Tasapainoilua

Ekan kerran Nezumi kiipesi (tai ainakin aikoi kiivetä) tasapainolaudan päälle kun se oli muuten vain tutkimassa noita jumppavälineitä. Se selvästi yllättyi kun tasapainolauta heilahtikin sen tassun alla ja peruutti hetkeksi pois. Koska Nezumi on Nezumi se päätti hetken tuumailun ja muutaman kokeellisen laudan tassulla läpsimisen jälkeen kokeilla uudelleen ja hyvin äkkiä jo kiipeili tasapainolaudan päällä ilman mitään epäluuloisuutta vaikka se välillä keikkuu hyvinkin voimakkaasti. Olen sitä sitten välillä palkkaillut laudan päällä keikkumisesta koska ehkä se opettaa sille jotain? Lauta on Nezumille aika iso niin sen on varmaan suhteellisen helppoa pysyä sen päällä, verrokkina nuo isommat koirat joiden kanssa on myös joskus leikitty tuolla laudalla, mutta kiva huomata että herra on tässäkin asiassa noin reipas ja peloton. 

En ole huomannut Nessun muutenkaan olevan yhtään alusta-arka, mm. kun käytiin kylässä mun veljen kotona Nessu oli ihan reippaasti tulossa rapun edessä olevan ritilän päälle paitsi että kyseisen ritilän raot oli niin isot ettei Nessu sen takia oikein voinut kävellä siinä. Tassut vaan sujahti sinne koloihin ja päädyin nostamaan herraa ettei se loukkaa itseään. Mutta mitään pelkoa Nessulla ei ollut ja kovasti se yritti keksiä miten siinä olisi muka tarkoitus kävellä :D Muutenkin Nessu oli kylässä reipas poika, leikki innoissaan veljen vaimon kanssa yms. 

Ensi viikonloppuna on toivottavasti oikein extra sosiaalistamista kun ollaan menossa synttäreille ja laitoin kyselyä josko pääsisimme pentujen leikkikouluun, samaan missä Sirrion kävi aikoinaan. Sirrionilla ainakin oli siellä tosi kivaa aina. Nezumi vaan on niin pieni että pitää vähän katsoa löytyykö sille sopivia leikkikavereita mutta toivottavasti täällä on muillakin ihmisillä pikkukoiria ;) 

Uusi banneri

Siskoni piirsi blogiin uuden bannerin missä on Nezumikin mukana :D On taas oikein hieno kuva ja iso parannus mun omiin räpellyksiin xD Samalla ajattelin että otan äkkiä vähän yhdenmukaisemmat kuvat pojista tyypeistä (vaikka ei Danya kai haittaa olla yksi pojista...) tuohon sivuun. Ja saa Sirrionistakin kuvan missä se ei ole ihan kakara. Mua aina häiritsi kun se oli vanhassa kuvassa vähän hassussa kasvuvaiheessa eikä näyttänyt enää pennulle mutta ei myöskään aikuiselle vaan sellaiselle ihme puikulapäälle :D Kuitenkaan en ole saanut aikaiseksi vaihtaa sitä kuvaa kun meneehän siinä varmaan ainakin viisi minsaa... 

Minulla oli aamupäivästä muuta tekemistä (sitäpaitsi silloin satoi) ja nyt illemmalla ei enää ollut kauhean hyvä valo joten kuvat on aika vaihtelevasti tarkentuneita, varsinkin noiden karvaisempien tyyppien osalta, mutta kun inspiraatio iskee niin on tehtävä NYT eikä sitten kun on seuraavan kerran kaunis päivä :D Sitä paitsi Nezumin kuva pitää kuitenkin jossain vaiheessa päivittää aikuiskuvaan myös. Ehkä vaikka sitten kun se on neljävuotias :P

Maailman kaunein. Muistan vielä kun Sirrillä yhdessä vaiheessa oli mun mielestä varsin ruma pää mutta joko olen tottunut enkä näe sitä enää samalla tavalla (hyvin paljon mahdollista) tai sen pää kehittyi aikuistuessa oikeaan suuntaan :D 

"En taho onks pakko?" Tää sankari karkasi kuvaustilanteesta sen verran useaan otteeseen että kun sain edes jotenkuten järjellisen otoksen napattua niin sillä mennään. Tuhma setteri!

