Nezumin toinen mätsäri

Aurinko häikäisee

Käytiin tänään Nezumin kanssa Mäntsälän Koirakerhon ja Mäntsälän eläinlääkäriaseman järjestämässä mätsärissä pyörällä. Eli Nessu reppuun, reppu meikän selkään ja meikä pyörän selkään :D Nessu kitisi matkalla, minkä arvasinkin, mutta muuten sujui tosi hyvin. Nessu tykkää olla kassissaan silloin kun ollaan kotona ja reppu on lattialla avoimena tai jos reppu on mun sylissä niin sekin menettelee mutta se ei niin kauheasti tykkää olla selässä kannettavana. Ehkä kun se ei oikein näe sieltä mua eikä sitä mihin ollaan menossa? Tästä on reilu 10 kilsaa mätsäripaikalle joten matka ei onneksi ollut kovin pitkä :)

Tapahtumapaikalla Nessusta oli tosi hauskaa kun oli paljon koiria, aluksi vaan kukaan ei halunnut seurustella (eikö näyttelyt muka ole leikkipaikkoja???) mutta sitten löytyi mm. kiva maltankoiratyttö ja russelityttö joiden kanssa pikkuherra pääsi tekemään lähempää tuttavuutta. Paikalla oli kaksi muutakin chihua ja Nessu olisi kauheasti halunnut niiden luokse, selvästi se tunnisti kaltaisensa, mutta toinen chihuista ei tykännyt yhtään vieraista koirista ja toinenkin alkoi vähän ajan kuluttua murista ja oli sitä mieltä että pikainen tervehtiminen on OK mutta ei tässä kavereiksi ruveta. Myös moni lapsi ja pari aikuistakin kävi Nessua silittelemässä, luulen että se on ihan hyvä ja auttaa minimiestä huomaamaan että vieraatkin on kivoja. Se kuitenkin tosi paljon tykkää kun sitä silitetään.

Pentuluokka oli ilmeisesti alle 9 kuukautisille joten Nezumi meni pieniin aikuisiin, tuomarina Anne Tuovinen. Ajattelin että no, eipä se ainakaan aikuisten seassa voita mitään kun ei se osaa esiintyä niin ei tule taas sitä ongelmaa että miten saadaan voitot roudattua kotiin. Kuten kuvasta näkee niin eipä voittanut mitään juuh xD Nessu esiintyi maassa tosi kivasti ja reippaasti, vähän pyöriskeli ja hyöriskeli mutta tosi hyvin siihen nähden että herra on vasta sen 9kk ja tämä on sen elämän toinen mätsäri. Pöydällä Nessu ei tykännyt kauheasti olla eikä etenkään siitä että tuomari koski mutta sai tuomari kuitenkin kopeloitua sen läpi ja katsottua hampaat. Sen jälkeen Nessu oli maassakin hetken vähän myrtsinä ja jouduin itse pitämään sen häntää ylhäällä mutta tosi nopeasti se unohti murjottaa ja oli taas oma reipas itsensä. Saatiin sininen nauha.

Sinisten loppukehässä oli aluksi vähän hankalaa kun me oltiin ensimmäinen pari ja Nessu ei oikein halunnut seistä niin että se ei näe mitä sen selän takana ne muut koirat puuhaa. Kuitenkin haluaisin että se seisoo oikein päin koska näyttelyissä ei kai enää edes saa esittää nokka menosuuntaan päin? En ole varma. Joka tapauksessa olisi kivempi että se oppisi olemaan välittämättä siitä jos se on ekana. Sitten koirat järjesteltiin koko järjestykseen jotta juoksutus onnistuisi ja me siirryttiin ekoista vikoiksi :D Sitten ei ollut mitään ongelmaa ja Nessu seisoi tosi kivasti, juoksutus sujui myös minusta hyvin. Sijoituttiin toisiksi, olin aika yllättynyt :D Voitettiin ruokasäkki mutta onneksi ei tuon isompi, tuo vielä meni pyöränkin kanssa, kunhan käytiin ensin ostamassa muovikassi johon sen sai tungettua. Ensi kerralla pitää tajuta ottaa mukaan oma kassi voitoille nyt kun voittoputki on alkanut ;D

Kotimatkalla herra jaksoi taas kitistä, en oikein uskonutkaan että se malttaisi edes mätsäröinnin jälkeen tyynesti nukkua repussaan... On huvittavaa kun aikuiset todella harvoin huomaa Nezumia jos se on repussa mutta lapset huomaa melkein aina. Nyt kun menin pyörällä kuulin kun useampi lapsi huudahti vanhemmilleen jotain tyyliin "Tuolla on koira! Sillä oli koira selässä!" Vanhemmat ei ehdi enää näkemään kun me on jo viiletetty ohi (Nessun reppuun näkee vain suoraan sivusta) ja vastailevat jotain tyyliin 'no ei kai, se oli varmaan joku lelu tms.' "Oli sillä koira!!!" Juuh on siellä selässä koira, lapset on oikeassa mutta en tiedä saavatko vanhempiaan vakuuttuneeksi asiasta :D

Kyltti joka saatiin Pontuksen omistajalta :D

Meni muuten tosi hienosti hoitojakso, Nezumi ei enää ole sellainen hirveä nylkyttäjä mitä se oli pienenä. Kyllä se nykyäänkin voi vähän yrittää jos se kovin kiihtyy mutta uskoo kieltoa eikä Nessua edes koko hoitoaikana tarvinnut kieltää kuin vissiin kerran vaikka pojat riehui melkein koko ajan :D Turhanpäiväinen räkyttäminenkin on loppunut, nyt se on taas yhtä hiljainen kuin ennenkin :) Niin hieno mies!

