokan eteen sattuu osumaan...

Max hyörii pyörii mukana vaikka se ei mistään mitään tajuakaan ;)

Hauru on ollut Hauru kuten tavallista, kiltti poikahan sekin oikeasti on.

Ja innostunut noutoleikeistä vähän liikaa, on kumma miten paljon se on muuttunut tämän kesän aikana äänekkäämmäksi. Onhan se tietty muutenkin kokenut jonkinlaisen henkisen kasvuvaiheen ilmeisesti. Tai jotain.

Tykkään kyllä, joskin kolmelta aamuyöllä ulkoillessa voisi pitää mölyt mahassaan... Ei ihan kaikkien kyläläisten tarvitse siihen aikaan tietää että auto kulki päätiellä.

Irvistäminen varmistaa että lelu päätyy oikeaan kitaan :p

Ne toiset tyypit

2011-09-11T18:38:00.001+03:00

Safira ja Lulu. Molempia hämmensi kauheasti kun yritin saada niitä seisomaan edes vähän kauempana kuin nenä kiinni kamerassa...

Ja ilmeet olikin sitten sen mukaisia... mut... miksi mun pitää seistä tässä????

OMG.... Doggirääkkäystä....

Sapira kuitenkin löysi sisäisen mallinsa ja siitä tuli loppujen lopuksi ihan suhteellisen järjellisiä kuvia pari kappaletta. (Hyvin katu-uskottava arpi tuli rasvapatin poistosta.)

Lulusta ei voi ihan sanoa samaa.

Susalla oli myös aluksi hieman vaikeuksia ymmärtää että ihan jos vaan istuisi paikallaan niin olisi hyvä, ei tarvi höseltää ja näyttää kaikkia osaamiaan temppuja :D

Ai näin vai? Saako nyt sen namin?

Yliyrittämistä oli havaittavissa myös Mii-Miin taholta...

Oisko tää naisellinen pose?

No voi sitä ehkä vaan istuakin mut ihan lame kuvia tällaiset :p

Pii osaa sentään lahjakkaasti tämän pysy aloillasi ja tuijota kameraan jutun.

(Nää on siis naapurista löytyviä elukoita.)

Mikä ei kuulu joukkoon?

2011-09-10T19:16:00.005+03:00

Talmanti yrittää sulautua maastoon

Aikoinaan kun ostin ekat crocs- kopiot, Hauru ensitöikseen askarteli niistä sen kantapääremmin irti. Muuten kengät olivat täysin ehjät ja ovat saaneet olla ihan rauhassa. Nyt hankin uudet samankaltaiset tilalle enkä ajatellut asiaa sen kummemmin vaan jätin ne lattialle kuten tavallista. Arvatkaapa oliko niissä niitä kantapääremmejä enää kun näin ne seuraavan kerran? No ei ollut, ei. Tosin tällä kertaa Hau ei ollut joutunut syömään remmejä poikki sillä näissä se remmi on kiinni tarranauhalenksulla ja Haukku oli keksinyt avata tarrat ja kiikuttaa ne irroitetut remmit piiloon oman häkkinsä taakse. On se kumma kun en meinaa tajuta että niitä remmejä ei kuulu tuollaisissa kengissä olla mutta onneksi Hauru auttaa.

Syy noiden remmien irroittamiseen lienee se, että ne ovat liikkuva ja näin ollen irtonainen osa muuten kiinteässä kengässä. Haurulla on hyvin vahva taipumus poistaa kaikki "mitkä ei kuulu". Silloin kun ostin tuon metallihäkin, siinä oli nippusiteitä edellisen käyttäjän jäljiltä. Hau askarteli ankarasti mutta sai jokaisen nippusiteen poistettua. Ne ei kuuluneet siihen häkkiin. Samoin Hau on poistanut vetimen kaapista jossa niitä oli vain yksi kappale ja muut ovet oli magneeteilla toimivat vitriinityyppiset. Se yksi vetokahva ei selvästi kuulunut siihen. Lipastojen vetimiin sen ei tulisi mieleenkään koskea kun niitä monta ja ne on symmetrisesti.

