Oikeasti kaikki etuhampaat on tallella...
Edellinen viikko oli jännä, nähtiin mm. pöllö istumassa ihan kosketusetäisyydellä ja yksinäinen metsäkauris lähti pellolta käppäilemään metsän suojiin kun mentiin ohi. Roo oli vapaana mutta se ei edes huomannut mitään bambeja missään kun se leikki narupallolla. Ihan kohdalle tultaessa Roo sentään bongasi jo poistuneen eläimen jäljet ja haisteli niitä mutta ei sitä kiinnosta jäljestäminen niin paljoa että se olisi edes yrittänyt lähteä niitä seuraamaan. Hauru taas... no, siihen on syynsä miksi se ei saa olla irti ihan missä vaan :P Täällä on paljon kaikenlaisia eläimiä mutta harvoin nähdään niitä, kai nuo nelijalkaiset pitää sen verran kovaa ääntä temutessaan että villieläimet katsoo parhaaksi väistää.
Roon mielestä on huijausta kun pakkaset tuli takaisin ja se on viihtynyt sisällä mutta Hauru halusi eilen kahdelle lenkille. Se meni päivällä ulos kuten tavallista, sen sijaan epätavallista on että se koputti oveen varmaan minuutin kuluttua. Hau viihtyy ulkona melkein vuorokauden ympäri, melkein säässä kuin säässä eikä todellakaan harrasta pikaulkoiluja. Menin hyvin koulutettuna orjana avaamaan oven mutta Hau vaan heilutti häntäänsä pari kertaa ja lähti menemään portille. Jaaha. Laitoin oven kiinni ja eikös kohta joku taas kopsuttele oven takana. Ja sama juttu taas. Otin sitten fleksin ja lähdettiin kävelylle koska tiedän kyllä mitä se yrittää sanoa sillä että se menee portille seisomaan. Ja näin se oppii lisää ärsyttäviä tapoja ja muutenkin tottuu saamaan tahtonsa läpi, jes. Mä olen niin huono mudin omistaja. (Tai hyvä jos Haurulta kysytään.)
Mutta on Haurua taas rajoitettukin. Hauru kun tietää kaikki minun asettamani säännöt ja suuttuu jos niitä rikotaan (tai jos sanon jotain ja minua ei totella tarpeeksi tehokkaasti). Nämä (tai mitkään) asiat eivät tietenkään koske Haurua koska Hauru ei ole lemmikkieläin, se on avaruusolento joka on vain omaksunut koiran ruumiin ja siksi alkeellisemmat elämänmuodot eivät saa määräillä sitä. Vaikka siitä olisi sentään jotain hyötyä jos aina kun Hau ei tottele se raivostuisi itselleen ja laittaisi itsensä tottelemaan... Oli miten oli, vaikka poliiseilu on kiellettyä välillä Hauru lipsuu. Ja välillä myös kehittää "omia" sääntöjään. Nyt vuorossa oli vesikupin vartioimista Maxilta ja Roolta. Jos asiaa alkaa ajatella, näille sen ideoille on yleensä löydettävissä joku syy. Ehkä olen mutissut jotain kun nuo kaksi on niin isoja että ne tukkii koko eteiskäytävän juodessaan. Eihän niitä oikeasti siitä syytetä, itsepä olen vesikupille paikan katsonut, mutta Hauru ei oikein ymmärrä harmaan sävyjä ja on vain päätellyt että en halua isojen koirien olevan siinä. Kyllä Hauru hoitaa.
Hauru ymmärtää suoraa puhetta parhaiten joten keskusteltiin taas vaihteeksi taljoista ja miten kivalta mudin turkis näyttäisi seinälle nostettuna. Viesti meni perille ja Hauru on antanut noiden isompien juoda vapaasti mutta kerran sille meinasi sattua unohdus. Hau oli torkkumassa ja heräsi siihen kun Roo alkoi juoda jolloin se hypähti patjaltaan ylös sellaisen RÄÄÄH!käisyn siivittämänä, muisti siinä samassa turkisrukkaset ja muutti loikkansa keskenkaiken askeleeksi ja rääkäisyn haukotukseksi. Käppäilen tässä vaan. Sitten se meni itsekin juomaan. Kun ei Hau ollut aikeissakaan tehdä mitään muuta, kuin niin?
Söpö järjestyksenvalvoja-avaruusolento
Huulet rutussa tarkoittaa että Roo on erityisen keskittynyt johonkin asiaan. Nykyään näitä kuvia ei enää tule ihan niin paljoa kun se osaa jo olla hetken liikkumatta ilman kovin mittavia ponnisteluja. Ainakin välillä.
