perjantai 29. marraskuuta 2019

Valmiina joulunodotukseen?

Saatiin joulukalenteri Nezumin ja Pojun kasvattajalta. Varmaan tarkoitettu Sirrille ;) 


Mun sairaalakeikka on takanapäin, toipuminen hyvällä mallilla ja koirat tulossa takaisin kotiin ensiviikolla joten kohta blogattavaakin on ehkä vähän enemmän. Koirilla on muuten mennyt hyvin mutta Hauru ei vissiin oikein kestänyt elämänmuutoksia. En oikein ollut varautunut siihen että Hauru olisi se kaikkein hankalin tapaus vaikka varmaan olisi pitänyt. Se on vaan niin helppo meidän arjessa kun mitään epätavallista ei tapahdu ettei sitä aina tahdo muistaa että sillä ei oikeasti ole kaikki ruuvit ihan kohdillaan ja kuuppa leviää uusista asioista. Mutta kohta Haurullekin koittaa se tylsä tavallinen arki toivottavasti.





keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Rokotuksilla

Kaikki erilaisia


Osalle porukkaa piti laittaa vielä rokotukset kuntoon ennenkuin ne lähtevät lomalle viikonloppuna. Eläinlääkärillä vähän jo ihmettelin koiria punnitessa kun Danskun painokin oli jotain 22 kiloa... Jaah, vähän vissiin päässyt koirat paksuuntumaan. No, sattuuhan sitä. Mutta sitten Nezumi painoi 3 kiloa ja olin ihan 😱😱😱 Sehän on jo isompi kuin Poju mukamas??? Paitsi että Poju oli 3.2 kiloa. Häh?? Mietin kyllä että onkohan vaaka rikki tai jotain mutta... no kai ne on vaan tulleet niin isoiksi jotenkin?

Onneksi satuin myöhemmin vilkaisemaan vaakaa vähän tarkemmin ja sen lähtöpaino oli 0.5 kiloa :D Ja välillä se näytti myös 0.6 että tiedä sitten. Siinä on joku matto päällä, olisiko se matto sen puolisen kiloa tai jotain. Mutta heti kuulosti painot paljon järkevämmiltä. Nessu on sen hitusen alta 2.5 kiloa mitä se on aina ollut ja Poju varmaan joku 2.7 jolloin se olisi hieman laihtunut siitä mitä se oli kesällä. Mikä käy järkeen koska silmällä katsottuna se on minusta selkeästi laihtunut myöskin.

Itse rokotukset sujui hyvin ja nyt ei tarvitse ketään laumasta rokottaa ennen kuin keväällä -22 vissiin kun Sirrionin rokotukset kulkee vähän eri tahdissa mitä muun porukan.

Se oli hieman hassua kun tämän eläinlääkärin luona ollaan käyty vain dalmisten (sekä Sirrionin että Rohanin muutaman kerran) sekä chihujen kanssa eikä hän vissiin tiennyt (tai muistanut, jos olen tullut noista toisista maininneeksi) että mulla on vielä lisääkin koiria :D Hän sitten kysyi että mites tällainen setterikin on tullut kun se on aika erilainen kuin mun koirat normaalisti. En ole ajatellut asiaa mutta olen tietty profiloitunut dalmis- ja chihuharrastajaksi vaikka oikeasti en edes varmuudella tiedä tuleeko mulle näiden jälkeen kumpaakaan rotua uudelleen. Ehkä tulee, onhan nämä ihan parhaat, mutta ehkä silti ei. Ne ihmiset jotka on tunteneet mut pidempään ottivat Danyn vastaan melko olankohautuksella, että tuollainen tällä kertaa, mutta chihut puolestaan on aiheuttaneet paljon kysymyksiä. Enempihän chihut (tai ainakin se eka, Poju sitten tuli Nessun varjolla) onkin ne "oudot" yksilöt varsinkin kun tykkään hyvin aktiivisista koirista ja chihuista ihmisillä on selkeästi sellainen kuva ettei ne ole mitään kovia menijöitä. Mikä ei ainakaan mun hihujen kohdalla pidä yhtään paikkaansa. Jopa Poju suht korkeasta iästään huolimatta rakastaa touhuamista ja lenkkeilyä ja vaikka aluksi sitä joutui kantamaan osan matkasta, mitä pidempään se meillä on ollut sitä paremmaksi sen kunto on kasvanut ja se on iloisena painatellut aina vain pidempiä lenkkejä. Ei sille 10 km ollut mikään ongelma tuossa joku aika sitten eikä se itse halunnut enää tulla syliin vaikka mahdollisuus olisi.