Yksi talvi Hau huomasi että joku oli laittanut jouluvalot pensaaseen ja nypelsi jokaisen lampun irti. Sen jälkeen Haurulle on koetettu aina esitellä uudet pihakoristeet jotta se ymmärtäisi niiden olevan ihan tarkoituksella siellä. Silloin ne saakin useimmiten olla rauhassa. Mansikkamaalta Hau kuitenkin yhtenä vuonna löysi muovisia käärmeitä (jotka oli sinne jätetty lintujen pelottimiksi). No ei hei kuulu käärmeet mansikoiden sekaan joten ne oli raahattu portin viereen, ihan ehjinä ihme kyllä. Hau myös oppi käyttämään sellaista käyntiin vedettävää lasten lelua tämän yksityiskohtiin kiinnittämisen ansiosta. Se olikin hauska leikki, vetää lelu käyntiin ja katsoa sen menemistä, kunnes liian innokas leikkiminen sai lelun moottorin sanomaan poks. Samankaltaisia juttuja löytyisi vaikka kuinka paljon, mikään yksityiskohta ei ole niin pieni että se jäisi Haurulta huomaamatta.

Lohikäärmeet estää bloggaamisen

2011-09-09T19:37:00.001+03:00

Isopää

Hau ei osaa tätä isopää- lookkia yhtä hyvin

Sain aikaiseksi vihdoinkin hankkia Dragon Age 2:n niin päivitykset kummasti heti loppui :P (Onpa muuten yllättävän erilainen peli edelliseen osaan verrattuna. Jotkut muutokset on ihan hauskoja ja jotkut ei mutta eniten ärsyttää että samoja karttoja kierrätetään ihan törkeästi. Joka ikinen luola on sama luola.)

Tokoiltu ja temppuiltu kuitenkin on, tietty. Rohmu on ollut oikein fiksu mies, sen kanssa on opiskeltu liikkeiden loppuja. Liikkeestä seisomisessa vierelle palaamista siis ja siitä perusasentoon siirtymistä jossa olen havainnut että Roon taaksepäin istuminen aiheuttaa sen että joudutaan taas vähän venkslaamaan ennenkuin se alkaa sujua. Mutta sivulle tuleminenkin onnistui ihan hyvin harjoittelulla joten eiköhän tuokin kunhan osataan molemmat paremmin hahmottaa se oikea paikka, minunkin pitäisi jäädä vähän taaemmas seisomaan. Luoksetulon loppua olen ikäänkuin aloitellut sille jo pidemmän aikaa palkkaamalla Ropsun vauhdista pyörähtämällä lelun kanssa ympäri jolloinka Roo ikäänkuin tekee sivulletulon lelun kimppuun vaikka oikeasti se vaan leikkii. Jotain on kuitenkin uponnut pilkun aivoihin koska nyt jos en palkkaa sitä suoraan vauhdista se tulee sivulle. Aika taitava. Liikkeestä maahanmenokin onnistuu nyt seuraamisesta ja kaikkea. Loppupalkka on sillätavalla auennut Rohanille että se on alkanut vähän vonkuilla sinne kupille päin aina "väliajoilla". Roo ei vielä oikein hahmota että kupille rynnätään vasta lopuksi ihan oman sanansa saattelemana eikä itsenäisesti jos tuntuu että tuli tehtyä jotain erityisen hyvin :D Ei sinällään mikään ihme kun en ole tuota sille opettanut, oletan vaan että se oppii sen itsekseen ajan kanssa.

Hauru yleensä aina sammuttaa valot, harvoin joutuu laittamaan niitä päälle kun napsautan ne itse huoneeseen tullessani. Tässä eräänä päivänä kuitenkin pyysin sitä laittamaan valot päälle, mikä sujuikin ihan hyvin, mutta sen jälkeen hetken päästä se kävi itse sammuttamassa ne. Käskin laittaa valot takaisin, ok, mutta kohta se taas kävi sammuttamassa ne :D Ei jotenkin mennyt Haun ymmärrykseen että tällä kertaa sen tehtävä ei ole sammuttaa niitä :D Lopulta sain sen jättämään valot päälle sentäs mutta oli aika kummallista selvästi.

