sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Maretariumissa



Kauheasti ei ole blogi päivittynyt mutta eipä ole oikein tapahtunutkaan mitään ja valokuviakaan ei ole tullut otettua kun valoisaan aikaan "ei ehdi". Nyt käytiin kuitenkin pikkupoikien kanssa Kotkan Maretariumissa, jonne marraskuun ajan saa ottaa koiran mukaan (ja 05.12 kissan). Paikan isoin allas on vielä remontissa ja siksi tyhjä mutta toisaalta pääsyliput saa puoleen hintaan eikä se altaan puuttuminen suuremmin haitannut vaikka toki sekin olisi ollut kiva nähdä. 


Ai... mihin ollaan menossa?!?


Ekalla välistopilla jouduttiin kassiin :/

Etukäteen jo epäilin että Nezumia ainakaan tuskin kauheasti kiinnostaa kalojen katselu. Sitä ei kiinnosta kauheasti muutenkaan muut eläimet (mm. hevoset, lampaat, lehmät, kauriit, häkkilinnut eläinkaupassa... mitä näitä nyt on) mutta jos pitäisi valita mukaan lähteminen mihin vain tylsään paikkaan tai kotiin jääminen niin mieluummin se kuitenkin lähtee mukaan. Ja onhan se silti vaihtelua. Pojusta en ollut niin varma mutta ajattelin että tuskin kalat senkään mielestä supermielenkiintoisia on koska... no ne on kuitenkin "vaan" kaloja. 



Eipä Nezumia tosiaan ihan kauheasti jaksanut kiinnostaa vaikka toisaalta ei se yhtään kitissyt tai muutakaan mitä se tekee jos se ei oikein tykkää joten ei kai se sitten niin tyhmä paikka ollut kuitenkaan. Ja katseli se kuitenkin jonkun verran näytteillä olevia asioita ja koetti haistella ihan lähelle tulevia kaloja lasin läpi että kai se jotain hommasta sai irti. 






Poju sen sijaan katseli akvaarioita ihan innoissaan, se oli selvästi kiinnostuneempi aiheesta :D 


Karppejakin Poju katseli tarkkaan, kunnes meikä häiritsi yrittämällä ottaa kuvan :D


Olisin halunnut ottaa kuvan pojista siperiansammen kanssa mutta pojat ei olleet kovin yhteistyöhaluisia vaikka sampi oli :D 







Kalojen lisäksi näytillä oli muutama muukin vesistöjen lähellä viihtyvä eläin mutta nämä oli kaikki melko... elotonta sakkia :P 


Hylje ja norppa (ja pari hihhua)



Käytiin myös kävelemässä Kotkan kansallisessa kaupunkipuistossa. Oli aika tuulista jo ja siksi kylmää mutta onneksi sade ja varsinainen myrskyäminen alkoi vasta myöhemmin. Tosi hauska puisto missä on paljon kaikenlaista nähtävää vaikka kaikkialla ei me ei edes käyty kun aika ja sää. Olisi varmaan vielä kivempi paikka kesällä kun kaikki kasvit ei olisi ihan kuolleen näköisiä :D 



Nämä sorsatkin tuli välillä ihan tuohon vedenrajaan (kerjäämään) eikä Nessua olisi voinut vähempää kiinnostaa, se vaan haisteli puskaa :D Se on just tuommonen vähän hassu. Poju huomasi sorsat heti ja katseli niitäkin aikansa ennenkuin totesi että on ne joo aika tylsiä :D



"Nyt on käyty kaikissa tylsissä paikoissa, seuraavaksi minä ajan jonnekin HYVÄÄN paikkaan!"



"Ou jee!!"

Koetin netistä etsiä etukäteen jotain ruokapaikkaa mihin pojatkin saisi tulla, vähintään kassissa mutta mieluummin ihan muutenkin koska vaikka tuo meidän kassi on suht tilava ei poikien kuitenkaan ole kiva viettää siinä kovin pitkiä aikoja. Ja kun Nezumilla ei ole kivaa se kuuluu... ärsyttävää itsellenkin jos se piipittää, saati sitten muille asiakkaille. Mäntsälästä ei harmittavasti ainakaan suoraan löytynyt mitään koiraystävällistä ravintolaa, voi olla että sellaisia silti on mutta kun ei tiedä niin... enkä nyt tällä kertaa halunnut alkaa soittelemaan niitä läpi etukäteen tms. Mutta Porvoosta löytyi sitten El Patio, espanjalaistyylinen ravintola johon ymmärsin että ainakin pienet, hyväkäytöksiset koirat olisi tervetulleita ihan sisälle asti. Paikka ei ole kovin iso joten kovin isot koirat ei ehkä niin näppärästi sisälle mahdukaan. Terassillehan monessa paikassa pääsee (El Patiollakin on ilmeisesti tosi kiva terassi) mutta ei nyt ihan haluttu syödä terassilla myrskyssä ;) Oli tosi kiva paikka, voi suositella! 





Tiiättekö sen tunteen kun naapuripöydässä on jo ruoka ja itse vielä odottaa?


Kotimatkalla oli aika väsyneitä pikkupoikia



Tuotiin kotiin astikin yksi kampela 



sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Toukonäyttely syyskuussa



Tänään viimeinen näyttely ties kuinka pitkään aikaan. Tämähän oli siis (kuten nimestäkin voinee päätellä) toinen niistä näyttelyistä mihin ehdin Nezumin ilmoittaa ennen koronaa. Nyt näyttelyitä on taas jo peruttukin mutta vaikka niitä järjestettäisiin niin en usko että tulisi herraa ilmoitettua ennenkuin tilanne selvästi rauhoittuu ja kuka tietä kauanko siihen menee. Harmi koska Nessu esiintyi nyt taas selvästi paremmin kuin viimeksi, huomaa että säännöllinen kehässä käynti on auttanut. Tauon aikana se varmasti taas taantuu :/ Kotona treenaaminen kun ei Nezumin varsinaiseen ongelmaan oikein auta. 