AOK

Pontus tuli taas vähäksi aikaa kyläilemään :)

Yksi ohitus on ollut vasta (tai no oli toinenkin mutta ne oli tutut koirat niin ei ehkä lasketa) mutta se oli lähes täysin hiljainen joten ehkä tämä uusi suunnitelma toimii. Sirri ei haukkunut ollenkaan, mikä on se oleellisin asia. Dany sanoi pari aneemista wuffia, katsoi Sirrionia silleen että 'ai eiks me haukutakaan?' ja hiljeni, aivan kuten ajattelinkin. Se on joskus aika blondi ;D

Toinen hyvä asia on ollut Nezumin äkillinen innostus metsälenkkeihin. Nessullahan on muutenkin ollut tätä ulkoilu-vastahakoisuutta sen mielestä huonoilla säillä mutta silloinkin kun on hyvä ilma ja se on ulkoillut muuten tosi mielellään se ei ole tykännyt jos/kun mennään metsään. Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Hienopylly Ensimmäinen tahtoo kulkea sivistyneesti asfaltilla tai vähintään siistillä hiekkatiellä, muuten ei oikein kykene. Metsässä on ällöä, likaista (lehtiä yms. joka paikassa) ja kauheita siron naisen ranteen paksuisia oksia mistä Hienopylly ei mukamas pääse yli ilman nostamista. Vaikka se pystyy hyppäämään mun vanhempieni jenkkisänkyyn... En ole näissä tilanteissa sitä nostanut, Nessu ottaa niin äkkiä kaikki saavutetut edut käyttöön ja kun se ei ole mikään vammainen niin en halua sitä sellaiseksi opettaa. On se sieltä sitten marmatuksen saattelemana aina lopulta saanut itsensä hilattua yli näistä "valtavista" esteistä.

Mutta nyt tässä yksi päivä kun mentiin metsään ja laskin sen irti Nezumi säntäsikin juoksuun ja juoksenteli sekä itsekseen että Sirrionin perässä ihan kuin normaali koira ;D ja mm. vauhtia yhtään hidastamatta liiti ihan ongelmitta tosi isojenkin esteiden yli. Olin hieman ihmeissäni, kuka tää koira on ja mitä se on tehnyt mun Nössylle?? Mutta sen jälkeen sama meno on jatkunut ja metsälenkkeily on ihan parasta. Ainakin jos ei nyt kovin hankalaa/"likaista" maastoa ole, ei nyt ihan barbaariksi sentään tarvi Nessun mielestä ryhtyä vaikka se onkin vähän alentanut standardejaan.

Ollaan myös päästy aloittamaan kevyet juoksulenkit, ihan hyvin pystyy ainakin mun PK- vauhtia juosta chihun kanssa. Ehkä mitään vetoja en ottaisi tätä herraa tekemään mutta uskoisin että vielä vähän ikää saatuaan se voi aivan hyvin olla mukana melkein kaikilla lenkeillä mille nuo isotkin tulee. Olisipa ihanaa jos se nyt innostuisi lenkkeilystä niin paljon että ensi talvenakin se olisi edes vähän reippaampi ulkoilija. Eihän se mikään husky tietenkään ole eikä tarvi ollakaan mutta tiedän monia chihuja jotka ulkoilee ihan reippaasti ja mielelläänkin myös talvella niin siihen pyritään. Toivossa on kuulemma hyvä elää :D

Nezumin reissukuvia

Kuvat otettu kun käytiin Helsingissä minimiehen kanssa ihmettelemässä vilskettä - jota ei kyllä kuvissa näy :D

Nössy ja Nössyn matkakoti

Ketäs tuolla liikkuu?? Pitäisiköhän huutaa niille että häipyy meidän Hesasta...

(ei se huutanut)

Käytiin koirapuistossakin mutta ei taaskaan löydetty ketään tarpeeksi pieniä kavereita. Tosi vähän oli porukkaa muutenkin vaikka luulisi että kun on viikonloppu ja tosi kiva ilma olisi porukkaa vähän enemmän. Mutta ehkä ihmiset ei niin paljon käy koirapuistoissa enää. Täysin ymmärrettävää kyllä jos näin on :D

Vartiohihu vauhdissa. Tykkään niin siitä miten valppaan näköinen se on normaalisti häntä ja korvat pystyssä vipeltäessään vaikka sitten kun häntä kiertyy yli selkälinjan tietää että se on oikeasti valppaana ja luultavasti aikeissa tehdä jotain vartio/hälytyshommia :D

Jätkä kävi myös vahingossa uimassa, märkänä sille tuli vähän vilu niin laitettiin kevättä varten tehty vihreä villapaita päälle. Vihreä ei ole ehkä ihan Nessun väri mutta keväällä kuuluu pukeutua versoksi.