Haun remmilenkki- vammailut on lisääntyneet taas vaihteeksi. Koirien ohittaminen on nyt mennyt pari kertaa hyvin huonosti ja lisäksi se sai raivarin pyöräilijälle. En vaan tajua taas, aikaisemmin se on kyllä osannut ohittaa aikuiset ihmiset ihan automaattisesti, oli ne sitten jonkun kulkuvälineen kanssa liikkeellä tai ei. En oikein tiedä vaikuttaako asiaan se, että ohitettiin jotain lapsia jotka leikki pyörillänsä ja Hau yhdisti jotenkin pyörät lapsiin, joita kohtaan se on aina aika arvaamaton, vaiko se rullahiihtäjä josta olen kirjoittanut aiemminkin. Hauruhan on suhtautunut tähän tyyppiin aika hyökkäävästi vaikka se ei ole koskaan välittänyt rullaluistelijoita tai sauvakävelijöistä mitään. Tämä tyyppi on kuitenkin ihan hirveä Haurusta joten se inho olisi kai periaatteessa voinut alkaa levitä muihinkin nopeasti liikkuviin juttuihin? Tai jotain ihan muuta. Hauru on muuten niin ihana koira mutta sen kanssa lenkkeily on aika pirun rasittavaa välillä :/ Se pitää pitää niin paljon käskyn alla ja olla muutenkin jatkuvasti valmiina puuttumaan sen juttuihin ettei koskaan voi oikein puhua sellaisesta rentouttavasta lenkkeilystä mitä noiden muiden kanssa voi harrastaa. Nytkin vaikka tiukasti huomautin sille että pyöräilijöiden annetaan olla rauhassa, kerpele, ja herra näytti ymmärtävän yskän, pitää kuitenkin lisätä pyöräilijät listaan asioista joihin Hauru saattaa reagoida ihan väärällä tavalla. Ei minusta koirien tarvi olla mitään sosiaaliperhosia todellakaan, Roo on hieman rasittava myös täysin vastakohtaisen asenteensa kanssa, mutta joskus tulee kyllä mieleen että vaihdan Haurun ensimmäiseen vastaantulevaan spanieliin. Sitten muistan millainen se meidän spanieli oli. Taidan pitää Haurun kuitenkin :p

Kummallinen sade-pilkku

2011-09-03T23:04:00.001+03:00

Vanha kuva, kun sateella ei oikein saa uusia. Huomaa hyvin että Hau on tällä hetkellä aika eri näköinen vaikka on sen turkki jonkun verran ehtinyt jo kasvaa takaisin.

Vaikka satoi ihan kaatamalla, Rohan halusi tokoilla. Mikäs siinä, hyvä kai se on että ei opi turhan hienohelmaksi. Itselleni otin kylläkin sateenvarjon, joku pikku kuuro on vielä ihan ok mutta tuollainen saavista vettä niskaan juttu... ei ihan innosta. Tehtiin hyppyä, seuraamista, liikkeestä maahan ja luoksetulo sekä katoksen alla muistuttelin sille mieleen kaukoja. Ei ehkä ihan paras idea kun kaukoja ei olla tehty pitkään aikaan ja herralla oli ihan liikaa intoa taitoihin nähden mutta lopulta sain sen keskittymään niin että pääsin palkkaamaan muutamasta vaihdosta :D Rohanista treenit oli taas ihan liian lyhyet vaikka normaalisti se ei niin kauheasti tykkää olla sateessa. Tokoilu on kai vaan niin kivaa että sää ei haittaa mitään. Sen olen huomannut että Rohan haisee märkänä vahvemmin kuin muut koirani. Kyllähän noi toisetkin haisee ja varmaan vahvemmin vielä jonkun koiriin tottumattoman mielestä mutta Rohan... OMG! Vähän tekisi mieli jättää se aina kuistille kuivumaan mutta ei me sellaista harrasteta, eihän se Roon vika ole jos se löyhkää.

Haurukin olisi ollut ihan valmis kaatosade tokoiluun mutta en viitsinyt riskeerata koska sade oli tosissaan aika rankka. Hauru ei periaatteessa välitä millainen sää on mutta joku raja silläkin on ja tarkoitus olisi nyt tehdä kivoja ja onnistuneita treenejä jotta vire nousisi. Koska sade ei yhtään hellittänyt otin sen sijaan Haurun mukaan vanhempieni taloon hoitamaan niiden koiria ja kissoja (ovat itse lomalla). Hauru oli oikein hienosti, joskin koetti vähän pöytäsurffailla, ja erityisen hieno se oli Pii- kissan kanssa. Toista kissaa ei nähty, se katsoi että parasta piiloutua kun joku vieras piski on näköjään eksynyt sisälle. Pii oli jostain syystä kauhean utelias ja halusi haistella Haurua ja seurata Haun tekemisiä nenä koirassa kiinni. Hau oli aika o_O "ööö.... miks se koskettelee mua?????" mutta hienosti muisti että vieraita kissoja ei juoksuteta yhtään sen enempää kuin meidän omia. Ei aina niin itsestäänselvä juttu tälle herralle. Eikä yrittänyt merkkailla (tosin en antanut sen olla sekuntiakaan poissa valvovien silmien alta :P ).