Noin muuten näyttelypäivässä ei juuri ollut hurraamista. Huomasin että jotain on vialla kun tuomari Paula Tuominen tutki Nezumia pöydällä niin tarkkaan ja katsoi sen hampaita moooonta hetkeä ja uudestaan ja uudestaan. Ja Nessu antaa siis katsoa hampaat ihan nätisti että ongelma ei ollut se etteikö hän olisi niitä nähnyt. Juoksutuksen jälkeen hän tuli vielä uudestaan katsomaan sen hampaita... ja sitten saatiin keltainen kortti. Mun ilme sillä hetkellä olisi varmasti ollut näkemisen arvoinen. Keltainen?!?!? Onhan Nezumissa tietyt ongelmakohdat joo mutta en mä EHta huonompaa ole osannut odottaa.

Arvostelu on seuraava: 
2v, hyvä koko, ok mittasuhteet, hieman ujo, hyvä otsapenger, ulkonevat silmät, kieli näkyy suun ollessa kiinni, leuat eivät täysin suorat, hyvä kaula, ok eturinta, melko hyvä rintakehä, lantiossa pituutta(?), häntä saisi olla rahtusen ylöskiinnittyneempi, liikkeessä saisi olla ryhtiä ja taka-askeleessa tehokkuutta ja tempperamenttiä, takaliikkeet ovat ahtaat

Siis mitä tuo kursivoitu osuus oikein on? Kieli näkyy suun ollessa kiinni??? Ei meinaan näy. Enkä oikein purematta niele tuota että leuat ei olisi suorat. Mutta sen voin jotenkin hyväksyä vielä arvostelukysymyksenä, mikä nyt kenellekin on suora tai jotain. Mutta se, että näkyykö kieli vai ei, ei nyt oikein ole mielipide. Kun se joko näkyy tai ei näy? Ja Nessulla ei tasan näy. Joillain chihuilla olen nähnyt sitä itsekin mutta ei todellakaan mun pojista kummallakaan. 


Näetkö kuvassa kieltä?

Yritin miettiä tätä pääni puhki ja ainoa mitä minulle tuli mieleen on että oli aika lämmin päivä, päälle 20 astetta, ja juostiin aika paljon (+ pöytäjännitys) niin se on ehkä läähättänyt. Ja joskushan kun koirilla on vain vähän kuuma ne avaa suuta silleen pienesti ja läähättää, läähätyshän ei aina ole sitä että suu on ammollaan ja kieli kokonaan ulkona. Tämän postauksen ylin ja alin kuva on otettu kesällä, päivänä kun oli tosi lämmin, ja molemmissa kuvissa Nezumilla on vähän suu auki sen vuoksi. Ja samanlaisia kuvia löytyisi varmasti kaikista mun koirista jos vaan viitsisin etsiä. 

En kiinnittänyt asiaan huomiota niin en muista läähättikö Nessu arvostelun aikana vai ei mutta muutakaan selitystä en keksi. Mutta ei kai läähättäminen nyt liity mitenkään purentaan tai leukojen suoruuteen ja luulisi että tuomari tunnistaa läähättävän koiran. Vaikka se läähättäisi vain vähän. Tottakai sen kieli silloin näkyy? Sitten taas jos kyse ei ollut läähättämisestä niin edelleenkään en tajua senkään vertaa tätä arvostelua. 


sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Ostoksien esittelyä


On se 25cm kun tarkkaan mittaa :P 

Olen jo pitkään himoinnut Nezumille koiran kehonlämpöä heijastavaa Hurtta Extreme Warmer- takkia mutta olen ollut vähän epäileväinen koon suhteen. Pienin koko on 25 ja se on ollut nuorelle Nezumille liian iso. Mutta nythän se on jo iso poika ja sille menee 25 ihan hyvin. Ja välillä jopa isompi koko. Vaan niinhän se on ettei kaikkien merkkien ja mallien 25 ole sama :D   



Selkeästi isompi kuin mitä tarvisi olla... Mutta onneksi on säätöjä, niillä takista saa aika sopiva. Jalkalenksut roikkuu ihan turhina mutta ne leikattaisiin pois jokatapauksessa koska jos ne olisi sopivat ne hiertäisi eikä Nezumi tarvi niitä muutenkaan kun harvemmin sillä meno yltyy niin villiksi että vaatteet lentelisi päältä. Tosin selän pituuden säätönarua etsiessä ja ihmetellessä (se on tässä uudessa mallissa piilotettu sisäpuolelle ja lukitus on erilainen kuin mihin olen aiemmin törmännyt) säätönaru meni noin vain rikki :( Ihan normaalisti sitä kohtelin ja todellakin odottaisin parempaa näin kalliilta tuotteelta. Muuten takki kuitenkin tuntuu laadukkaalta ja muut säätönarut on toimineet ihan odotetusti että liekö tämä yksilö ollut tuon osalta joku maanantaikappale... Ei silti kauhean kiva ensikosketus tuotteeseen. Hirmuisen lämmin tuo kyllä tuntuu olevan, Nezumi oli lyhyen kokeilun jälkeen jo selkeästi lämmennyt takin sisällä. Tositoimiin takin kanssa tuskin vielä hetkeen päästään mutta vaikuttaa tämän perusteella lupaavalta :)


Tuleehan se aika pitkälle taakse, joskaan ei ole tässä vedetty lyhyimmilleen koska se säätö tosiaan hajosi, mutta toisaalta ei myöskään haittaa koska ainakin takki peittää takaosan ja kyllä pikkuherra hädillä pystyy tuon kanssa käydä. Ja mahtuu vaikka villapaita hyvin alle tosi koville pakkasille.

