Aurinko häikäisee
Käytiin tänään Nezumin kanssa Mäntsälän Koirakerhon ja Mäntsälän eläinlääkäriaseman järjestämässä mätsärissä pyörällä. Eli Nessu reppuun, reppu meikän selkään ja meikä pyörän selkään :D Nessu kitisi matkalla, minkä arvasinkin, mutta muuten sujui tosi hyvin. Nessu tykkää olla kassissaan silloin kun ollaan kotona ja reppu on lattialla avoimena tai jos reppu on mun sylissä niin sekin menettelee mutta se ei niin kauheasti tykkää olla selässä kannettavana. Ehkä kun se ei oikein näe sieltä mua eikä sitä mihin ollaan menossa? Tästä on reilu 10 kilsaa mätsäripaikalle joten matka ei onneksi ollut kovin pitkä :)
Tapahtumapaikalla Nessusta oli tosi hauskaa kun oli paljon koiria, aluksi vaan kukaan ei halunnut seurustella (eikö näyttelyt muka ole leikkipaikkoja???) mutta sitten löytyi mm. kiva maltankoiratyttö ja russelityttö joiden kanssa pikkuherra pääsi tekemään lähempää tuttavuutta. Paikalla oli kaksi muutakin chihua ja Nessu olisi kauheasti halunnut niiden luokse, selvästi se tunnisti kaltaisensa, mutta toinen chihuista ei tykännyt yhtään vieraista koirista ja toinenkin alkoi vähän ajan kuluttua murista ja oli sitä mieltä että pikainen tervehtiminen on OK mutta ei tässä kavereiksi ruveta. Myös moni lapsi ja pari aikuistakin kävi Nessua silittelemässä, luulen että se on ihan hyvä ja auttaa minimiestä huomaamaan että vieraatkin on kivoja. Se kuitenkin tosi paljon tykkää kun sitä silitetään.
Pentuluokka oli ilmeisesti alle 9 kuukautisille joten Nezumi meni pieniin aikuisiin, tuomarina Anne Tuovinen. Ajattelin että no, eipä se ainakaan aikuisten seassa voita mitään kun ei se osaa esiintyä niin ei tule taas sitä ongelmaa että miten saadaan voitot roudattua kotiin. Kuten kuvasta näkee niin eipä voittanut mitään juuh xD Nessu esiintyi maassa tosi kivasti ja reippaasti, vähän pyöriskeli ja hyöriskeli mutta tosi hyvin siihen nähden että herra on vasta sen 9kk ja tämä on sen elämän toinen mätsäri. Pöydällä Nessu ei tykännyt kauheasti olla eikä etenkään siitä että tuomari koski mutta sai tuomari kuitenkin kopeloitua sen läpi ja katsottua hampaat. Sen jälkeen Nessu oli maassakin hetken vähän myrtsinä ja jouduin itse pitämään sen häntää ylhäällä mutta tosi nopeasti se unohti murjottaa ja oli taas oma reipas itsensä. Saatiin sininen nauha.
Sinisten loppukehässä oli aluksi vähän hankalaa kun me oltiin ensimmäinen pari ja Nessu ei oikein halunnut seistä niin että se ei näe mitä sen selän takana ne muut koirat puuhaa. Kuitenkin haluaisin että se seisoo oikein päin koska näyttelyissä ei kai enää edes saa esittää nokka menosuuntaan päin? En ole varma. Joka tapauksessa olisi kivempi että se oppisi olemaan välittämättä siitä jos se on ekana. Sitten koirat järjesteltiin koko järjestykseen jotta juoksutus onnistuisi ja me siirryttiin ekoista vikoiksi :D Sitten ei ollut mitään ongelmaa ja Nessu seisoi tosi kivasti, juoksutus sujui myös minusta hyvin. Sijoituttiin toisiksi, olin aika yllättynyt :D Voitettiin ruokasäkki mutta onneksi ei tuon isompi, tuo vielä meni pyöränkin kanssa, kunhan käytiin ensin ostamassa muovikassi johon sen sai tungettua. Ensi kerralla pitää tajuta ottaa mukaan oma kassi voitoille nyt kun voittoputki on alkanut ;D
Kotimatkalla herra jaksoi taas kitistä, en oikein uskonutkaan että se malttaisi edes mätsäröinnin jälkeen tyynesti nukkua repussaan... On huvittavaa kun aikuiset todella harvoin huomaa Nezumia jos se on repussa mutta lapset huomaa melkein aina. Nyt kun menin pyörällä kuulin kun useampi lapsi huudahti vanhemmilleen jotain tyyliin "Tuolla on koira! Sillä oli koira selässä!" Vanhemmat ei ehdi enää näkemään kun me on jo viiletetty ohi (Nessun reppuun näkee vain suoraan sivusta) ja vastailevat jotain tyyliin 'no ei kai, se oli varmaan joku lelu tms.' "Oli sillä koira!!!" Juuh on siellä selässä koira, lapset on oikeassa mutta en tiedä saavatko vanhempiaan vakuuttuneeksi asiasta :D
Kyltti joka saatiin Pontuksen omistajalta :D
Meni muuten tosi hienosti hoitojakso, Nezumi ei enää ole sellainen hirveä nylkyttäjä mitä se oli pienenä. Kyllä se nykyäänkin voi vähän yrittää jos se kovin kiihtyy mutta uskoo kieltoa eikä Nessua edes koko hoitoaikana tarvinnut kieltää kuin vissiin kerran vaikka pojat riehui melkein koko ajan :D Turhanpäiväinen räkyttäminenkin on loppunut, nyt se on taas yhtä hiljainen kuin ennenkin :) Niin hieno mies!