Tykkäät kuiteskin, t. Dany

Maailman komein, fiksuin ja paras poseeraaja. Nytkin kun näytin sille mihin sopii pylly parkkeerata se istui siihen, otti tän saman ilmeen mikä sillä melkein aina on ja tönötti siinä hievahtamatta. Toisaalta ihanan helppoa mutta toisaalta jos haluaisi saada vähän vaihtelevuutta kuviin niin sitä ei Haurulta oikein irtoa.

Vakavaa hommaa

Minimies sai alustan ettei herran herkkä pylly likaantuisi eikä varpaat palelisi niin paljon. Ja myös siksi että se varmemmin pysyisi paikallaan vaikka osaa se jo vähän aikaa istua käskystä ja pysyy vaikka liikkuisin yms.

Hienohelma ei vaan alustasta huolimatta kyennyt istumaan ulkona, katsoi mua vaan sen näköisenä että ootko joku hullu?!? Mutta kiltisti se seisoi tuossa vaikka mä viheltelin yms. jotta se katsoisi minuun päin eikä vaan mitä naapuri tekee aidan takana :D Kiltti hiiri siis vaikka onkin hienopylly :D

Maailmalla

Nezumi kävi ekoilla rokotuksillaan joku aika sitten. Pikkumies oli varsin reipas eläinlääkärilläkin vaikka siellä olikin paljon uusia ihmisiä. Nessu on vähän ujo tai pidättäytyväinen vieraita kohtaan, kyllä se nytkin kävi ihan itse tervehtimässä henkilökuntaa, antaa käsitellä itseään ongelmitta yms. mutta tarvitsee vähän pidemmän tutustumisen ennenkuin se näyttää "oikean" aina iloisen pusupoika luonteensa uusille tyypeille. Muuten hiirulainen onkin kovin reipas tyyppi, tutki innoissaan eläinlääkäriasemaa yms. eikä tunnu arastelevan mitään. Ja olisi kovasti halunnut tehdä lähempää tuttavuutta odotushuoneeseen tulleeseen 7kk chihupoikaan. Toivottavasti sen suhtautuminen ihmisiinkään ei ainakaan mene huonommaksi vaan joko pysyy ennallaan tai ihan parhaassa tapauksessa ipana muuttuisi aavistuksen avoimemmaksi iän ja kokemuksen karttuessa.

Nessu todettiin silmämääräisesti terveeksi, hampaat ja purenta hyviksi (vielä... ;) ) ja pallit on myös paikoillaan, kuten on kyllä ollutkin koko ajan. Painoa oli 1,3 kiloa. Vaa'alle astuminen oli tosi kivaa ja Nezumi punnitsi itsensä monta kertaa :D Vaikka määrät on periaatteessa tosi pieniä niin selkeästi huomaa että ipana on kasvanut tässä viikkojen aikana. Nessu sai myös kehuja siitä että se ottaa tosi hyvin kontaktia, tarkkailee ja kuuntelee minua. Ainakin vielä, odottakaamme kunhan murrosikä iskee ;) Rokotuksesta seuraavana yönä Nessu oksenteli muutamaan otteeseen ja vatsa oli vähän löysällä mutta muuten pikkuherra oli ihan reipas ja joi onneksi hyvin joten en ollut niin huolissani että olisin yöllä sitä johonkin lähtenyt rahtaamaan tms. Aamulla ipana oli sitten jo ihan kunnossa ja aamupala pysyi kiltisti vatsassa. Varmaan joku reaktio rokotuksesta, pitää muistaa puhua tästä viimeistään seuraavaa aikaa varatessa.

Videolla on juoksupätkiä (siis Nessu juoksee, me muut kävellään...) mutta Nessu saa itse valita vauhdin ja valtaosin mennään paljon hitaammin. Sitä varsinaista kävelyä on vaan vaikeampi kuvata niin siksi tuossa on vaan tuota reippaampaa menoa. 