Tykkään tästä uutusväristä! Eka kuva takista on lähimpänä oikeaa väriä, tämä on siis hyvin tumman punainen. Ennen tätä sai yksivärisenä vain harmaana enkä yhtään pidä koiranvaatteissa synkeistä väreistä koska toivon koiran näkyvän pimeälläkin mahdollisimman hyvin. Ne camokuviot mitä on saatavilla on sitten taas vähän turhan hempeitä omaan makuuni vaikka se vihreä meille kuitenkin piti alunperin tulla vähiten huonona vaihtoehtona :D Mutta nyt olikin tullut uutuutena tämä puolukka, hyvä vahva väri joka kuitenkin erottuu. Ja sopii sävynsä puolesta poikakoirallekin. 


Huppu ei varsinaisesti ollut rakkautta ensikokeilulla Nessun puolelta mutta tuntuu tosi toimivalta

Löysin takin aika hyvästä alesta, se oli kieltämättä myös yksi syy miksi se tuli nyt ostettua. Alennuksen vuoksi mietin hieman pitäisikö Pojullekin hommata oma, olisivat sitten samikset :D Mutta Poju ei ole lähellekään niin paleleva mitä Nezumi (eikä täällä etelämmässä nyt niin hirveän pitkiä paukkupakkasjaksoja ole - jos on ollenkaan) ja lisäksi sillä on mm. hyvä Pomppa omasta takaa jo olemassa. Ei se tarvitse uutta takkia. Mutku mä haluun ja onhan se epistä jos toisella on uusi hieno takki ja toisella vanha ja kulunut ;) Päädyin sitten "kompromissina" tilaamaan vielä Hurtta Body Warmer haalarin koossa 25s, ajattelin että pojat voi vaikka molemmat pitää sitä tarpeen mukaan.



Vaan eipä tämäkään mennyt ihan niinkuin ajattelin. Pojulle haalari vaikuttaa hyvälle mutta Nezumille se ei istu oikein, se ei edes voi pissiä tuo päällä. Ja se mikä eniten kertoo epäsopivuudesta on Nezumin oma mielipide, Nessu ei mielestään pysty liikkumaan ollenkaan tämä haalari päällä. Yleensä sille vaatteet ei ole ongelma joten ongelma nimenomaan on tämä vaate ;) Tästä olisi olemassa myös 20 koko mutta epäilen että se olisi kuitenkin liian pieni. Tai sitten se on oikeasti jo tosi iso 20cm :D Tosin nyt kuvaa katsellessa ei tuo näytä niin huonolle mun mielestä. Täytyy katsoa saisiko tätäkin sittenkin vielä fiksailtua sopivammaksi. Mutta Pojullehan se tosiaan oli enemmän tarkoitettukin että siinä mielessä ei haittaa jos ei se Nessulle käy.

Kumpikaan ei siis ole ihan täydellinen mutta valmisvaatteet harvemmin on ja tämän hetken ajatus on että kuitenkin pidän molemmat tuotteet, joskin tuosta takin huonolaatuisesta säädöstä pitää reklamoida. 



Nezumi sai myös uuden pedin, Alba Sleeping Bag Flamingo. Nessu haluaa öisin nukkua omassa rauhassa eli ei esim. mun kanssa saman peiton alla. Ehkä pyörin liikaa tai jotain? Mutta se haluaa kuitenkin nukkua peiton alla. Tähän asti sillä on ollut sen oma kantoreppu petinä mutta olen katsellut että se alkaa hieman kärsiä siitä että sen päällä hypitään yms. enkä haluaisi että se menee käyttökelvottomaksi. Eli uusi pesä olisi löydettävä. Nezumi myös tykkää noista pörröpedeistä mutta meillä ei sellaista ollut niin tämä on kaksi yhdellä iskulla :D Vähän ihmettelin kun menin tätä petiä tilaamaan kun olin ihan varmana nähnyt tämän Petellä jossain mainoksessa mutta ei sitä petiosastolta löytynyt. Sitten tajusin katsoa kissojen pedeistä :D Lukee siinä sentään kuvauksessa että käy pienille koirillekin ;) Tämä on ollut tosi hyvä, Nezumista se on aivan ihana ja vaikka se on lättänä pussukka, pedin suuaukko on sen verran jämäkkä että koiran on helppo mönkiä pussiin sisälle. Myös sen jälkeen kun sen päällä on nukuttu ja/tai pompittu :D 

Sitten vielä Purre kynsitrimmeri kun sitä on muutama ihminen kehunut hiljaiseksi mutta tehokkaaksi. Varsin hiljainen se onkin, suurin osa mun koirista ei välitä siitä mitään. Isoille koirille tosin en ole sitä varsinaisesti kokeillut, niillä ei ole ongelmaa kynsienleikkuussa ja se on kuitenkin nopeampaa saksilla naps naps kun alkaa niitä hiomaan. Mutta Nessun kynnet olen Purrella jo tehnyt, noin pienten kynsien leikkaaminen kun on minulle aika haastavaa. Hiominen on pienten kanssa paljon helpompaa ja tämä laite toimi ihan kuten pitääkin. 

Poju, jolle kaikki hoitotoimenpiteet on ongelma, oli aluksi hyvin epäluuloinen mutta se nyt on epäluuloinen jos sitä lähestyy yhtään mikään esine kädessä eli en usko että tuo hiljainen surina on varsinaisesti sillekään mikään juttu. Pari päivää totuteltiin laitteeseen niin että se oli vain päällä ja tuli herkkuja, sitten pidin laitetta kynttä vasten ilman että kuitenkaan hioin ja nyt on päästy jo hiomaankin. Ei tosin kaikkia kynsiä kerralla vaan pikkuhiljaa mutta totuttelu on toistaiseksi ainakin mennyt ilman mitään tappeluja eikä Poju ole kertaakaan yrittänyt purra joten hyvä hankinta :) 


torstai 17. syyskuuta 2020

Töihinmeno


Onkohan mun hihut viallisia kun ne tykkää lenkkeillä sateessa??


