tiistai 26. toukokuuta 2020

Poju 11v !!



Pojun synttärit! Minä ajattelin että synttärien kunniaksi otetaan Pojusta paaaaljon kuvia. Pojusta ainakin ensiksi vähän kummallinen / epätoivottu "synttärilahja", joutua nyt omina synttäreinään poseeraamaan kukat päässä ja kaikkea muuta outoa... Mutta sellaista se aina on kun meillä asuu, Poju ei vaan tiedä sitä kun sillä ei ole ollut synttäreitä täällä olon aikana vielä. Synttärit = valokuvaamista! Mutta hei, poseeraamisesta saa kuitenkin namppaa että kai se on sitten ihan OK. Äitini sentään antoi Pojulle aamupalaksi nakkia, äiti selvästi ymmärtää paremmin mistä synttäreissä on kyse ;) Ja saattaa olla että Poju illemmalla saa muitakin herkkuja.... :P




Samalla kun on synttärit, on  melkein kulunut vuosi siitä kun Poju tuli meille. Pojuhan tuli lähinnä Nezumin kaveriksi. Vaikka Nessulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia noiden isojen koirien kanssa se ei niin kauheasti välitä niiden seurasta vaan selvästi kaipasi omankokoista kaveria. Aina kun Pontus oli meillä hoidossa Nezumi oli kauhean iloinen ja kun Pontus lähti Nessu jäi itkemään sen perään. Vaikka Pontus on varmaan edelleen Nessun lempparichihu (itsensä jälkeen siis...), sen jälkeen kun Poju tuli Nezumia ei enää tunnu niin haittaavan että Pontus lähtee, ei ole yhtään itkenyt tms. joten sanoisin että Poju ajaa asiansa ;)

Noin muutoin elämä Pojun kanssa... no ei ole ainakaan tylsää. Poju kun on selvästi joskus elämänsä varrella oppinut että puremalla saa tahtonsa läpi. Sen vuoksi se varmaan vaihtoi kotiakin? Ensialkuun ihan kaikki mikä ei papalle sopinut, esim. se jos pyysin sitä siirtymään jostain kohdasta mihin se oli pyllynsä asettanut, aiheutti murinaa ja jopa hyökkäilyä minua kohti. Osin ainakin se johtui myös pelosta, me ei vielä tunnettu joten en ollut Pojusta luotettava henkilö. Nykyään se ei hyökkäile enää vaikka edelleen sillä on ärsyttävä tapa parkkeerata istumaan portteihin kiinni (sekä täällä meillä että mun vanhemmilla, selvästi se on joku juttu) ja sitä pitää aina pyytää siirtymään kun porteista haluaa kulkea. Edelleen jos liian tiukasti käskytän se saattaa murista mutta ei sentään koita käydä kiinni. Ruokakupilla myös saan koskea Pojuun ja laittaa sen kuppiin lisää ruokaa ihan ongelmitta. Hoitotoimenpiteet on kanssa sellainen asia mistä Poju ei tykkää. Se vetää kilarit kaikesta mikä on sen mielestä tiedetysti tyhmää (niinkuin kynsienleikkuu) mutta myös sellaisista "hoitotoimenpiteistä" mistä se ei tiedä mitä tapahtuu. Todennäköisesti jotain kaameaa kuitenkin. Esim. kun mittasin Pojun kuonon ja kallon pituuden tässä yksi päivä se kävi mittanauhaan kiinni ihan raivona ensialkuun... ja sitten vasta todettuaan että mittanauha ei ole vaarallinen antoi mun mitata itsensä vaikka kyräilikin koko aika valmiina toimenpiteisiin jos sittenkin se mittaaminen sattuu. Koska sitä se nähdäkseni pelkää. Nykyään kyllä pystyn hoitotoimenpiteetkin tekemään sille ilman apua mutta niiden kanssa pitää olla tosi tarkkana. Pari päivää sitten trimmasin sen turkkia, keskittyminen herpaantui ja jätkä puri ihan kunnon reiän mulle sormeen. Sitten se oli Mini-Cujo loppupäivän turkki ihan veressä. Oma moka siinä mielessä että en keskittynyt vaikka tiedän että Pojun kanssa ei parane tehdä virheitä mutta että sellainen kaveri tämä pikkupappa. Onneksi se on noin pieni, hyvä esimerkki siitä että koolla on väliä kun koira on aggressivinen. Jos Poju olisi vaikka rotikka niin se ei todellakaan asuisi meillä, mikäli olisi elossa ollenkaan.