Lyödään päämme yhteen

2011-09-02T19:07:00.001+03:00

Tokoiltiin taas, tihkusateessa. Ropsu teki paikalla makuun, liikkeestä pysäytystä ihan seuraamisesta ja luoksetuloa. On se kumman fiksu koira, ainakin ajoittain. Ihmeellisesti se vaan osaa vaikka olen opettanut sitä aika suurpiirteisesti, mutkat suoriksi vetäen kun mitään varsinaisia tavoitteita ei ole. En edes tiedä voiko tuota ikinä viedä kokeisiin noiden iho-ongelmien takia, ei ehkä katsota kovin hyvällä jos tuon enemmän tai vähemmän kapisen piskin kehään? Ja doupattua koiraa ei tietenkään voi viedä, jos siis päädytään johonkin lääkkeisiin tulevaisuudessa. Harmi kyllä. Ja muutenkin tietty, olisihan se kiva kun olisi terve koira kokeista riippumatta.

Haukkunen nouti ja karkasi noutoesineen perään mutta en viitsinyt siitä mitään huomauttaa, meni molempiin suuntiin sentään hei laukalla ja kaikkea?? Seurasi vähän ja sitten pari luoksetulon pysäytystä, eka ihan normaalisti ja tokalla koitin hämätä sitä luulemaan ettei ole takapalkkaa mutta ei Hau välittänyt siitä. Niin joo ja se yksi kaukojen istumaan nousu mikä me tehdään joka ikinen päivä :P Ja sitäpaitsi lyhyt paikalla makuu piilossakin muuten sillä aikaa kun kävin viemässä etukäteen niitä luoksetulon takapalkkoja Haun tietämättä. Tuota pitäisi treenata enemmän vieraammissa paikoissa mutta se on niin pirun tylsää, kotona treenatessa voi sentäs puuhastella jotain sillä aikaa eikä tarvi vain kykkiä jossain puskassa.

Sitten hypittiin hyppynarua joka onnistuu Haurulta ihan normaalia vauhtia jo mutta mä en vieläkään osaa hypätä kovin hyvin ainakaan Haurun kanssa. Yksinäni jotenkuten sentäs. Koira on tässä parempi, paitsi Hau keksi että hypätessä voi kalauttaa mua naamaan kuonolla??? (Ei siis koettanut näykkiä kuitenkaan.) Ensimmäisen kerran ajattelin ehkä olevan vahinko mutta toka ei kyllä enää ole joten sanoin mielipiteeni tuollaisesta hommasta ja ainakin tämän päivän osalta se leikki loppui siihen. Kaikkea sitä mutiaisen mieleen juolahtaakin.

Tokoilua ja ärräpäitä

2011-09-01T19:41:00.001+03:00

Nyt uskalsin ottaa kamerankin lenkille kun en uskonut että alkaa sataa, eikä alkanutkaan. Vaikka ukkonen jyrisi, sateenkaari oli taivaalla ja puolet taivaasta oli mustana, puolet kirkkaana. Ilmeisesti jollain oli vaikeuksia päättää mikä se päivän sää nyt olisikaan.

Yhtään kunnolla onnistunutta kuvaa ei tullut mutta laitan niitä silti kun pikkupojista ei ole ollut pitkään aikaan mitään yhteisleikkikuvia.

Korvat on tärkeä tasapainoelin

Miten Rohan onnistuukin aina näyttämään niin fiksulta?

Vauhdissa kippurahäntäkin suoristuu

Me poseerataan...

...sekunnin ajan!

Käytiin kentällä pikaisesti tokoilemassa, Roo ei ole ollut pitkään aikaan tokoilemassa missään pihan ulkopuolella ja sen kyllä huomasi. Sivulletulo, seuraaminen ja kontakti muutenkin oli hyvät mutta se maahanmeneminen... voi hitto nyt. Lopulta sain taas herran pilkulliseen päähän upotettua ajatuksen että ne kyynärpäät on laitettava maahan, ihan sama vaikka oltaisiin Kiinassa.

Meillä on nyt sellainen systeemi että laitan pojat johonkin korotetulle alustalle odottamaan vuoroaan koska sillä tavoin Rohan pysyy hiljaa Haurun treenien ajan. Hauru aina makuulle koska se on ainoa asento jossa luotan sen pysyvän vaikka mitä tapahtuisi ja Roo saa valita itse asentonsa kunhan pysyy siinä annetulla alustalla. Kesken Roon vuoron rotikka kulki taluttajansa kanssa kentän ohi, olin keskittyneenä Rohkun kyynärpäihin joten en huomannut sitä mutta satuin vilkaisemaan Haurua ja sen ilmeestä tiesin heti että aha, koira. Hau oli niin sen näköinen että haluaisi mennä ja vedellä turpaan tuollaisia tunkeilijoita mutta pysyi kuitenkin ja piti mölyt mahassaan. Paikalla makuu sille on sentään opetettu hyvin, jos ei muuta :D

Hauru teki ihan vaan kontaktia ja kaukoja koska Roon pysyminen ei ole vielä kovin pitkällä. Ja siltikin jouduin palauttamaan pilkun penkille mutta ihan suhteellisen hyvin kuitenkin. Hauru itse oli tosi hyvä, ei mitään ongelmia mutta ei me tosiaan mitään ihan oikeasti tehtykään joten :P

Kotimatkalla sitten ilmeisesti tämä sama rotikka tuli meitä vastaan. Haurun oli ihan pakko rääkäistä sen kohdalla p*rkele, kun ei hetkeä aikaisemmin voinut kuin tuijottaa (katseet ei onneksi voi tappaa tai täällä olisi taas yksi tunkeilija vähemmän). Oli kyllä niin tyytyväinen mudi loppumatkan, pääsipäs sanomaan sille!!