Koirien, varsinkin minimiesten, arkeen tuli joku aika sitten muutos kun aloin käydä säännöllisesti töissä. Kun "normaalit" ihmiset siirtyy etätöihin ja pysyy kotona koska korona, jotkut muut kokeilee vaihtoehtoista lähestymistapaa ;) Isoista koirista en ollut erityisen huolissani, vaikka en näiden nykyisten elinaikana ole ollut poissa kotoa kuin satunnaisesti niin tiedän että ne on fiksuja tasapainoisia otuksia. Ja ne kuitenkin osaa jäädä yksin ja ovat siihen jollain tapaa tottuneet, nyt sitä vaan tapahtuu useammin ja vähän pitkäkestoisemmin. 

Ainoa mikä vähän mietitytti oli Danyn sisäsiisteys kun sillä on aikaisemmin ollut jotain ongelmia pidättämisen kanssa. Se on sinänsä sisäsiisti mutta on saattanut yht'äkkiä pyytää ulos ja kauhea hätä. Sitten jos ei pääse se tekee sisälle ja ihan selkeästi siksi että se vain kertakaikkiaan ei pysty pidättelemään. Ei mitään fyysistä syytä ole löytynyt ja itse uskon ihan täysin että vika on korvien välissä - Dany on ulkona samanlainen "jee kaikkea jännää wuhuu" tyyppi mitä Rohan oli 24/7 :D Joten uskon että kun se pääsee ulos se ei vain aina muista tehdä hätiään kun on kaikkea superjännää meneillään. Mutta oli syy mikä hyvänsä niin nyt tämän vuoden aikana asiaan on tullut huimaa parannusta ja *koputtaa puuta* neiti onkin ollut täysin sisäsiisti kaikki työpäivät tähän mennessä. Hyvä homma! En usko että Danysta(kaan) tulee varsinaisesti seesteistä edes vanhuksena mutta on sillä ehkä ikä alkanut tehdä tehtävänsä ja aivotoimintaa on alkanut näkyä muutenkin aiempaa enemmän ;D 

Nezumin reagointia työpäiviin oli vähän jännempi seurata, se kun ei ole oikeastaan ikinä ollut yksin. Ei ihan se järkevin homma olla opettamatta tätä taitoa jo heti pennusta mutta näin nyt vaan on käynyt. Minimiehet on mukana kaikkialla mihin menen, varsinkin jos menot on yhtään pidempiä kuin lähikaupassa pikainen piipahtaminen. Mutta Pojuhan on varmasti oppinut normikoirien tavoille edellisessä elämässään ja on muutenkin sellainen että suhtautuu asioihin rennosti. Nezumi taas on joskus vähän... no Nezumi. Vaikea kuvailla varsinkin niin ettei ymmärrettäisi väärin, kun kuitenkin se on loppupeleissä hirveän fiksu ja kivaluonteinen koira. En mä oikein osaa nähdä että sille tulisi eroahdistusta tai muuta sellaista mielenhäiriötä, ei se ole kuitenkaan sen tyyppinen koira. Ja siis onhan sillä mallina noi muut koirakaverit, olisi varmaan eri olla ihan yksin yksin. 

Ihan ensimmäisinä päivinä Nezumi oli ehkä pikkuisen stressaantunut ja eihän se mikään ihme ole, koiralle kun ei oikein voi selittää mitä tapahtuu. Mutta hyvin nopeasti homma on rutinoitunut eikä Nezumi yhtään esim. yritä mukaan aamulla kun lähden. Ja kun tulen kotiin niin vastassa on unisia hihhuleita joita kiinnostaa lähinnä se lähdetäänkö lenkille heti vai onko mun muka pakko vaihtaa vaatteet ensin... Olen pari kertaa tullut etuajassa ja silloin minityypit ei ole edes heti tajunnut että olen kotona kun ne vaan vetää sikeitä xD Isot on vähän parempia vahtikoiria ja huomaa kyllä jos joku liikkuu pihalla. Tiedän ettei ne huuda täällä mitenkään hirveästi (kuulisin siitä naapuriltakin) mutta ne varmaan vahtii jonkin verran töissä ollessanikin koska minit ei näemmä reagoi niiden haukkumiseen. (Mun chihut selkeesti on rikki...) 

Kivaa kun on järkeviä koiria joiden kanssa asiat sujuu vaivattomasti :) 


sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Royal Canin Show Helsinki


Tänään toinen keväältä syyskuulle siirtyneistä näyttelyistä mihin ehdin Nessun ilmoittaa ennen kuin korona- viruksen vakavuus ja sen vaikutukset mm. tapahtumiin paljastui. Tuomariksikin oli koronan vuoksi vaihtunut Marja Kosonen. 

Nezumi oli ainoa avoimen luokan uros. Sen lisäksi että pöytäähän Nessu tunnetusti inhoaa eikä halua seistä, tällä kertaa myös juoksemisen sijaan kiinnosti lähinnä maan haistelu. Paikalla oli juoksuinen narttu niin se varmaan vielä lisäsi pikkumiehen kiinnostusta hajuihin esiintymisen sijasta ja Nezumi on siitä hankala ettei sille oikein ole mitään palkkaa millä sen saisi innostumaan asioista jotka ei sitä huvita. Paitsi siis jos sen juoksuisen nartun olisi voinut laittaa siihen eteen xD Mutta esim. namit vaikka olisi mikä joulukinkku tahansa niin ihan turha heilutella sitä sen naaman edessä, ei sitä kiinnosta. Ei kiinnosta lelutkaan. Kehut toimii sinänsä parhaiten mutta siinä on todennäköisesti hieman ongelmana että minimies on mamman kultamussu niin se tietää ettei sen nyt niin kauheasti tarvi niiden kehujen eteen tehdä... Ja tämä on asia mikä ei tule muuttumaan. Koska se nyt vaan on mamman kultamussu. Vähän asiaa sivuten en ole edelleenkään keksinyt mitään keinoa millä saisin sen istumaan paljaalla lattialla täällä kotona että... jooh. Nessu tekee temppuja vain jos se itse haluaa. Onneksi useimmissa asioissa se on aika kiva ja haluaa tehdä sitä mitä pyydän. 