Harmi kun nyt en itse pysty kävelemään kauhean pitkiä lenkkejä ja pelkäänpä että Pojun kunto on taas laskenut. Se on kuitenkin vanha niin se tarvisi ylläpitoa erilailla kuin nuo nuoret. Toivottavasti se on niin hyväkuntoinen kuitenkin että pystyy alkaa uudelleen kuntoilemaan kunhan tämä mun sairasloma tästä loppuu. Ei mua haittaa sitä kantaa mutta kun se nauttii niin paljon liikkumisesta, aina painattelee innoissaan häntä pystyssä ja suu naurussa, niin toivon että se saisi lenkkeillä mahdollisimman paljon ennenkuin jossain vaiheessa varmaan väistämättä alkaa alamäki :/ En toivoisi siitä sellaista vanhuskoiraa jonka pää vielä haluaisi tehdä kaikkea mutta ruumis ei enää pysy mukana.


lauantai 2. marraskuuta 2019

Höyris saa takin



Käytiin yhtenä päivänä kylässä whippeteillä kuten ehkä videosta näkee. Hyvin tuli pojat toimeen kun vinttarit oli niin kilttejä poikia etteivät välittäneet Pojun pölhöilyistä. Poju on sellainen että se ei suorilta pure tai muutenkaan käy ns. käsiksi kehenkään mutta on aika ärtyisä, murisee ja muuta sellaista jos yhtään tapahtuu mitään mistä hän ei nyt tykkää (ainakin jos ne ei ole chihuja, niitä kohtaan se on suopeampi) ja jos siihen yhtään vastaa niin sitten Poju on kyllä valmis tappelemaan. Mikä on aika vaarallistakin kun se on noin pieni niin en kauheasti sitä yleensä laske toisten koirien luokse. Vaikka kiltti poika se nytkin oli, ainoastaan jos whippetit meinasi alkaa leikkiä Nessun kanssa se laittoi heti pelin poikki. Poju on aika kova puolustamaan Nessua jos Pojun mielestä tilanne sitä vaatii ja whiput oli selvästi sen mielestä liian isoja ja villejä Nessun leikkikaveriksi. Ja oikeassahan Poju on vaikka ei se komentaminen sille kuulukaan, me ihmiset kyllä käsketään niitä rauhoittumaan jos ne meinaa alkaa liikaa riehumaan keskenään.

 Kannattaa kuvata yöllä pimeässä puhelimella mustaa koiraa

Ihan päätöntä tällainen takin päälle pakottaminen


Meille tarjottiin vinteille liian pieneksi jäänyttä Pomppaa joka on vähän revennyt yhdestä saumasta. Ei ole vaikea korjata ja takki näytti siltä että voisi olla Höyrypään kokoa joten otettiin se testiin. Osoittautui että koko on vähän nafti mutta ei tuo ihan huono ole. Hauru ei ole mikään palelija todellakaan ollut koskaan joten se ei mitään vaatteita ole omistanut sitten pikkupentuajan mutta kun ikää tulee koko ajan lisää niin ehkäpä kylmänsieto heikkenee joten on ihan hyvä että sillä on joku takki olemassa.


Silloin kun Haurulla oli viimeksi takki päällä. 
Tuon ikäisenäkään se ei enää sitä tarvinnut, mulla ei vaan ollut Haurun ollessa pentu omaa kameraa (eikä vielä kamerapuhelintakaan siihen aikaan) niin laitettiin sille tuona päivänä paita päälle ihan vaan kuvan vuoksi.


Hauru itse ei ollut samaa mieltä siitä takin hyvyydestä :D Haun mielestä oli ihan järkkyä kun takkia sovitettiin, se mulkoili minua järkyttyneenä eikä mukamas pystynyt liikkumaan eikä oikein hengittämäänkään. Jaahas. No, sellaista se kai on kun vanhana lykätään yhtäkkiä vermeet päälle. Jätin sille takin hetkeksi päälle niin alkoi se liikuntakykykin sieltä hiljalleen palautua.


 Oli se suorastaan ällöttävä pentuna, ei muuta voi todeta ;)


Mun sängystä löytyy aamuisin tällaisia miehiä. Mitenköhän sitä pitäisi kohta osata nukkua ilman näitä :(