Ovela piski

2011-08-31T21:52:00.005+03:00

Huomatkaa miten hyvälle Roihun turkki taas näyttää auringossakin :) Kaula on vieläkin vähän huono, luulen että se kutisee parantuessaan koska muu iho ei kutise enää ollenkaan eli en keksi mitään muutakaan syytä miksi Roo ilmeisesti edelleen välillä kapsuttaa sitä.

Rohanille luoksetulo on välillä edelleen hieman haasteellista. Varsinkin kun se tietää että tapahtuu jotain ikävää, esim. kun pitäisi tulla sisälle Rohan jää usein käsivarren mitan päähän seisomaan sen näköisenä että näytä namit niin mä tuun. Mutta kun meillä palkataan, ei lahjota. Ainakin teoriassa siis. Joten nyt kun siellä on pimeää ja sateista pistin vain ulko-oven nokan edestä kiinni, kyllähän se siitä ymmärtää yskän. Paitsi kun äsken kävin ovelta katsomassa ei missään näkynyt yhtään talmataliaista. Ilmeisesti Roo ajatteli kokeilla muhun omaa lääkettäni. Tällaista tää on tuon kanssa kun se on jotakin päättänyt. Luulen silti että sillä tulee tyhmää sateessa ennemmin kuin mulla tulee ikävä mokomaa possua :P

Se on ollut kuitenkin hauska huomata että Rohan edelleen osaa koputtaa sisälle halutessaan. Roippeen tullessa se ei, ihan ymmärrettävästi, halunnut ensin jäädä pihalle yksinään joten osana piha-koulutusta ignoorasin sen koputtelut. Nykyään Roo on muutenkin oppinut olemaan pihalla yhtä mielellään kuin nuo toisetkin joten koputtelut on jääneet jo senkin vuoksi pois mutta eilen kävi ilmi että kyllä se edelleen osaa pyytää sisään. Ihan hyvä, tykkään että nuo osaavat ilmaista jos niille alkaa riittää pihailu jostain syystä. Yleensä rankkasade on tällainen syy, tihutus ei poikia haittaa.

Vinkki...

2011-08-31T00:48:00.001+03:00

Kun leluhullu koira aikoo haukata kiinni patukkaan älä tunge sormeasi sinne väliin. Tulipahan vaan mieleen...

(Anteeks vaan mun likaiset kädet mutta kai kaikki ~~sotatantereelta~~ treeneistä kotiuduttuaan ensin ottaa valokuvia ja sitten vasta alkaa puhdistaa haavoja ja laskemaan puuttuuko sormia?)

Kuppipalkkaa

2011-08-29T22:47:00.002+03:00

Bouvier jota ei ole jaksettu oikeasti trimmata mutta jonka turkkia oli kuitenkin pakko joko lyhentää tai alkaa kammata ja... niin. Näin siinä sitten käy. Haluisiko joku lahjoittaa mulle oikeasti hyvän trimmikoneen????

... Ai ei?

Haurun kanssa tehtiin tosi hienot kaukot. Sitten liikkeestä seiso jossa Hau kääntyi kun ohitin sen. Ojennuksen jälkeen uusinta joka onnistui. Ojennusta kaivattiin myös luoksetulon pysäytyksessä kun pysäytyskäsky on ilmeisesti ehdostusluonteinen. Ei se ole!