Eli esiintyminen oli siis tällä(kin) kertaa hyvin heikkoa mutta pikkumies sai silti ERIn ja SAn myöskin. Ja hyvän arvostelun. Sama homma kuin keväälläkin sen ekassa näyttelyssä, muuten hyvä mutta sen pitäisi oppia esiintymään kunnolla. 

Paras uros kehässä Nessu ajoittain jopa juoksi (muiden imussa) mutta pääasiassa ei kiinnostanut edelleenkään. Tuli siitä silti PU4, ei jääty vikaksi :P Tuomari tuli vielä kehän jälkeen sanomaan että se on kaunis, juuri oikean tyyppinen chihu mutta tarvitsee paljon kehätreeniä. Niinpä, mutta kun se tarvisi nimenomaan treeniä näyttelytilanteissa. Keskenämme ollaan treenattu paljon mutta ei auta että se kotona menee tosi hyvin. Tämä korona tuli tosi huonoon aikaan kun ei päästy koko kesänä harjoittelemaan mihinkään ihmisten ilmoille. Eikä me sitten taas talvellakaan oikein mihinkään mennä. Yksi näyttely sillä siis on vielä syyskuun loppupuolella mutta sitten on taas vain kotona oleskelua. Mutta toivotaan että ensivuonna menisi paremmin ja että se vielä oppisi esiintymään nätisti. Onhan se vielä aika nuori koira ja tämä oli vasta sen toinen virallinen näyttely. Mutta toisaalta vähän harmittavaa aina kuulla kuinka hieno se olisi jos se vaan esiintyisi :/ Silti huonompihan se olisi näyttelyiden kannalta jos Nezumi olisi tosi ruma koska käytöstä voi toivottavasti parantaa mutta geeniloton tulos on pysyvä. 



Arvostelu, ehkä siitä saa just ja just selvää vaikka ei ole ihan paras kuva :D


sunnuntai 16. elokuuta 2020

Chihuahua ry mätsäri



Tänään Nezumin kanssa Chihuahua ry:n match showssa jossa oli chihuille oma luokka ja tuomarina chihukasvattaja Riitta Vilkman (kennel Namkliv). Vaikka oli lämmin päivä oli kuitenkin viileämpää kuin edellisessä mätsärissä ja itseasiassa kerrankin sää Nessusta juuri kohdallaan. Nezumi esiintyikin tosi kivasti ja vaikka se ei edelleenkään oikein arvosta tuomarin lähentelyä, etenkään mitään pallien katsomista, Nessu oli tämän tapahtuman jälkeenkin häntä pystyssä heiluen :D Kun joskushan se murjottaa koko loppukehän kun pientä hihua on näin julmasti kohdeltu. Nessu sai sinisen nauhan koska tuomarin sanojen mukaan vaikka sillä oli parempi häntä kuin kilpakumppanilla (chihuilla hännän oikea kanto on näyttelyissä tärkeää) on se vielä rakenteeltaan kehittymättömämpi. Oli se myös hieman nuorempi näistä kahdesta, vaikka ei paljoa. Jännä nähdä miltä minimies näyttää kolmevuotiaana. Minusta Nessu ei ole tyypiltään niin... tanakka ja sellainen neliömäinen mitä jotkut chihut mutta aika näyttää. Onhan se nyt kaksivuotiaana jo ihan erilailla kehittynyt kuin mitä se oli vuotiaana. Ja sitten kun yritän pitää sen suht hoikassa kunnossa niin sekin vaikuttanee. Monet (ei kaikki tosiaankaan!) chihut on, anteeksi vain, mun silmään hieman tukevia. Nezumikin välillä, näin pieni koira lihoaa aika helposti :/ 

Sain tuomarilta vinkkiä siihen miten Nezumia kannattaisi pöydällä esittää ja ihan asiaa hän puhui. Ja oikeastaan juttu joka minun ainakin pitäisi tietää jo ennestään mutta kun Nessu on sellainen mamman mussukka niin olen ehkä vähän antanut sen pelleillä siinä pöydällä oman halunsa mukaan. Mutta koska me tullaan näyttelyissä käymään niin tosiaan varmaan pitäisi nyt ryhdistäytyä ja seisottaa sitä kunnolla :D Joskus ilmeisesti pitää vaan kuulla ulkopuoliselta asiat että ne ymmärtää ;) 



"Soittakaa hihuliittoon, täällä rääkätään hihuja!!!!"*

(*Huom! Yhtään hihua ei todellisuudessa vahingoitettu)

Sinisessä kehässä Nezumi sijoittui neljänneksi ja voitti hienon ruusukkeen ja pokaalin lisäksi 1,5 kiloa chihuahua ruokaa, tosi hienon heijastinliivin (en ehkä kestä näitä chihuvaatteita kun tuokin on ihan kuin oikea koiran heijastinliivi mutta naurettavan pikkuriikkinen :D :D ), lelun, silmänympärysvoidetta ja huivin josta en oikein tiedä että olisiko se tarkoitettu (isolle) koiralle koristehuiviksi. 

Nezumista oli ihanaa kun oli chihumätsäri, niin paljon chihuja! Mätsärit olisikin paljon kivempia jos aina olisi chihuille oma luokka, sanoo Nessu. Tosin sille meni ohi kulkenut kääpiöpinserikin läpi chihuna mutta ei kai se niin nuukaa ole :D 



Palkkaneuvottelut käynnissä

Pojjo oli tietty myös turisteilemassa ja oli tosi hienosti vaikka piti sen vähän kommentoida... mutta välillä näin kun sen teki mieli sanoa jotain loukkaavaa mutta pysyi hiljaa. Ollaan koitettu treenata sitä että vaikka kaikki ei-chihut onkin rumia ja haisee pahalle niin ei sitä tarvitse ääneen sanoa. Useimmiten lenkillä se jo onnistuukin, näissä tapahtumissa vain onnistumisprosentti on vaihtelevampaa.