Jos aikaisemmin kaikki ihmiset ihmetteli että miten Nezumi ei hauku kun chihut on yleensä aina niin kovia räksyttämään (ja sitten piti arpoa kerronko että a) se on pentu, se ehtii vielä, b) Nezumikaan ei ole mikään mykkä todellakaan, vai c) ehkä ne räkyttävät chihut on huonosti koulutettu...) niin nyt kun on käyty lenkeillä koko porukalla ei yksikään ihminen tunnu pääsevän meistä ohi ilman ihmettelyä siitä jaksaako Nessu muka kävellä noiden isojen koirien mukana?? No siis se on pentu, me ei kävellä mitään hurjia lenkkejä vielä mutta jaksaa vallan mainiosti ja aikuisena varmasti vielä paremmin. Ja se osaa pyytää syliin halutessaan eikä mulla ole mitään sen kantamista vastaan eli ei sitä pakoteta kävelemään, ei tarvitse huolestua. Mutta se ei halua olla sylissä (enää nykyisin) vaan alkaa rääkymään jos meinaan kantaa sitä. "En oo mikään vauva enää!! Kävelen ITSE!!!!"

Yritin tässä yksi päivä kuvata mun käsitöitä ja apumies tunki mukaan jokaiseen kuvaan :D

Kiva kun tänne ulos on tuotu tällaisia pyllyn alusia :D

Reipas hiiri

Nyt on ollut aika lämpöisiä päiviä taas mikä lienee vaikuttanut osaltaan siihen että Nezumin lenkkeilyinto on ihan toista luokkaa kuin aiemmin. Jokunen päivä sitten törmättiin yhteen puolituttuun Nessun kanssa ja puheeksi tuli mm. se kuinka Nessu haluaisi olla mieluiten sellainen muodikas kassikoira kun mä toivon että se oppisi ja innostuisi lenkkeilemään omin jaloin niin kuin oikeat koirat tekee :D Nezumi selvästi kuuli ja vissiin loukkaantui etten muka pidä sitä oikeana koirana koska kun lähdettiin jatkamaan matkaa se halusikin alas ja käveli itse melkein koko loppu lenkin, pariin otteeseen se halusi syliin mutta ei sitten viihtynytkään kauaa kannettavana :D Ja siitä lähtien se on vaan innostunut ja reipastunut enemmän ja enemmän jokaisella lenkillä. Luullakseni nyt se oikeasti tykkää jo mennä ulos :D Toivottavasti homma ei ihan totaalisesti lässähdä kun säät kuitenkin kylmenee taas piakkoin vaikka ymmärtäähän sen että noin pieni palelee herkästi ja kuka nyt siitä tykkäisi.

Nessu on ollut niin reipas että tänään mentiin ekaa kertaa lenkille "koko" porukalla, eli minä, Sirrion, Dany ja Nezumi. Mietin aluksi että mitähän tästäkin tulee mutta oikeasti meni tosi hyvin, varsinkin alkutohinoiden hieman laannuttua. Olisi oikeastaan ollut helpompaa jos Nessu olisi suostunut olemaan sylissä alussa mutta ei se taaskaan halunnut enkä aio pakottaa. Ohituksia pitää vähän treenata, pitäisi saada koko porukka mahdollisimman nippuun ettei vietäisi koko tietä mutta Nezumi (ihan fiksusti) ei oikein halua kulkea ihan Sirrin ja Danyn jaloissa. Enkä minäkään sitä halua ettei se jää isojen jalkoihin jos tuleekin jotain sählinkiä (vaikka henkilö joka ei osaa pitää koiraansa kurissa tms.) vaikka onneksi nuo isot osaa normaalisti ohittaa nätisti ja aika hyvin jo katsovat itsekin etteivät litsaa Nessua. Pitää siis opettaa Nezumille vaikka että se kävelisi vähän mun selän takana viistossa (poispäin Sirristä ja Danskusta) ohituksissa. Sen ei luulisi olevan vaikeaa kun Nessu tuntuu ainakin tällä hetkellä tykkäävän kävellä mun selän takana. Asia josta haluaisin päästä eroon (tykkään enemmän että koirat on edellä missä näen ne) mutta ohitusten ajaksi se voisi olla hyvä. Nessu ei jäisi jalkoihin ja olisi samalla muutenkin turvassa meidän muiden takana.