Rohanille otettiin ekaa kertaa loppupalkka kuppiin odottamaan. Roon keskittymiskyky on sitä luokkaa että aikaisemmin en ole viitsinyt edes yrittää mutta nykyään Rohan tsemppaa tosi hyvin pienissä häiriöissäkin. Tehtiin ihan vaan lyhyesti seuraamista ja sivulletuloja koska alkoi jo hämärtää. Ei pimeällä viitsi treenata. Roo oli kuitenkin ihan super, seurasi kontaktissa mihin suuntaan vaan kuppiin nähden :) Muistan miten vaikeaa Haurulle oli penikkana kääntää selkä kuppipalkalle, Roo ainoastaan kerran meinasi lähteä omine lupineen herkuttelemaan kun käännyttiin suoraan kuppia kohti... Eli luultavasti koska Roippaisen lähimuisti on parhaimmillaankin noin puolen minuutin mittainen niin kupin kanssa meni hyvin kun se ei muistanut koko kuppia enää ennenkuin sattui näkemään sen tuossa yhdessä kohdassa :P

Roon muistia nauroin tuossa yksi päivä kun harjoiteltiin hyppyä. Tehtiin niin että pyysin Roippeen sivulle ja käskin hypätä vasta kun se rauhoittui olemaan. Vaikea tehtävä siis, koska hyppy ei kuitenkaan ole Roolla niin hyvin vielä hallussa. Mietin etenenkö liian nopeasti mutta Roo olikin ihan kartalla ja suoriutui erinomaisesti, jopa niin että se tiesi mulla olevan nameja kourassa mutta irtosi silti hypylle puolentoista metrin päähän. Aika vau!! Siis pari toistoa oli vau, kunnes Virallinen Häirikkö Bouvier päätti alkaa leikkiä kepillä. Eihän Rohan nyt sitä voinut vastustaa ja meinasi mennä leikkiin mukaan mutta tuli takaisin tokoilemaan kun pyysin. Super vau! Paitsi että kepin ajatteleminen oli täyttänyt muistia sen verran että hyppy käsky oli pyyhkiytynyt pois ja tilalle tarjottiin.... no mitäpä muutakaan kuin maahan menoa :D Kyynärät maassa ja kaikkea, Roo tietää että tulen siitä tosi iloiseksi :) Muutenkin jos en tuollaisissa tilanteissa sano mitään (yleensä koska yritän olla nauramatta hölmölle koiralle) Roo vaan painuu alemmas ja alemmas kasaan, yrittäen suunnilleen painaa kyynäränsä maan läpi :D

Luulen että vielä tämän vuoden puolella Rohan on teoriassa alokasluokkaan valmis. Käytännössä taitaisi koe- tilanteessa vieraiden ihmisten pussaaminen ja syliin hyppiminen voittaa tokoilun ja ylipäätään kehänauhojen sisällä pysymisen 6-0 mutta... no, pikkujuttuja ;)

Pelto-rallia

2011-08-28T18:53:00.001+03:00

Kuva muutaman päivän takaa

Harmi kun en sateisen sään takia voinut ottaa kameraa mukaan lenkille ja kännykästäkin oli akku aika loppu, olisi tullut hienoja suohirviö kuvia kun pojat kävi jossain metsä-ojassa vähän pludaamassa. Tai Rohan vaan kävi siellä vahingossa, Hauru kyllä ihan tahallaan. Se tykkää viilentyä mudassa lutraamalla jos ei vettä ole.

Käytiin sänkkärillä juoksemassa, olin vähän huolissani osaako pojat vielä leikkiä nätisti kiihtyneessäkin tilassa mutta näköjään osaa. Kyllä ne metsässäkin kisailevat mutta siellä meno ei ylly niin villiksi kun Haurun prioriteetit on kuitenkin ihan muualla mutta aakee laakee saa senkin ainakin hetkellisesti unohtamaan metsästysjutut. Roo olisi halunnut painiakin mutta siihen Hauru ei ole suostunut enää pitkään aikaan. Se ei kai luota Rohaniin enää sen jälkeen kun Roo antoi sille kesällä selkään vaikka mutiainen ihan itse oli jo pidempään kerjännyt verta nenästään. Roolle ei kyllä jäänyt mitään hampaankoloon enkä usko että Haurulla olisi oikeasti mitään pelättävää sen taholta. Hau ei kuitenkaan ole tottunut että joku (koira) voi sanoa sille takaisinkin eikä ilmeisesti oikein pääse siitä yli. Sinällään ihan hyvä kuitenkin että Rohan hermostumisellaan ansaitsi mudin kunnioituksen, varmaan ainoana koirana maailmassa. Ei ole tarvinnut Haurun sen jälkeen enää edes koettaa ottaa mittaa dallusta.