"Tarjoilija, lisää ruokaa! Eihän meille yksi ateria riitä!!"
(...ja voitaisko saada joku penkin istuimen korottaja...)



keskiviikko 12. elokuuta 2020

Hauru 12 vuotta!

 

Haurun synttäripäivä oli viime torstaina mutta tuo loppuviikko oli tosi kiireinen kun mulla oli omia menoja, vieraita, Nessun terveystarkit, mätsäri ja muutama muukin juttu siihen päälle. Joten päätin että teen tämän postauksen vasta näin jälkikäteen. 

Hauru on voinut hyvin eikä siinä edelleenkään kauheasti näy vanhuus. Nyt ihan viime aikoina sillä on ollut hieman ongelmia turkin kanssa mutta toivon että se oli vain tuo ruoka mikä ei sopinut. Saatiin lahjoituksena Dagsmarkia (Hämettä muistaakseni) ja se on niin vähärasvaista ettei sitä oikein ole järkeä syöttää noille nuoremmille niin vanhukset on sitä tässä vedelleet napaansa. Ihan OK se tuntui sopivan aluksi vaikka ei olekaan sellaista ruokaa mitä itse ostaisin. (Ja tietty jos olisi heti aluksi ollut ongelmaa en olisikaan antanut sitä enempää.) Mutta eihän ne ruokinnan vaikutukset yleensä heti näy, vasta kun on syötetty pidemmän aikaa. Nyt se Dagsmark onkin jokatapauksessa loppu ja Höyris on palannut vanhaan tuttuun merkkiin niin katsotaan josko tuo turkki tuosta palautuisi myös. Tai voihan se olla vain tämä kesäkin. On ollut niin kovat helteet että monilla koirilla on ollut ihan järkyttävää karvanlähtöä. Myös esim. Nessulla on turkki tällä hetkellä aika järkyssä kunnossa vaikka ruokinnassa ei ole tapahtunut muutoksia. 









Tein "Haurulle" tämän saman kakun mitä Nessullekin. Hieman muokkasin reseptiä niin että kakku pysyy paremmin kasassa ja kaikki 6 kerrosta erottuu paremmin vaikka mousse- kakkuna se on edelleen hyvin... no moussemaista. 




maanantai 10. elokuuta 2020

8.8. Match Show + Chihukävely, Lahti


Toi minun kipittely näyttää aina yhtä huvittavalta :D
Mutta Nezumi on oppinut sen tarkoittavan että pitää ravata nätisti, jos minä kävelen niin Nessun mielestä ollaan sitten kävelyllä ja saa haistella yms. 


Nezumi osallistui Bernhardinkoirayhdistyksen Päijät-Hämeen alaosaston järjestämään mätsäriin Lahdessa. Poju oli tavalliseen tapaan mukana seuramiehenä. Oli tosi lämmin päivä, +30 asteen paikkeilla, viileämpikin olisi kelvannut. Sen lisäksi että Nezumi ei niin kauheasti arvosta näitä näyttelyhommia muutenkaan, sen mielestä oli liian kuuma eikä minimies ollut kovin innostunut mätsäröijä. Ihan hienosti se sinänsä käyttäytyi, seisoi paikallaan yms. mutta olemus oli just sellainen evvk voidaanko lähteä kotiin... 

Minimies sai kuitenkin punaisen nauhan mutta isommassa kehässä ei menestytty. En sitä odottanutkaan, varsinkin kun ryhmässä oli toinenkin chihu joka esiintyi paljon hienommin. Harvemmin kahta samaa rotua valitaan että jos chihu pääsee jatkoon se on se toinen. Tästä koirasta tulikin muistaakseni punaisten toinen :) Pienten aikuisten tuomarina Arja Immonen (kennel Heikunkeikun).


Seisominen sujuu minimieheltä

Chihuahua ry järjesti samana päivänä koko Suomen kattavan yhteislenkin. Eli siis chihulenkkejä järkättiin samaan aikaan useissa kaupungeissa, myös Lahdessa. Ja kun nyt siellä oltiin niin toki mekin lähdettiin lenkille. Tosin mitään varsinaista lenkkeilyä nyt ei voinut ajatella kun oli niin kuuma mutta vähän käpsyteltiin ja koirat sai tutustua. Ilmeisesti 14 chihua oli paikalla kaikenkaikkiaan. 

Poju varsinkin oli ihan super innoissaan, heilutteli häntää ja halusi tutustua KAIKKIIN chihuihin :D Hassua kun se on sellainen vähän kärttyisä muille koirille mutta chihut on kivoja vaikka ne vähän ärhentelisi Pojulle tai muuta vastaavaa. Tuolla mätsärissä irlanninsusikoira pääsi vahingossa irti joltain ja nappasin sitä kaulapannasta kiinni niin sillekin Pojun piti raivota vaikka tämä kiltti uros (jonka pelkkä pää lienee Pojua isompi) vain katseli sen näköisenä että hei pikkutyyppi kukas sinä olet :) Samoin kehässä oleville koirille sen piti huudella törkeyksiä aina välillä kun ei vaan kestänyt niiden rumia naamoja. Mutta chihut on niinkuin niin eri asia myös Pojulle. Nezumi nyt ei rääy kenellekään tai muutenkaan käyttäydy huonosti koskaan mutta kuten on jo todettu on senkin suhtautuminen chihuihin erilaista kuin muihin koiriin. Ja kun tuon chihulenkin aikana ohitettiin joku spitz- tyyppinen koira niin sillekään Poju ei sanonut mitään vaikka katseli sitä vähän sen näköisenä että onkohan toi nyt chihu vai ei... :D Höntti pappa. 