Pikkukoiran kanssa saa kuitenkin olla huolissaan muista ulkoilijoista (vielä) enemmän mitä ison kanssa. Ollaan jo Nezumin kanssakin kohdattu eka irtokoira, onneksi minulle entuudestaan tuttu, kiltti tyyppi ja käytiinkin sitten palauttamassa karkulainen kotiinsa. Mutta tuokin koira on hyvin iso Nezumiin verrattuna ja ihan vaan innokkuutensa vuoksi jo vaarallinen, saati sitten jos mulla olisi ollut silloinkin vielä nuo toiset koiratkin mukana. Sirrion kun ei nykyään kauheasti armasta iholle tunkevia vieraita uroksia... Mikä on minusta ihan OK kun se kuitenkin osaa käyttäytyä niidenkin seurassa. Se ei vaan halua niitä kosketusetäisyydelle. Tämän omistaja nyt ainakin sanoi pitävänsä koiran kiinni tästä lähin, toivottavasti pitääkin :)

Noin muuten Nezumin kanssa menee edelleen tosi hyvin, se on ihan sisäsiisti täällä meillä (mun vanhempien luona se saattaa tehdä sisälle) ja tuntuu tosi fiksulta tyypiltä. Se on nyt jo kova keksimään omia juttuja asioihin mitä ollaan opeteltu. Mm. opetin sille purkin koskemista ja sen opittuaan itse jatkojalosti siitä ensin purkin koskemisen tassulla ja sitten purkin kaatamisen :D Nyt mun koirani osaa kaataa purkin :D Samaten olen opettanut pyörimistä niin Nessu on miettinyt että voisi ottaa itseä hännästä kiinni samalla kun pyörii kun se häntä siinä nyt kuitenkin on ihan tarjolla... muuten en ole ikinä nähnyt sen jahtaavan häntäänsä, se on selvästi vaan sen oma ajatus siitä miten tuota temppua voisi kehittää. Fiksut koirat on hauskoja mutta joskus hankalia, verrattuna yksinkertaisiin putkiaivoihin, joten jännä nähdä millainen herra tästä vielä tulee kun se ei varmaan pysy ikuisesti ihan yhtä kilttinä poikana kuin mitä se tällä hetkellä on ;D

Ryhmäpotrettiyritys

Nezumin kanssa ollaan vähän naksuteltu laatikkoleikkiä ja muuta sellaista mutta siihen että päästään opettelemaan paikallaoloa yms. on vielä matkaa. Nessu on tosi fiksu ja oppii nopeasti halutessaan mutta motivoinnin kanssa taitaa olla hieman työsarkaa edessä. Se ei haittaa kun sillä kuitenkin on palikoita mistä motivaatiota voi rakentaa, pikkuiselle kun kuitenkin kelpaa herkut, lelut ja kehutkin vallan mainiosti :)  Paikallaolon puuttumisesta huolimatta saatiin jonkun sortin ryhmäkuva aikaiseksi kun ueampien epäonnistuneiden yritysten jälkeen Nezumin korvaa alkoi kutittaa niin että se pysyi hetken aloillaan siinä mihin olin sen laskenut :D Isot koirat näyttää tympääntyneiltä kun pikkuipana ei niinkun yhtään tajua mitä 'paikka' tarkoittaa... ja meillä sisällä on edelleen tosi huono ottaa kuvia mutta pääasia että on edes jonkinlainen kuva tyypeistä ja niiden kokoerosta nyt Nezumin ollessa vielä pieni :) Vaikka pieneksihän se tietty jääkin mutta ei noin pieneksi sentään. Keskiviikkoisin (mun laskujen mukaan) se aina tulee viikon vanhemmaksi, eli on nyt jo 13 viikkoa, ja painoa on viikossa tullut lisää jotain 50 grammaa. Aika hurjaa ;D Tosin ihan tarkkaa painoa en saa kun jätkä heiluu niin paljon mutta siellä suunnilla kuitenkin.