Metsäkuvia

2011-08-27T17:10:00.004+03:00

Käytiin Haun kanssa ekaa kertaa kokeilemassa rullalautailua jalkakäytävällä. Lisätila toi lisää vauhtia laudan menoon joten saatiin aloittaa melkein alusta "älä paukuta lautaa" harjoittelu :D Muuten Hau oli ihan suhteellisen taitava, pääsi rauhoituttuaan eteenpäin ihan hienosti harjoittelumäärään nähden. Eräältä koiriaan lautailemaan opettaneelta kuulin että menee helposti vuosi joka päiväistä harjoittelua että lautailusta tulee koiralle ikään kuin luonnollista toimintaa (me treenataan noin kaksi kertaa viikossa tällä hetkellä). Pitää varmaankin myös ottaa käyttöön saatu vinkki siitä, että koiraa olisi hyvä opettaa matkustamaan laudalla samalla kun ihminen vetää sitä koska Hau pyrkii hyppäämään laudan kyytiin kaikilla tassuillaan kun lauta lähtee menemään itsekseen mutta sitten sitä alkaa jännittää ja se laittaa tassun takaisin alas. Eli matkustustreeniä voisi ottaa. Harmi vain kun tässä ei kävelymatkan päässä ole mitään sopivaa parkkista, joku sileä lähiaikoina asfaltoitu, hyvin loivasti viettävä parkkis olisi ihan paras. Täällä ainoa vähänkään tarkoitukseen sopiva olisi Siwan parkkis mutta ainakaan vielä en usko että Hau kaipaa ympärilleen ihan niin paljon hälinää vaikka nyt se otti aika rennosti ohittajat sekä yhden enemmänkin katsomaan jääneen ihmisen.

Pojat esittää rotuja

2011-08-26T18:44:00.001+03:00

Dallu on vähän huono mastiffi

vaan ei mudistakaan tule niin kauhean kummoista sakemannia...

Rohanin kanssa tehtiin seuraamista, liikkeestä maahan, perusasennossa odottelemista, hyppyä ja paikalla makuun etäisyyttä koetettiin kasvattaa. Liikkeestä maahan on suhteellisen nopea ja kyllähän ne kyynärpäät ehkä alkaa mennä vähän nopeammin maahan kun palkka ei vaan lennä ennemmin. Perusasennossa on tylsää vaan olla mutta katsekontakti pysyy aika hyvin. Yritän olla opettamasta Roosta samanlaista ympäristön tuijottelijaa kuin mitä Hauru on. Lisäksi pitäisi alkaa opettaa Rohanillekin valmis- sanaa, en tajua miksen ole sitä aiemmin opettanut. Nyt se tekee ihan saman kuin Hauru nuorena eli paukkaa maahan kun ei tiedä mitä se valmis tarkoittaa mutta varmaan maahan?? Rohanista muutenkin nykyään kaikki mitä sanon tarkoittaa todennäköisesti maahan, ai niin se sanokin sivu. Oho. No jos menis sivulle ja sit maahan? Joo. Pitäisi kai opettaa se oikeasti kuuntelemaan mitä sanotaan eikä arpomaan mutta kun se on niin söpö kaikessa innossaan että ei sitä viitsi lannistaa kertomalla ettei sen jutut ihan aina mene putkeen. Hyppy on ihan piece of cake Roosta. Hypylle se hakeutuu hyvin, vähän turhankin hyvin itseasiassa sillä hyppyä voi nykyään käydä vetämässä edestakas ihan lämpimikseenkin... Pitäisi siis alkaa opettaa että josko hyppäisi vain silloin kun käsketään :D Seuraaminenkin on parantunut, ikäänkuin. Ainoa vaan että sahaan mun vasemman käden poikki jos ikinä päästään kokeisiin asti. Sitä mihinkään tarvee muutenkaan... paitsi ainakin näppiksellä kirjoittamiseen. Vähänkö olisi hidasta kirjoittaa yhdellä kädellä mutta toisaalta kirjotusvirheiden määrä ehkä vähentyisi...

Hauru puhkui intoa (vai raivoa?) kun Roon kanssa treenattiin ensin!!! Mikä vääryys!!! Tätä käytetään ihan törkeästi hyväksemme koska kaikki keinot on sallittuja kun yrittää saadaa mudiin vähän särmää. Ja sitä löytyikin, Hau oli taas niin täpinöissään seuraamassa että katsekontakti pysyi vaikka Max häiriköi aika urakalla ja yritti kaikkensa saadakseen Haurun näyttämään huonolta. Tehtiin tietty pakollinen kauko- muistutus ja hyppyä kun kerta se oli Roon jäljiltä siinä mutta tosi lyhyet treenit ja Hau oli ihan höh kun lopetettiin. Josko se toko-kooma siitä laantuisi.

Kodittomia

2011-08-25T15:24:00.002+03:00

Hmm.. kuvan koira ei liity juttuun?