Nezumi ei tykkää kun vieraat käy lääppimään


Odottelua mätsäripaikalla


sunnuntai 9. elokuuta 2020

Minien kasvattaja kylässä - kuvapostaus


Nezumi, Lilo ja Pojjo

Nezumin sisko Leija

Nezumin äiti Luna

perjantai 7. elokuuta 2020

Terve!...??

Myös silmät havaittiin terveiksi, siinä vaan kestää ennenkuin ne saadaan nettiin esille


Nezumin PEVISA- tarkit on nyt tehty ja minulla on terve poika :) Ainakin tutkituilta osin. Chihuilla PEVISAan kuuluu pikkukoirien tavalliseen tapaan vain polvet, silmät ja sydänkuuntelu. 

Tuntuu vähän oudolle kun on tottunut isompien koirien laajempiin testeihin mutta näillä mennään. Toistaiseksi ainakin. Voihan se olla että joskus intoudun kuvaamaan Nezumin luustoakin, esim. jos tulee joku tarve nukuttaa se ja homman voisi hoitaa siinä samalla. Eihän näitä paljoa kuvata, ainakaan virallisesti. KoiraNetin mukaan 2015-2020 on lonkkakuvattu 14 chihua joita 72% on ollut terveitä, kyynärkuvattu 9 chihua joista 100% terveitä ja selkäkuvattu 4 chihua joista 100% terveitä. Eli terveiden prosenttimäärät tutkituista yksilöistä on tosi hyvät vaan eihän noista oikeasti voi mitään päätellä rodun tilasta kun tuo on niin ääreispieni määrä koiria. Epävirallisesti kuvattuja on enemmän ja on harmi ettei kuvia monesti oteta virallisena, vaikka toisaalta näihin kuviin on sitten joku syy eikä sekään nyt ihan totuus liene jos vain oireilevat näkyisi tilastoissa. 

Se oli jokatapauksessa kiva miten helposti homma hoitui minimiehen kanssa, silmätippojen vaikutuksen odottaminen oli varmaan se eniten aikaa vievä homma tässä tarkastuksessa :D Ja tosiaan ei tarvinnut nukuttaa niin ei ole varoaikoja eikä tarvitse huolehtia heräilevästä koirasta tai muuta sellaista. 

Nezumin silmien suuruudesta / silmäkuoppien mataluudesta lääkäri huomautti, todeten että sehän on chihuilla kaikilla. Eli silmät ei istu kunnolla kuopissa ja ovat näin tavallista alttiimmat mm. vahingoittumiselle. Eihän siihen muuta voinut todeta kuin että näinhän tämä on. Chihuahuan pään muoto ei ole koiraeläimelle normaali vaikkei chihut rotuna sieltä kaikkein pahimmasta päästä olekaan. Tämä on se syy miksi minulla chihut jatkossa kenties vaihtuu johonkin toiseen kääpiörotuun vaikka muilta osin näistä kovasti tykkäänkin. Toisaalta, näitä toisia vaihtoehtoisia rotuja (eli rotuja jotka on n. 5kg maksimissaan) nyt enempi seuranneena, enpä tiedä onko ne muut sen terveempiä. Niillä on ehkä vähän eri ongelmat tai hieman eri syistä mutta onko sillä sitten käytännössä eroa... Ja ne toiset rodut ovat pääsääntöisesti harvinaisempia eli niiden terveydestä tiedetään vielä vähemmän + on vähemmän valinnanvaraa siinä mistä sen koiran sitten hankkii. Chihuissa voi yrittää vaikuttaa asioihin valitsemalla kasvattajan joka ei suosi äärimmäisiä pään malleja kuten hyvin lyhyttä kuonoa (mitä joskus suomalaisissakin koirissa näkee vaikka se onkin yleisempää ulkomailla). Chihujen kuonon ei kyllä tarvisi yhtään ainakaan lyhentyä. Eikä otsan olla sellainen ihan järkyttävä ylikorostunut mollukka, sellaisia en tosin ole tainnut suomalaissa koirissa edes nähdä. Vaan omenapäitähän ne kaikki lopulta on... ihan oikeasti "normipäinen" chihu olisi rotumääritelmän vastainen ja tietäähän sen miten nämä asiat menee. 

Onneksi ei pitäisi olla tarvetta uudelle koiralle vielä aikoihin. 


keskiviikko 5. elokuuta 2020

Repeltec huivit testissä

Best Friend Repeltec huivi (Pojulla) ja tuubihuivi (Nezumilla) alkuperäiskoossa.
Tuotteet on saatu ilmaiseksi Best Friendiltä.


Minä en ole ollut koskaan mitenkään erityisen hysteerinen koirieni + erilaisten myrkkyjen suhteen. Koirani on saaneet maistaa suklaajäätelöä ja viinirypälettä vaikka ne onkin pahasta koirille. Mutta ne määrät on se pääasia, ei ne yhteen viinirypäleeseen kuole. Enkä itse noudata sitä ajatusmaailmaa että maistamalla noita asioita ne todennäköisemmin varastaa niitä tms. Mun koirat ei varasta ruokaa piste. (Siis nykyään, ekoja en ehkä osannut niin hyvin kouluttaa...) Ja jos varastaisi niin ne on sellaisia ahmatteja että varmana vetäisivät suklaalevyn vaikka eivät olisi koskaan suklaata syöneet. Oli miten oli, tämä sama on pätenyt hyttysmyrkkyihinkin. Olen suihkutellut OFFia koirien turkkiin, tosin vain sellaisiin kohtiin mitä ne eivät kovin todennäköisesti nuole. Esim. niskaan voi laittaa minusta ihan hyvin. 