Mutta niinä hetkinä (eli ehdottomasti suurimman osan aikaa, ei nyt kannata kuvitella että se on täällä jatkuvasti murisemassa ja pureksimassa kaikkia) kun Poju ei epäile että se aiotaan murhata kaamealla tavalla se on tosi kiva koira. Aina häntä heiluen menevä iloinen ja touhukas pappa jolla on kovasti miellyttämisen- ja tekemisenhalua, nyt vanhoilla päivilläänkin se innostuu ihan kauheasti huomatessaan että aiotaan pitää temppuilutuokio. Ja silloin kun ei tehdä mitään Poju on rento kainaloinen. Just sellaista koiratyyppiä mistä tykkään :)


Voikukkakuvia muistakin



Ajattelin että otetaan noista muistakin posekuvat tuon seppeleen kanssa kun se kerran tuli tehtyä. Koirat ei vaan olleet ihan samoilla linjoilla... Nezumista oli ihan tyhmää, se murjotti joka kuvassa sen näköisenä että ota nyt äkkiä se kuva jos on pakko. 

Okei mut Sirrion on aina kuvauksellinen?




Joo ei ollut Sirrionkaan ihan vakuuttunut. Ja ilmeestä alkoi nähdä että sillä on nyt mielessä jotain ihan muuta kuin istua nätisti poseeraamassa... 




En ehtinyt estää kun seppele oli jo mennyttä. Enpä ois halunnutkaan ottaa Danskusta ja Haurusta sen kanssa kuvia... :( 


Voishan tän ehkä vielä asetella jonkun päähän?

Lisäksi, Sirrionin MH- kuvaus on siirretty ensivuodelle :( Ei sinänsä yllätys, eihän sitä nyt pysty pitämään säännösten mukaan mutta ihan tyhmää silti. Mihin voi jättää valituksen? :D


tiistai 12. toukokuuta 2020

Pientä päivitystä



Pitäisiköhän välillä päivittää blogiakin... Ainakin sen verta että elossa ollaan kaikki.

Voidaan vaikka aloittaa siitä kun Poju sai "korona- tartunnan", oikeasti siis jonkun flunssan tai muun vastaavan juuri niihin aikoihin kun nämä kaikki karanteenit ja liikkumiskiellot sun muut alkoi. Poju oli koko ajan ihan toimelias itsensä, ruoka maistui ja muuta mutta päsrki ja hengitys oli ajoittain vähän hankalaa - luultavasti koska lima tukkii helposti pienet hengitystiet. Oli sitkas tauti mutta meni se sitten lopulta ohi.

Sitten tilasin tyypeille vähän kamaa eläinkaupasta ja samalla laitoin ostoskoriin kokeilupakkauksen erilaisia tölkkiruokia kun melkein ilmaiseksi sai. Ilmeisesti tarkoitettu nirsojen koirien omistajille jotta voi kokeilla mistä ne tykkää. Mun tyypit nyt tykkää kaikesta mutta laitan niille välillä erilaisia märkäruokia mausteeksi nappuloiden sekaan että saavat vaihtelua. En kyllä tiedä maistuuko ne oikeasti kovin erilaisilta vaikka ne onkin olevinaan eri makuja, ulkonäkö on ainakin ihan samanlaista epämääräistä mössöä ja hajukin (mikä lienee koirille oleellisempaa) ainakin omaan ihmisnenääni aikalailla sama joka purkissa. Mutta ilmeisesti yksi näistä laaduista ei sopinut Nezumille kun sillä meni vatsa ihan sekaisin.

Tai sitten se sai pöpön jostain muualta ja ajankohta oli vain sattumalta sama kuin tuon yhden laadun syöminen. Nämä kuitenkin normaalistikin syö vähän kaikkea ja hyvin vaihtelevasti ilman ongelmia niin en oikein tiedä miksi tuo yksi ruoka ei sopisi. Kellään muulla ei ollut mitään oireita.

Minikoirat pääsi vatsataudin seurauksena pariksi päivää töihin mukaan, kivempi kun pystyi sitten Nessua käyttämään ulkona aina kun se halusi sen sijaan että se olisi ollut kotona ja ripuloinut sinne sun tänne... Hihut olikin tosi hienoja työkoiria :) Pojua en epäillytkään, se on niin rento tyyppi tuollaisissa asioissa, mutta Nessu on vähän sellainen että se voi alkaa kitistä ja olisi aika ärsyttävää kuunnella sitä koko päivän. Vaan ihan nätisti ja hiljaa Nezumikin oli :) Jopa bussimatkat meni varsin leppoisasti vaikka pojat joutuu olla silloin kassissa ja Nessu ei sitä hommaa ihan täysillä arvosta. Kaikki kyseisellä teollisuusalueella liikkujat kyllä haukuttiin huolella. Eipä tule varmana murtovarkaita kun on tuollaisia hurjia vartiokoiria töissä xD

Isot koirat on onneksi olleet terveinä ja karvakasat (eli Dany ja Hauru) on jo aikaa sitten saaneet kesäturkin. Siitäkään en ole ottanut kuvia vaikka yleensä olen aina dokumentoinut hienon trimmaustyöni tulokset :D Tuli taas tosi kaunista jälkeä kuten aina ;) Sirrion puolestaan on saanut vain uusia leluja.