Rähjät

Käytiin Danskun kanssa Rajasaaren koirapuistossa, kotimatkalla oli aika rauhallinen setteri. Neiti pääsi ihan itsekseen matkaan, Sirrion kun ei puistoile ja Nezumikin käy vain sellaisissa puistoissa missä on pienille koirille oma puoli ja/tai näkee ketä puistossa on ja kuka on tulossa.

Mun koirat on ilmeisesti nyt keväällä päättäneet ryhtyä remmirähjiksi :/ Tämä on ihan uutta, koskaan aikaisemmin ne ei ole Haurua lukuunottamatta rääkyneet vieraille koirille vaikka ohitettava käyttäytyisi kuinka huonosti, nyt yhtäkkiä nuo on porukalla huudelleet myös hyväkäytöksisille tyypeille. Hetken ihmettelin että mitähän tämä on mutta eiköhän vastaus ole Nezumi. Ainakin tavallaan.

Ennen ohitukset oli meillä rentoja tapahtumia joita ei varsinaisesti noteerattu, nykyään valmistaudun ohituksiin (ohitettavasta porukasta ja paikasta riippuen) joko pysähtymällä kun näen vieraan koirakon lähestyvän ja nappaamalla Nessun kainaloon tai asettelemalla koko köörin "ohitusasetelmaan" mm. jotta ei vietäisi koko kävelytietä. Sirrion on näistä toimenpiteistä tullut siihen tulokseen että ohituksissa on nykyään jotain erikoista joten Sirrion hoitaa. Se on aina ollut aika kärkäs reagoimaan jos se yhtään kokee että laumaa uhkaa joku, mä olen epävarma tai yhtään mitään sellaista. Ja kun Sirrion haukkuu niin loppuporukka komppaa innolla mukana ja herkästi käy niin että ne siinä tilanteessa innostaa toisiaan ja niille saa karjaista ihan kunnolla ennenkuin ne muistaa mitä tarkoittaa 'hiljaa'.

Näitä on ollut vaan pari, kun tosiaan ohituksia on täällä niin harvoin, mutta nyt on ainakin suunnitelmia asioiden korjaamiseksi. Toivottavasti ne toimivat, ei olla vielä päästy kokeilemaan suunnitelmia käytännössä. Olisi vaan taas vähän helpompi puutua asiaan jos ohituksia tulisi vähän säännöllisemmin. Onneksi tässä lähinnä pitäisi saada Sirrion rentoutumaan, nuo muut tuskin rääkyisi edelleenkään jos Sipu ei aloittaisi. Koska mulla on välillä hoidokkien ansiosta viisikin koiraa taluteltavana olisi aika oleellista että ohitukset(kin) sujuvat nätisti ja ilman urpoiluja.

Taas näkyy että mulle ei sovi tuollainen koira joka vahvasti (tavalla tai toisella) reagoi mun tunnetiloihin. En ole oppinut rauhalliseksi ja rennoksi ihmiseksi vaikka koirien vuoksi sitä olen yrittänyt opetella. Mulla on vissiin liian huono hermorakenne itselläni. Ei jalostukseen ;)

Sirrionhan myös ihan aluksi jännitti Nezumia tosi paljon, silloinkin vähän ihmettelin sitä ennenkuin tajusin että ihan omalla käytökselläni sain sen aikaan. Nessu oli silloin tullessaan niin pieni että jännitin tosi paljon oikeastaan kaikkea sen kanssa, ajattelin että se litskaantuu ja kuolee jo siitä kun siihen päin hengittää :D Vaikka koetin olla näyttämättä sitä noille koiruuksille, koska oikeasti järjellä ajateltuna olin täysin varma ettei ne sille mitään tee, on Sirrion varmasti vaistonnut että jännitän ja siksi se oli niin outo Nezumia kohtaan. Koska Sirrion ei ole ikinä muulloin käyttäytynyt niin ja nykyään kun en enää luule että Nessu kuolee pelkästä katseesta ei Sirrionkaan enää hermoile ja nuo on tosi hyviä kavereita keskenään.

(Olen mä edelleen Nezumin kanssa aika varovainen ja tulen varmasti aina olemaan mutta ei se ole samanlaista kuin silloin ihan aluksi. Nessu ei edes tunnu *niin* pieneltä enää kun olen tottunut siihen. Hieman huvittaa kun joskus huomaan muissa ihmisissä sen saman käytöksen mitä mulla itselläni oli, osa ihmisistä kun ei oikein uskalla esim. silittää Nezumia kun se on niin pieni ja ne pelkää että sitä sattuu tai jotain. Mutta ei se sentään silittämisestä rikki mene :D )