Tuleekin siis eräänlainen mainos joka poikkeuksellisesti ei liity mitenkään omiin koiriini. Vaikka onhan 50% koiristani kodinvaihtajia että ehkä siinä mielessä. Muutenkin kodinvaihtajat on lähellä sydäntä vaikka en todellakaan pahalla katso niitäkään ihmisiä jotka haluavat pennun kasvattajalta. Onhan se minunkin toinen 50% näitä yksilöitä :)

Suomessa kodittomien koirien tilanne lienee hyvä verrattuna moniin muihin maihin. Esim. Amerikan surulliset lopetustilastot on varmaankin hyvin tiedossa, kuten myös valtavat pentutehtaat. Petfinderista löytyy lähestulkoon minkälainen koira vain. Suomessa ei sentään voi laittaa koneeseen haluttua rotua, sukupuolta ja ikää ja valita sitten kymmenistä vaihtoehdoista sopivinta mutta kyllä noita kotia tarvitsevia täälläkin riittää. Eikä pelkästään metsästyskoiria vaikka pienet seurakoirat varmasti poistuvat "markkinoilta" nopeimmin.

Koiria ei tule koskaan hankkia säälistä tai shoppailla kuvastosta hetken mielijohteesta kun tuo on just söpö. Kodinvaihtajat voivat olla kovinkin helppoja, kuten Rohan, mutta ne voivat myös vaatia useamman vuoden työtä kuten Max. Tai jotain siitä välistä. Pakollinen disclaimer eli vastuuvapauslauseke ;) Sitten niitä linkkejä: Apula, josta voi bongailla uutta kotia etsiviä koiria (tai kissoja, kilpikonnia jne.) ihan yksityisiltä ihmisiltä. Sitten löytyy Kodittomat.fi, jossa suomalaiset löytöeläinkodit voivat ilmoitella hoidokeistaan ja jonka ilmoittajat- osiosta löytyy linkkejä itse eläinsuojeluyhdistyksien sivuille. Ja vielä Kodinvaihtajat Ry jonka listoilla on mm. Rohanin emä tällä hetkellä. Nämä siis ihan suomalaisia sivustoja vaikka ei minulla ulkomailta tuotuja rescueitakaan vastaan ole mitään kunhan homma hoidetaan vastuullisesti.

Rohanin turkkitilanne

2011-08-23T20:56:00.001+03:00

Näin sitä toivoisi koirien tervehtivän ihmistä

Todellisuus on vaan jotain ihan muuta

Rohan on nyt sitten siirtynyt takaisin normi nappula-ruokaan, muutaman viikon barffauksella ei ollut mitään näkyvää vaikutusta sen rapsuttamiseen tai ihon kuntoon muutenkaan. Ehkä jossain vaiheessa kokeillaan jotain toista dieettiä vielä mutta en alunperinkään uskonut että Roo on millekään ruoalle allerginen kun se on kuitenkin syönyt samaa kamaa täällä meillä asustellessaan mutta kutinat näköjään tulee ja menee. Meidän piti mennä käymään taas vaihteeksi lekurilla näyttäytymässä mutta ei sitten mentykään kun Rohanin rapsuttelut on nyt taas selvästikin vähentyneet ja iho sekä turkki parantuvat hitaasti mutta varmasti. Turha kai sitä on "tervettä" elukkaa sinne rahdata näytille. Hetken aikaa näytti siltä että se lussuttaa tassunsa auki samoin kuin viimeksikin rapsuttelun päätyttyä mutta nyt estin sen julmasti kaulurilla joten varpaiden auki repimiseltä vältyttiin ja tassujenkin annetaan nyt olla rauhassa. Jännä juttu. Nyt Rohan on taas ihan kuin kuka tahansa koira, ainoastaan kaula aukesi kesällä niin pahasti että sen kunnolla parantumiseen tosiaan menee hetki, tuo ei kasvata uutta turkkia kahdessa päivässä niinkuin eräät karvahirviöt. Päällysturkki on kuitenkin jo ihan hieno ja sileä, ei sellainen kapinen kraatteriversio mikä sillä oli tuossa yhdessä välissä. Pitää koputtaa puuta ja tehdä kaikki muutkin tiedetyt poppaskonstit että kehitys jatkuu samanlaisena ja voidaankin alkaa miettiä pitäisikö siihen tunkea jotain troppeja ensi kesän ajaksi.

Leikkiviä koiria

2011-08-22T22:47:00.004+03:00

Videolla ensin leikkii Max ja Rohan, sitten Hau ja Max, ei mitään sen jännempää. Mutta huomaa (ainakin minusta) hyvin Haurun suhtautumisen oman laumansa koiriin vaikka parempaan ollaankin menty ihan niistä pahimmista teinix ajoista. Vetoleikit Maxin ja Haurun välillä on harvinaisia koska useimmiten Hauru käskee Maxia päästämään irti, kuten tässäkin käy. Joskus kyllä Hauruakin leikityttää.