Mutta nyt minimiesten kanssa olen huomannut olevani varovaisempi. Ne on niin pieniä. Katiskan artikkeli puhuu tästä samasta aiheesta ja rusinoista maksalaatikossa. Jotkut ihmisethän pitää rusinallisen maksalaatikon antamista koirille ihan kauhean pahana mutta kuten artikkelissa todetaan maksalaatikossa on niin vähän rusinoita ettei sillä ole merkitystä. 30 kiloinen koira tarvitsisi 6 kappaletta 14g rasiaa rusinoita että myrkytysraja ylittyisi. Mutta 2 kiloinen onkin jo hieman toinen juttu, sille yksi rasia olisi jo yli 4 kertaisesti yli tuon rajan. Tästä syystä olen ollut haluttomampi myöskään käyttämään hyttysmyrkkyjä mineilleni. Plus se että Poju nuolee Nezumia paljon, siis puhdistaa ja hoitaa ihan joka päivä. Mun aiemmat koirat ei ole olleet ihan näin lämpimissä väleissä niin ei ole ollut niin pelkoa että ne nuolisi toistensa turkeista niitä myrkkyjä.


Pienennetyt huivit


Siksi olikin kiva että minimiehet valittiin Best Friendin testiryhmään testaamaan Repeltec huiveja joilla on hyönteisiä ja punkkeja karkoittava vaikutus. Huiveja on kahta mallia, tuollainen perinteinen huivi sekä tuubihuivi, yhdessä "sopii kaikille" koossa. No eihän se tietenkään niin mene koirilla kun kokoeroja on niin valtavasti. Kuten ekasta kuvasta näkee nuo ei todellakaan sovi chihuille tuollaisenaan :D Mutta ainakin tuo "perus"huivi on helppo pienentää pikkukoirille, itse vain leikkasin sen kahtia, sovitin, leikkasin vähän lisää ja sitten liimasin leikatun reunan kiinni jotta se ei lähde purkautumaan. Ei tarvinnut edes ommella siis ja tuntuu toimivan ihan hyvin. Tuubihuivin kanssa en oikein keksinyt miten sitä lähteä järkevästi pienentämään joten se on ollut oman kaulan ympärillä. Ollaan sitten minimiesten kanssa ryhmäväreissä :D 




Kaikenlaisiin tällaisiin juttuihin varsin skeptisesti suhtautuvana olen ollut yllättynyt siitä miten hyvin huivit on toimineet o.O Ei ne nyt mitään ihan ihmevekottimia ole, en hankkisi ainoaksi punkkisuojaksi johonkin sellaiseen paikkaan missä on paljon punkkeja (mutta myrkkyjen lisänä voisi olla hyväkin) tai odottaisi että ne karkoittaa kaikki hyttyset sellaisissa paikoissa missä niitä on ihan pilvinä mutta esim. täällä meillä niistä on selkeästi hyötyä. Meillä on punkkeja tosi vähän, koirillani en ole ikinä käyttänyt mitään punkkilitkuja ja yleensä punkkeja on löytynyt korkeintaan yksi kesässä. Yhtenä kesänä taisi olla kaksi ja olin ihan hämmentynyt että onko ne nyt lisääntymässä tänne mutta se oli vain joku tilastopoikkeama ;) Onneksi. Hyttysiä löytyy sitten enemmän. Ja paarmoja. Ja kärpäsiä kun asutaan lehmä- ja hevostilojen keskellä. Pojun kanssa on ollut hieman ongelmana kun kärpäset viehättyy noista sen vuotavista silmistä. Mutta tämän huivin kanssa huomaa eron eikä ongelmaa joko ole tai ei ainakaan niin pahana. Jännä homma. Ja itsekin kun olen tuota tuubia pitänyt niin selkeästi vähemmän niitä surraa siinä pään ympärillä kuin normaalisti. 

Eli sanoisin että näitä kannattaa kokeilla jos asuu sellaisella alueella missä on öttiäisiä sen verran että se on ärsyttävää mutta ei silti ihan sumaksi asti. Koska kun me mentiin kokeeksi yhteen metsään minkä tiedän olevan ihan täynnänsä hyttysiä niin varmaan ne huivit sielläkin jotenkin vaikutti (?)  mutta ei niin hyvin mitä tuolla meidän normimaastoissa. 


Metsässä valokeilassa :D Joskus näistä tulee tosi hauskoja ja toisinaan studiokuvamaisia kun koko tausta menee pimeäksi ja koira vain on valossa mutta tällä kertaa en ollut niin ihastunut lopputulokseen. Mutta laitetaan pari tänne esille niin ei mennyt poikien poseeraus ihan hukkaan. Pojua nyt ei haittaa mutta Nezumi ei oikein jaksa ikinä näitä "oo kivi, nyt seisot siinä kivellä niin otetaan kuva!!!". Pyh, ihan kun ei olisi tuolla maat ja mannut kiviä ja kantoja täynnä ja varmaan kaikki on niitä nähnyt luonnossakin niin turha kuvata, sanoo Nessu.




Huivin hyttysiä karkoittavan tehon pitäisi kestää jopa koko tuotteen eliniän, kestää pesemistä ja silitystä ja se toimii ymmärtääkseni kaikkiin hajuaistia käyttäviin öttiäisiin sekoittamalla niiden hajuaistin. Tuotteen tehoaine on myös vaaraton esim. luonnolle ja sen voi hävittää sekajätteen seassa. 

Huivit siis jäävät ainakin pikkupoikien käyttöön koska niistä on selvästi iloa. Jännä nähdä ajan kanssa auttaako ne pitämään sen yhdenkin punkin poissa. Nyt ei pojissa ole noiden käytön aikana ollut yhtään punkkia mutta koska täällä on niitä niin vähän niin sehän ei kerro vielä mistään... 



"Okei, vapaa!"

Nessu: "Jee vihdoinkin!"
Poju: "Poseeraan, olen hieno!"

Minä: "Poju, vapaa! ... Saa tulla? ... Poju tänne! TULE POJU TULE!!"
Poju: "Vitsi olen kuvauksellinen ja taitava poseeraaja"
Minä: "Pojuuu...."

"Ai sai liikkua jo? Miksei kukaan sanonut mitään?!?!?"